Etiikkaa vai etikkaa?

Etiikkaa vai etikkaa? Menneellä viikolla paikallisaviisin uutinen Kakkoseen onnekkaasti nousseen Lapuan Virkiän uuteen kauteen valmistautumisesta sai aika monella seinäjokelaisella niskakarvat pystyyn. Osittain aiheellisesti, osittain varmasti aiheettakin. Silti tapa, jolla hissiliikettä harrastanut naapurikaupungin seura ryhtyi toimimaan, oli tarkemmin ajatellen miltei huvittava. Sinänsä pelaajien siirtymisessä seurasta toiseen ei ole mitään pahaa ja se on normaalia jalkapallomaailman (kuten myös muun urheilumaailman) kiertokulkua. Jos seuran vaihto on pelaajan kannalta hyödyllinen ja kehittävä, on se ilman muuta järkevä ratkaisu.Kiusalliseksi ja hälyttäväksi Virkiän julkistaman uutisen tekee kuitenkin se, että seuran uusi manageri ei ole vaivautunut tutustumaan sen enempää Suomen Palloliiton siirtosääntöihin kuin uusiin eettisiin ohjeisiinkaan, jotka seuroihin on toimitettu. Tuntuu kuin Lapualla olisi iskenyt suuruudenhulluus nousun jälkeen. Tai oikeastaan se on tainnut iskeä vain tähän managerin nimikkeellä liikkuvaan henkilöön, sillä sen enempää Seinäjoelta hankittu valmentaja kuin koko pääseuran puheenjohtaja ja itsekin laadukasta työtä valmentajana tehnyt Seppo Saranpää eivät tienneet kyseisen tyypin tekemisistä sen enempää.Kyseinen henkilö ei taida tietää, että sopimussuhteessa olevia pelaajia ei ole syytä lähestyä ilman sen seuran lupaa, jolla pelaajan kanssa on sopimus. On myös moraalisesti melko kyseenalaista ryhtyä haalimaan pelaajia, jotka ovat vasta juniori-ikäisiä ja joilla ei todellakaan ole vielä mitään syyt olettaa saavansa paikkaa Kakkosen tasolla avauskokoonpanossa. Lienee syytä pohtia vakavasti kumpi kehittää enemmän, pelaaminen esimerkiksi B-junioreiden valtakunnallisessa SM-sarjassa vai istua Kakkosen joukkueessa penkillä. Vieläpä sellaisessa Kakkosen joukkueessa, jonka realistinen tavoite lienee vain sarjapaikan säilyttäminen. Pitää tässä yhteydessä muistuttaa, että TP-Seinäjoen väki taatusti toivoo muun seinäjokelaisen ja maakunnan väen kanssa, että Virkiä tulee klaaraamaan kauden sillä tavoin, että Lapualla nähdään myös kaudella 2010 Kakkosen pelejä.Toisaalta herää kysymys, että missä jamassa Virkiän joukkue oikeastaan onkaan, jos managerin on haalittava ryhmään pelaajia TP-Seinäjoen junioreista etenkin kun paukut eivät vielä siellä tule riittämään. Junioreiden vanhempienkin kannattaa miettiä melko tarkkaan, mihin ollaan matkalla. Kakkosen taso on harvalle B-juniorille vielä se realistinen taso. Poikkeukset toki vahvistavat säännön, onhan siitä esimerkki lähimenneisyydestä Tero Mäntylän kohdalta. Jos pelaaja on sitä tasoa, mitä nyt Englannin Valioliigan Portsmouthin akatemiassa pelaava Mäntylä, on TP-Seinäjoki myös kyennyt järjestämään mahdollisuuden päästä näytille huomattavasti laadukkaampiin seuroihin ulkomaita myöten. Sama linja tulee pätemään myös jatkossa. Kun olet tarpeeksi hyvä, olet tarpeeksi vanha ja pääset varmasti pelaamaan sen tasoisessa joukkueessa/seurassa kuin ansaitset. Sille ei TP-Seinäjoki ole ikinä asettanut rajoitteita, eikä tee niin jatkossakaan.Tapa, jolla Virkiä tuli esiin on kuitenkin törkeä ja loukkaava. Tuollaisella tyylillä pyritään käytännössä romuttamaan vahvaa juniorityötä tekevien seurojen työn perustat. Ehkä se johtuu siitä, ettei Virkiällä itsellään ole mahdollisuutta sellaiseen. Lapua ei pysty tarjoamaan olosuhteita jalkapalloilijoille ainakaan tässä vaiheessa läheskään samalla tavalla kuin Seinäjoki. Seinäjoella on Wallsport Areena, Seinäjoki Areena, Jouppilanvuoren tekonurmi ja lukuisa määrä laadukkaita nurmikenttiä, kuten esimerkiksi Prunttimäen upea alue. Sen sijaan Lapualla pelataan Liuhtarin hiekalla siinä vaiheessa kun se on pelikunnossa tai pahimmassa tapauksessa jopa Kiviristin pellolla, jota joku kutsuu jalkapallokentäksi. Seinäjokelaiset seurat pystyvät tarjoamaan pelaajilleen laadukasta harjoitusaikaa ihanteelliseen aikaan virkiäläisten käydessä kerran viikossa jämätunneilla treenaamassa… Seinäjoella.Nuorten pelaajien vanhempien kannattaakin olla hereillä