Oulusta monenlaista kokemusta
Oulusta monenlaista kokemusta
SJK-junioreiden ysikasit matkustivat torstaina Ouluun vuoden 2013 Kai Pahlman –lopputurnaukseen, jota isännöi Oulun Luistinseura.
Torstaina ei vielä pelejä pelattu, vaan joukkueet suorittivat joukkuetaitokisan, johon osallistui jokaisesta 16 joukkueesta kymmenen pelaajaa. Näistä kahdeksan parhaan tulos otettiin huomioon. Heinäpäässä sijaitsevassa Arina Areenassa järjestetty kisa meni SJK:n nuorisolta mainiosti, sillä tuloksena oli kakkossija OLS:n jälkeen.
Varsinainen turnaus alkoi perjantaiaamuna neljällä kentällä pelattavilla otteluilla. SJK:n lohko oli ennakkoon melko haastava, mutta niin oli varmaankin jokainen muukin lohko, sillä ei 16 sakkiin oikein huonoja porukoita mahtunut.
SJK – KäPa 1-2 (0-2)
Ensimmäisessä ottelussa SJK kohtasi viime vuoden mestarin, eli helsinkiläisen Käpylän Pallon. Ottelu alkoi mahdollisimman murheellisella tavalla kun kippari Risto Kylmäkorven jalasta pallo kimposi korkeuksiin ja yllätti maalilla Joonas Pohjasmäen totaalisesti. Näin KäPa meni oman maalin turvin johtoon jo kamppailun toisella peliminuutilla.
Ensimmäisellä puoliajalla KäPa kieltämättä hallitsi peliä ja vei sitä fyysisellä pelaamisellaan. Niinpä sitten lisää tuli ja lujaa. KäPa meni kahden maalin johtoon 21. minuutilla ja tauolle lähdettiin kahden maalin tappioasemassa. Kaiken kukkuraksi KäPa hukkasi vielä rankkarinkin kun laukaus painui ohi maalin. Tässä vaiheessa ei näyttänyt järin hyvältä, mutta toiselle jaksolle tulikin uusiutunut SJK.
Peliä saatiin paremmin haltuun ja mitä pidemmälle ottelu eteni, sitä vahvemmin palloa painettiin helsinkiläisten päätyä kohti. Tavallaan aika loppui kuitenkin kesken, sillä Joonas Sundmanin tulitti kavennusmaalin 58. minuutilla, eli aikaa oli vain pari minuuttia jäljellä.
Vielä päästiinkin kerran yrittämään tasoitusta aivan järjettömän hyvästä tilanteesta, mutta Tuomas Kellokosken laukaus pilkun kohdalta meni harmittavasti yli maalin.
Loppua kohti SJK sai kivasti otetta ja peliään rullaamaan. Jopa sen verran, että KäPakin joutui vetämään paniikkipalloja sivurajoista ulos.
Tasapeliinkin olisi ollut mahdollisuudet himpun verran paremmalla tuurilla tai kenties taidolla. Ottelu kuitenkin osoitti, että vauhdissa pysyttiin hyvin mukana.Kuvagalleria 1
OLS – SJK 0-3 (0-1)
Perjantain toisessa ottelussa vastaan asettui suosikkina matsiin lähtenyt kotijoukkue, joka oli ensimmäisessä ottelussaan kaatanut FC Espoon 2-0. OLS:n edustusjoukkue oli kohdattu vain kerran aiemmin Aalto Cupin finaalissa 2012 huhtikuussa. Tuolloin hierottiin maaliton tasapeli, jonka jälkeen oululaiset voittivat finaalin pilkuilla.
Ottelun ensimmäinen puoliaika oli tasaista taistelua tilasta ja ajasta. Peli oli hyvää vääntöä kummaltakin joukkueelta, niin Esa Haanpään ja Petri Niemen mustapukuisilta suojateilta kuin kokeneen Tomi Molininkin keltanuttuisilta joukoilta.
Vastoin monien odotuksia vierasjoukkue iski ensimmäisenä. Joonas Lepistä ajoi vasemmalta laidaltaan mainiosti keskelle ja tulitti mielettömän upeasti pallon verkkoon. Johtomaalista tuntui SJK:n poikien itseluottamus vain kasvavan.
