Oranssi 94 arvokkaaseen voittoon

Oranssi 94 arvokkaaseen voittoon TP:n ysinelosten aluesarjajoukkue Oranssi otti torstai-illan 28.8. sateessa arvokkaan voiton tähän asti tappiotta syyskauden sarjapelit selvittäneestä Vaasan Kiistosta. Prunttimäen nurmella nähtiin voitonnälkäinen kotijoukkue, joka painoi täysillä avausvihellyksestä ottelun loppuun asti. Loppulukemat 3-0 (2-0) olivat ansaitut. Syyskierroksille aluesarjaan noussut Kiisto pelasi odotetulla tavalla: kovalla kontaktilla ja pitkillä palloilla. TP:n puolustuslinja ja maalivahti Miko Saarela hoitivat tyylikkäästi muutamat yksittäiset läpijuoksuyritykset. Vain alkuminuuteilla meinasi käydä kalpaten, kun Jere Vähätalo pääsi askeleen tai puolitoista karkuun ja veti kovasta vauhdista taka-alanurkkaa kohti. Miko sai onneksi venytettyä käpäläänsä väliin ja pallo kimmahti tolpasta pelikentän ulkopuolelle. Isännät siirtyivät jo 6. minuutilla 1-0 johtoon, kun keskikentällä vahvasti pelannut Antti Viita pääsi kohtuullisen rauhassa lataamaan sen, minkä 45 -numeron lapikkaasta lähtee. Pallo jysähti tolppaan, mutta onni oli tällä kertaa oranssipaitojen puolella, kun pallo kimposi siitä verkkoon. Maalivahti ei ehtinyt edes sitä kuuluisaa "kissaa" sanoa! Maali synnytti pruukilaisissa raivoisan voitontahdon lopullisesti päälle. Jokainen pelaaja voitti hienosti kaksinkamppailuja ja syötötkin osuivat kohdalleen paremmin kuin aikoihin. Lisää makeaa saatiin 18. minuutilla, kun Veli-Pekka "Vemmu" Pajula livahti tutun liukkaasti karkuun Kiiston puolustukselta ja ampui vuorenvarmasti lukemiksi 2-0. Tässä vaiheessa kolmen miehen puolustuslinjalla – Jussi Kituniemi, Teemu Nimell, Raitt Peltoja – aloittanut TP pudotti Sammy Saarisen keskikentältä Teemun rinnalle toppariksi. Tämä siirto ja tukalat maalilukemat saivat yhteisvaikutuksena vierasjoukkueen pikku paniikkiin ja peli meni heiltä roiskimiseksi. TP:n pojat sen sijaan onnistuivat pitämään malttinsa. Näinhän ei tahtonut kevätkierroksilla aina käydä, kun johtoasema kääntyi useamman kerran lopussa tappioksi. Puoliajan huilaustauko ei iskenyt TP-Oranssille vielä hyvää oloa, vaan peli jatkui heti yhtä intensiivisenä taisteluna kuin avausjaksollakin. Vääntö oli kovaa, mutta peli oli koko ajan kotijoukkueen hallinnassa. Molemmilla oli toki muutamia paikkoja, mutta TP:n maalissa Miko Saarelan ei enää tarvinnut venyä kuin normaaleihin varmoihin torjuntoihinsa. Liukas kenttä ja pallo tekivät ottelusta inhottavan maalivahdille, mutta Miko ei kertaakaan pompotellut palloa. Vastustajan veräjänvahdilla Santeri Rintalahdella ei ollut niin hyvä päivä, mutta hän oli toki syytön takaiskumaaleihin. Lopullinen ratkaisu nähtiin, kun toista jaksoa oli pelattu 17 min. Kapteenin nauhaa ottelussa kantanut Antti Viita pääsi kruunaamaan unelmailtansa upealla vaparilla. Pallo meni maalin sivuverkkoon – mutta oikealle puolelle. 3-0 tilanteessa oli suhteellisen helppoa pitää peli kasassa loppuun asti. Oranssipaitojen puolustuslinjaa ei voi muuta kuin kehua vuolaasti. Mutta ensiksi on todettava, että tämän kirjoittaja soittaa kyllä 112: een, jos jommassa kummassa jäljellä olevassa matsissa ei ole piiristä vähintään kolmen miehen delegaatiota tarkistamassa Miko Saarelan nykyvirettä tolppien välissä. Kyse ei ole enää alkuunkaan samasta kaverista kuin vielä viime talvena. Niin huimaa kehitys on ollut. Ja samalla voisi käydä toteamassa muidenkin poikien taidot! Tämä puolihuumorilla todettuna, mutta totuuden lähteestä alkunsa ottaneena heittona. Ehkä joukkueen menestys vielä tuo huomioitsijat kentän laidalle. Teemu Nimell oli puolustuksen viimeinen lukko tällä kertaa. Jos paikka oli pahaksi äitymässä, Teemu oli se, joka viimeistään tilanteen hoiti. Paras peli TP:n paidassa tähän mennessä! Raitt Peltoja taisi aloittaa ensi kertaa laitapuolustajan paikalla ja pelasi sillä tontilla loppuun asti järkähtämättömän lujaa. Joukkueen ilopilleri vastaa myös monessa tilanteessa pelihuumorin ylläpidosta äänekkäillä