ja huomata, että nuorten pelaajien kehityksen kannalta on ehdottomasti parasta, että pelaavat ja harjoittelevat TP-Akatemiassa sekä B:n SM-sarjassa. A-juniori-ikäiset pelaavat ja harjoittelevat TP:n edustusjoukkueessa ja pyrkivät nostamaan joukkueen Kolmoseen. Jos pelaaja on tarpeeksi hyvä, ovet ovat avoinna Seinäjoen Jalkapallokerhoon. SJK:ssa viimne kaudella pelanneen Jussi Kankaanpään tai TP-Seinäjoessa pelanneen, mutta sopimuksettomassa tilassa olevan Anssi Syrjämäen lähestymisessä ei ole tietenkään mitään sääntöjen vastaista.Myös näiden muiden viime kaudella TP-Seinäjoen väreissä pelanneiden olisi syytä tiedostaa, että yhdessä yössä tai siirtymällä Virkiän joukkueeseen ei heistä automaattisesti kasva Kakkosen tason pelaajia. Viime kaudella kun taso ei riittänyt Nelosessa nostamaan joukkuetta Kolmoseen. Osa näistä on lisäksi tällä hetkellä armeijassa tai menossa armeijaan, joten sekin vaikeuttaa pelaamista Nelosessa puhumattakaan Kakkosesta.Tällaiset Virkiän yhteydenotot aiheuttavat vaan turhaan sekaannusta nuorten pelaajien pääkopassa ja luulot omista kyvyistä nousevat pilviin. Ajatusmaailma vääristyy pahasti. Junioreista ei voi väkisin tehdä aikuisia. Se on myös TP-Seinäjoessa opittu kantapään kautta. Kakkosessa eivät monetkaan juniorit vielä menesty, elleivät he ole oikeasti poikkeuksellisen lahjakkaita.Virkiän harjoituksissa lauantaina nähdyistä TP-pelaajista vain Ville Pakkalalla on ehkä mahdollisuus menestyä Kakkosen tasolla ensi kaudella, mutta hänelläkin on voimassa oleva sopimus TP-Seinäjoen kanssa. Virkiä ei kuitenkaan ole ollut missään neuvotteluyhteydessä TP-Seinäjokeen hänestä. TP-Seinäjoki ei estä pelaajiaan siirtymästä ylempään sarjaan, mutta sääntöjen mukaan pitää toimia.TP:llä ja SJK:lla on yhteistyösopimus ja hyvä yhteistyö pelaajista, jonka puitteissa näille nuorille kehityskelpoisille pelaajille annetaan mahdollisuus harjoitella SJK:n mukana ja sitä kautta pikku hiljaa ajetaan heitä sisään Kakkosen aikuisjoukkueeseen. Talven aikana sitten katsotaan onko heistä vielä Kakkoseen SJK:hon vai onko parasta pelata isossa roolissa TP:n edustuksessa Nelosessa.TP-Seinäjoki pyrkii viemään omia sopimuspelaajiaan eteenpäin, tarjoamaan heille mahdollisuuksia näyttöihin Suomen huippuseuroissa tai jopa ulkomaisissa seuroissa. Tero Mäntylä on erinomainen esimerkki nuoresta pelaajasta, joka antoi arvoa kasvattajaseuralleen ja sopimuksen alaisena siirtyi huippuseuraan. Nyt Tero pelaa ammatikseen Englannissa ja myös kasvattajaseura sai palkinnon työstään.Harjoitusolosuhteiden lisäksi valmennuksen taso TP-Seinäjoen joukkueissa huippuluokkaa ja se kannattaa ottaa huomioon seurasiirtoa harkittaessa. Ehkä myös kannattaa huomioida seurojen muut resurssit. TP-Seinäjoella on tarjota pelaajilleen vahva organisaatio, juniori- ja valmennuspäälliköineen sekä kokeneet valmentajat jokaisessa joukkueessa.”Uskon, että Latosaaren Vellu Virkiän valmentajana tietää kakkosen tason ja näkee mikä on parhaaksi TP-Seinäjoen nuorille pelaajille. ”Vellu” ei varmaankaan ole paineita pelaajahankinnoille luonut, vaan Virkiän muut taustat siellä nyt turhaan uhoavat ja sekoittavat pelaajien päitä. Valitettavasti Kakkosen tason pelaajia tällä alueella ei vieläkään ole riittävästi edes kahteen seuraan. Siksi TP ja Sepsi yhdistivätkin edustusjoukkueet SJK:ksi”, painottaa TP-Seinäjoen toiminnanjohtaja Hannu Huilla.”Jos tällä tavalla lähdettään liikkeelle on Virkiälle tulossa kova kausi ja oppivuosi tästä Kakkosesta. Alku ei ainakaan ollut hyvä seurayhteistyön kannalta”, sanoo Huilla.Ehkä Virkiä on jo kasvanut niin suureksi ja mahtavaksi, ettei se yhteistyötä Seinäjoen suuntaan enää tarvitsekaan. Voihan olla, että uusi kumppani, vaasalainen FC Kiisto, järjestää lapualaisille mainiot olosuhteet ja tarjoaa sellaiset pelimiehet, ettei Kakkosessa ole hätääkään. Ja siinä sivussa muualta värvätyt nuorukaiset katselevat pelejä joko penkiltä tai katsomosta.Jos nyt pitäisi sanoa Virkiän toimintaan jotakin, on se pikemminkin etikkaa kuin moraalisesti kypsää ja etiikkaa noudattavaa.