Toisella puoliajalla Joonas lisäsi maalisaldoansa kahdella saalistaen näin hattutempun ottelussa. Ensimmäinen osuma syntyi 40. minuutilla puskemalla ja vain neljä minuuttia myöhemmin Lepa oli uudelleen asialla viimeistellen ottelun loppunumeroiksi 3-0.
Ottelussa SJK:n puolustuspelaaminen oli joukkueena vahvaa ja viimeisenä lukkona Joonas Pohjasmäki hoiteli maalinsa suulla kaiken tarvittavan pois tai kopiksi.
Ensimmäisen ottelun pettymys vaihtui todella mukaviin tunnelmiin ja jätti kaiken joukkueen omiin hyppysiin ennen alkulohkon viimeistä ottelua kahdesti hävinnyttä FC Espoota vastaan.Kuvagalleria 2
FC Espoo – SJK 4-1 (1-0)
Jos olivat odotukset korkealla ennen lohkon viimeistä ottelua vaatimattomasti aloittanutta FC Espoota vastaan, harhakuvitelmat jatkopaikasta saivat kyytiä jo ensimmäisellä puoliajalla, vaikka tauolle lähdettiinkin vain maalintakaa-ajoasemassa.
Avausmaalinsa FC Espoo sai 19. minuutilla ja toisella puoliajalla kylmää kyytiä alkoi tulla 48. ja 52. minuuteilla lisää. SJK ei saanut missään vaiheessa omaa peliään millään tavalla käyntiin. Lyhyetkin syötöt olivat luokattomia ja kenttä venyi kohtuuttomasti.
Espoolaisten maalit syntyivät parista läpiajosta ja rankkarista, joten Mikael Matihaltilla oli varsin epäkiitollinen tehtävä yrittää ehtiä pelastamaan mitä pelastettavissa oli.
Ottelussa kävi myös ilmi, että FC Espoo ei ollut lainkaan sen kaltainen joukkue kuin perjantain kaksi tappiollista ottelua antoivat ymmärtää. Isokokoinen ja varsin taitava joukkue piti oransseissa kakkospaidoissaan pelannutta SJK:ta ahdingossa koko kamppailun. Varsinkin taituri Ali Hussein Deeq oli todella vaikea pideltävä läpi kamppailun.
FC Espoon mentyä neljän maalin johtoon SJK:kin vihdoinkin onnistui rikkomaan kuparisensa Jussi Vähäpesolan tehtyä lohdutusmaalin kamppailun loppuvaiheissa.
Tulos tiesi sitä, että OLS eteni kahdeksan sakkiin, vaikka ottikin pataan SJK:lta selvin numeroin. Syynä oli se, että KäPa voitti lohkon puhtaalla pelillä, mutta kolme muuta joukkuetta päätyivät tasapisteisiin ja näin ratkaisu haettiin tekniikkakisasta, jonka OLS voitti. Kaikilla muilla mittareilla SJK olisi edennyt jatkoon. Nyt siis historia toisti itseään, eli SJK:lle kävi jo toista kertaa peräkkäin samalla tavalla ysiseiskojen koettua samanlaisen kohtalon viime vuonna Mikkelissä.Kuvagalleria 3
SJK – JJK 2-1 (0-1)
Vaikka aamun ottelu jätti suuhun karvaan maun ja korvienväliin suuren pettymyksen, nousi joukkue suosta komeasti iltapäivän kamppailussaan Jyväskylän Jalkapalloklubia vastaan. Vaikka tällä kertaa oranssissa pelannut JJK saikin apuja sangen luokattomasti tuominneelta erotuomarilta, ei sekään murtanut mustanuttuisten selkärankaa.
JJK sai todella halvan pilkun 12. minuutilla ja kaiken kukkuraksi Mikael Kytölä katseli punaista, vaikka moiseen ei ollut mitään aihetta. Ei edes keltaiseen, jos ihan tarkkoja ollaan. Ei auttanut lopulta JJK:ta tuokaan, vaan toiselle puoliajalle Esa Haanpää ja Petri Niemi saivat loihdittua joukkueeseen äärettömän määrän taistelutahtoa, joka purkautuikin kahtena maalina.