kommenteillaan. Sammy Saarinen jatkoi koko kauden esittämiään vahvoja otteita. Hämminkiä ei edes tullut siitä, että alussa pelipaikka olikin keskikentällä. Sammy on saanut näissä otteluselostuksissa perinteisesti vuolaat kehut, mutta nyt tuntuu superlatiivivarasto olevan tyhjä. Täytynee kerrata äidinkielen oppikirjoja seuraavaan matsiin. Sammy jaksaa painaa, vaikka lätkä kulkee rinnalla – ja täysillä sekin. Jussi Kituniemi pelasi edellisessä ottelussa parhaan pelinsä TP:n peliasussa, mutta nuori mies lisäsi Kiisto -pelissä vielä kierroksia entisestään. Katkontapeli oli erinomaista ja avauksia sävytti kylmähermoisuus. Nyt tuntuu siltä, että tämä kehitys jatkuu tulevissakin sarjakoitoksissa. Keskikentän keskellä läpi ottelun juoksivat tiikerin askelin Panu Leppä ja Antti Viita. Keskikenttä oli Oranssin hallussa läpi ottelun. Panu ja Antti raatoivat laajalla säteellä, katkoivat, voittivat pääpalloja ja kaksinkamppailuja. Myös pelin pyörittäminen sujui paremmin kuin edellisessä ottelussa. Laitalinkkeinä vuorottelivat Juha Laitila, Samuli Koivusaari, Matti Rajala ja Aleksi Aho. Edelleen on pakko jakaa kehuja. Koko nelikko oli oivassa pelivireessä. Juhalle pitää jakaa kiitosta siitä, että puolustuspeli oli aikaisempaan verrattuna terästynyt. Hyökkäyssuuntaan pelattaessa Juha osoitti jälleen kerran vaarallisuutensa nopeudellaan ja henkilökohtaisilla taidoillaan. Samuli jaksoi vääntää suurempikokoisten vaasalaisten kanssa ansiokkaasti ja tutulla vikkelyydellään hoiti monta tilannetta isäntien eduksi. Pienen suvantovaiheen jälkeen hän näyttää terästäytyvän koko ajan syksyn ratkaisupelien koittaessa. Matti pelasi taas kerran suurella sydämellä ja karkaili tämän tästä laidaltaan. Montaa hyvää keskitystä ja peliä avaavaa syöttöä nähtiin. Loppuhetkillä tuli pikkuvaivoja, jotka siirsivät Matin penkille huilaamaan, mutta onneksi peli oli siinä vaiheessa jo ratkennut. Aleksin kohdalla voidaan todeta sama kuin edellä monen muunkin kohdalla: kauden paras peli. Lisääntynyt peliaika ja monet onnistumiset TP-Mustan paidassa II divisioonassa ovat tuoneet Alavuden pojalle itseluottamusta ja peliin kaikkinaista uutta sykettä. Kärkimiehinä pelanneilla Pekka Jaskarilla ja Vemmu Pajulalla oli vahva iltapuhde. Pekka painoi pallon kanssa pitkiä spurtteja ja oli monta kertaa oikeaan aikaan maalinsuulla vastaanottamassa keskityspalloja. Isokokoinen nuorukainen Ylistaron Kitinojalta oli kuin kotonaan kovaan peliin mieltyneen kiistolaispuolustuksen keskellä. Äijien pelit Sisun paidassa kuutosdivarissa näkyvät kovuutena. Pekalle on aivan sama, minkälaista betoniporsasta on edessä. Päin mennään ja kovaa. Hienointa siinä on se, että mukana on myös taito. Paremmalla onnella Pekka olisi Prunttimäessä maalannut. Vemmu esitti taas vivahteikkaan repertuaarinsa erilaisia harhautuksia. Siinä missä Pekka rymistelee maalille voima apunaan, Vemmu menee heittämällä sekaan omia kikkojaan. Ei vain yhtä, vaan aina monta. Joskus onnistuu ja toisinaan ei. Mutta, kun Hyllykallion tornado pääsee läpi, saa maalivahti lähinnä siunailla. Pallo menee hyvällä prosentilla maaliin. Välillä kentän laidailla huokaillaan puuttuvia syöttöjä, mutta tällaisia taiteilijoitakin tarvitaan. Ja osaa Vemmu myös joukkuepeliä. Mutta kun vastassa on sopivasti harhautuksiin lähteviä puolustajia, houkutus kikkoihin on aika suuri. Eikä sovi moittia, tulosta syntyy. Vemmu osaa varmasti jatkossakin sovittaa kikkojen määrän optimaaliseksi vastustajan mukaan. Joskus on tarve pelata toisella lailla ja siihen Vemmulla on edellytyksiä. Esim. potkuun poika on saanut viimeksi kuluneen vuoden aikana ruutia niin, että kauempaakin voi huoletta tykittää, kun paikka aukeaa. Aina ei ole pakko heittää kaikkia kikkoja kerralla kehiin. Aluesarjan syyskierrokset jatkuvat tiukkoina. TP-Oranssin kotipelit ovat tältä kaudelta nyt ohi. Jäljellä on enää vieraspelit Pietarsaaren Jaron vuotta nuorempia pallotaitureita vastaan 5.9. ja kokkolalaista GBK:ta vastaan viikkoa myöhemmin.