Ensin SJK tasoitti ottelun Joonas Sundmanin lauottua vaparin ruuhkan läpi sisään 47. minuutilla ja vain neljä minuuttia myöhemmin erinomainen syöttöpeli loi paikan Joonas Lepistölle, joka kiersi maalivahdin ja laukoi pallon verkkoon.
Viimeiset yhdeksän minuuttia SJK kesti hyvin, vaikka tauolta maalille tullut Mikael Matihalti joutuikin pari kertaa tukalaan tilanteeseen.
Voitto ei irronnut helpolla, mutta se tuli kuitenkin ihan ansaitusti. Kun joutuu pelaamaan 80% ottelusta vajaalla, kertoo se joukkueen halusta paljon. Näin edessä oli aamuottelu tuttua VPS-junioreita vastaan sunnuntaiaamusella. Siitä tie sitten veisi joko sijoille 9.-10. tai 11.-12.Kuvagalleria 4
SJK – VPS 2-5 (1-3)
Vanha sananparsi siitä, miten ”kolmas kerta toden sanoo”, jouti saman tien romukoppaan SJK:n kohdalla. Jokainen aamupeli oli joukkueelle tervanjuontia ja jokainen niistä hävittiin. VPS oli pistetty kauden aikana selälleen jokaisessa keskinäisessä ottelussa, mutta nyt keltaisessa kakkospaidassaan pelannut vastustaja otti revanssin makeassa kohdassa.
Pelillisesti ottelu oli ehkä hienokseltaan SJK:n hallussa, mutta jalkapallo on ihan puhtaasti maalintekopeli, eikä sen enempää tai vähempää.
VPS aloitti maalinteon kerrassaan huikean upealla vaparimaalilla, jota ei kukaan olisi poiminut. Myötätuuleen lähtenyt veto upposi kentältä päin katseltuna ihan oikeaan yläristikkoon jo viiden minuutin pelin jälkeen.
Tuo osuma ei sinällään vielä lamaannuttanut SJK:ta, vaan Matias Siukola nosti joukkueen takaisin rinnalle neljä minuuttia myöhemmin. Sen jälkeen VPS iskikin uudelleen nopeassa tahdissa kahdesti vastaiskuillaan ja tauolle mentiin kahden maalin tappioasemassa.
Joonas Lepistön kavennus 12 minuutin pelin jälkeen nosti SJK:n peliin vielä ottelun toisella jaksolla, mutta koko turnauksen maalipörssin voittanut Samu Alanko ratkaisi ottelun kahdella lisämaalillaan. Ensin hän pisti pallon pilkulta sisään ja sen jälkeen nähtiin vielä komea kuvio, jossa Alanko pääsi takatolpalta tykittämään pallon helposti verkkoon.
Kolmen aamupelin saldo turnauksessa oli kolme tappiota. Mikä lie siihen sitten ollut syynä, sillä pojat kyllä heräsivät aamukuudelta ja valmistautuivat normaalisti, mutta seinille meni.Kuvagalleria 5
SJK – FC Espoo 2-2 (1-2) rp 3-1
Tappio VPS:lle nakkasi uudelleen vastaan FC Espoon, joka jo kertaalleen oli kurittanut SJK:ta omassa alkulohkossa. Siitä pelistä oli sangen perusteellisesti muistissa, millaista kyytiä tuli ja se kyyti ei ollut alkuunkaan mukavaa.
Voimakas kentän suuntainen tuuli oli ensimmäisellä puoliajalla nyt valkoisissa paidoissa pelanneen FC Espoon selän takana. Silti SJK pääsi iskemään ensin. Vain kolmen minuutin pelin jälkeen Matias Siukola pääsi karkuteille ja veskarin torjuntayrityksistä huolimatta pallo lipui lopulta verkkoon.
FC Espoo pystyi kuitenkin kääntämään ottelun tahdin ja iskemään pari osumaa ensimmäisellä puoliajalla. Ensimmäinen kaukolaukaus kimposi Joonas Pohjasmäen torjunnan kautta sisään ja toinen osuma tuli ilkeänä korkeana pallona maalille kimpoillen lopulta verkkoon.
Toisella puoliajalla SJK otti peliä haltuunsa, piti palloa, haki maltillisesti paikkoja ja loikin niitä. Maalia ei kuitenkaan saatu iskettyä ennen kuin viisi minuuttia ennen päätösvihellystä.
FC Espoon mainiosti pelannut kookas maalivahti torjui vapaapotkun nyrkeillään, mutta irtopalaan ehti ensimmäisenä Matti Lähde, joka puski reboundin yli maalivahdin sisään saaden samalla pikkuisen osumaa törmättyään veskariin.
Peliaikaa oli vain viisi minuuttia, eikä kumpikaan joukkue kyennyt siinä ratkaisemaan kamppailua, vaan edessä oli turnauksen ensimmäinen rangaistuspotkukilpailu SJK:lle.
Arpa nakkasi aloittajan roolin SJK:lle ja pallon taakse asteli Joonas Sundman. ”Sunde” ei suinkaan erehtynyt, vaan vei SJK:n 1-0 johtoon, jonka FC Espoo tasoitti omalla vuorollaan. Matti Lähde pisti pallon Sundmanin tavoin verkkoon ja oltiin lukemissa 2-1.
FC Espoon seuraava laukoja tulitti kentältä katseltuna kohti vasenta alakulmaa, eli juuri siihen suuntaan, minne SJK:n Mikael Matihalti halusikin. Vaikka veto olikin kuvistakin katsottuna ihan tolpan juuressa, ennätti ”Mankeli” toimittamaan jonkun raajansa pallon eteen.
Näin Mikael antoi Joonas Lepistölle mahdollisuuden pokata sankarin viitan narikasta. ”Lepa” kiitti ja kuittasi pistämällä pelivälineen pomminvarmasti sisälle. Näin rankkarikisa päättyi SJK:n 3-1 –voittoon ja lopullisena saldona oli 11. sija.Kuvagalleria 6
Mitä sitten jäi käteen?
Turnaus oli ysikaseille ensimmäinen tämän tason kokemus. Käteen jäi hyvää ja käteen jäi jotain tahmeaa. Sellaista joka harmittaa.
Voisi väittää, että fysiikassa ja kovien pelien tuomassa rutiinissa oltiin melkoisen matkan päässä turnauksen parhaista joukkueista. Mestaruuden vienyt HJK, kakkoseksi pilkuilla sijoittunut FC Honka ja pronssia napannut TPS, olivat omassa luokassaan, vaikka ei niidenkään voittokulku mitään pelkkää riemumarssia ollut.
SJK:n ysikasit ovat jossakin vaiheessa, nyt noin yhdeksän vuotta kestänyttä, taivaltaan kohdanneet Suomen Top 16 joukkueesta jo monia. TPV, VPS, Jaro, PK-35, JJK, FC Espoo, KäPa, OLS ja KuPS ovat tulleet tutuiksi. Joillekin on pärjätty, joillekin ei.Positiiviisiin asioihin on tietenkin laskettava myös Joonas Lepistön maalipörssin kakkossija VPS:n Samu Alangon jälkeen.
Jos menestyä halutaan, on pelattava paljon enemmän kovia joukkueita vastaan. Oman piirin ja Aluesarjan ottelut tarjoavat vain rajallisen määrän kunnon koitoksia. Merta edemmäs on lähdettävä siis ongelle.
Vaikka yksikään tappio ei tuomaristosta johtunut, oli palloilujuristien taso erittäin vaatimaton. Joissakin peleissä se oli suorastaan huono. Jos Palloliitolla olisi silmää, laittaisi se SM-tason lopputurnaukseen nuoret ja laadukkaat ylöspäin haluavat tuomarit sen sijaan, että Suomen parhaat juniorit joutuvat kärsimään tuomarointia harrastavista kavereista, joilla ei ole hommassa mitään tavoitteita.
Kentän Oulun Heinäpäässä olivat laadukkaat ja aikataulut pelittivät erinomaisesti.