Vetreä kuusikymppinen juhlii pitkin vuotta

Ratkaisu oli tehtävä nopeasti ja vastuu kasautui yhden miehen hartioille. Vastuun joutui ottamaan seuran sihteeri Aarne Martin. Palatessaan Vaasasta hän toi mukanaan oranssit paidat ja valkoiset housut.Kausi 1956 näki ensimmäisen sarjanousun tapahtuvan. TP-55 voitti perussarjan ja nousi aluesarjaan. Liikenne alasarjoissa jatkui molempiin suuntiin aina 1980-luvulle saakka.Vuonna 1985 seura satsasi nousuun kohti Kakkosta, mutta tamperelainen PP-70 otti tuon tontin ja näin nousua saatiin odottaa syksyyn 1986. Nousun jälkeen seuran menestys olikin mukavaa valmentajaksi pestatun Hannu Rajaniemen johdolla.Heti ensimmäisellä Kakkosen kaudellaan TP-55 pelasi ilman tappioita aina elokuulle saakka, jolloin FF Jaro voitti nousun kannalta elintärkeän kamppailun n. 1600 katsojan edessä Törnävänkentällä numeroin 2-1. Vuonna 1989 oli sitten pruukilaisten vuoro nousta Ykköseen. ”Köppä” Rajaniemen johdolla pelattiin menestyksekkäästi Ykköstä, eikä pääsy liigakarsintaankaan ollut järin kaukana.Vuonna 1993 tuli lähtö Ykkösestä, mutta se oli samalla uusi alku. Valmentajaksi pestattiin RoPS:ssa kannuksiaan ansainnut vanha tuttu Keith Armstrong ja edessä oli kaksi kautta ja kaksi nousua. ”Keken” nostettua seuran Veikkausliigaan hän lähti kuitenkin suurempiin ympyröihin, tosin Ykköseen, Valkeakosken Hakaan. Valmentajaksi tuli Markku Wacklin.Vaikka liigasta tulikin lähtö ranskalaisen visiitin jälkeen, nousu takaisin oli lähellä parikin kertaa. Putoaminen takaisin Kakkoseen tuli kuitenkin eteen vuonna 2002. Pari edellistä kautta Asko Ristimäen valmennuksessa loistavasti taistellut joukkue oli hajonnut menestyksen myötä taivaan tuuliin, eikä tiukka talous antanut mahdollisuutta kamppailla sarjapaikasta, vaan putoaminen otettiin rauhallisesti vastaan.Vuodesta 2003 aina vuoteen 2007 seura säilytti tasonsa Kakkosessa. Vaaraa putoamisesta ei ollut, mutta paukkuja nousutaistoonkaan ei vastaavasti riittänyt. Niinpä syksyllä 2007 kerrottiin se, mitä kulisseissa oli jo hetken aikaa valmisteltu, eli hynttyyt lyötiin yhteen naapuriseura Sepsi-78:n kanssa ja kaupungin uudeksi lippulaivaksi perustettiin Seinäjoen Jalkapallokerho.Eivät oranssi-mustat värit kuitenkaan kokonaan kartalta kadonneet, vaan edustusjoukkue jatkoi pelejään Nelosessa kaudet 2008 ja 2009, jonka jälkeen hynttyyt lyötiin yhteen Sisun kanssa ja muodostettiin edustusjoukkueista Sisu-Pallo.Vaikka edellä on eletty TP-55:n, tai TP-Seinäjoen kuten seura käyttönimellä tunnettiin pitkään, edustusjoukkueen kautta, on sitä muutakin tehty.Junioripuoli on aina ollut seuralle erittäin tärkeä. Saldoksi on muodostunut joukkuetason saavutuksina kaksi SM-mitalia B-junioreissa ja yksilötasolla suuri määrä poikien ja nuorten maajoukkuepelaajia.Ulkomaille pelihommiin ovat seurasta päätyneet Englannin Championshipin Barnsleyssa pelannut Janne Salli, Peterborough’n akatemiassa, Kreikassa ja Sveitsissä pelannut Toni Lehtinen, Portsmouthin akatemiassa, Bulgarian mestarijoukkue PFC Ludogoretsissa ja nyt norjalaisessa Aalesunds FK:ssa pelaava Tero Mäntylä, sekä viimeisimpänä helmenä Aston Villaan kesällä siirtynyt Joonas Sundman.Seuran talouden kulmakivenä on jo vuosikymmenien ajan ollut Törnävällä sijaitsevan Seinäjoen Leirintäalueen hoitaminen ja sitä kautta majoitustoiminta suurten kesätapahtumien aikana. Näistä merkittävin on luonnollisestikin Provinssirock, joka nyt lyheni pelkäksi Provinssiksi, mutta piteni yhdellä päivällä neljään tapahtumapäivään.Aiemmin seuralla oli myös bingotoimintaa ja Pallo-Kioski Törnävällä. Nyt Pallo-Kioskia pyörittää seuran entinen pelimies, Vesa Kivimäki.Seuran alkuvuosina Törnävänsaarella järjestettiin mm. juhannustansseja, tehtiin Seinäjoen Joulu –nimistä julkaisua ja oltiin muutenkin ennakkoluulottomasti monessa mukana.Ennen kuin Englannin Valioliigasta tuli sellainen rahasampo mitä se tällä hetkellä on, ehti TP-55 tuomaan Suomeen kiertueelle brittijoukkueita useina vuosina. Suomeen tulivat mm. Norwich City, Ipswich Town, Swansea City, Swindon Town, sekä skottiseurat Aberdeen ja Dundee United. Näitä kiertueita ei voi kuvailla taloudellisiksi kultakaivoksiksi, mutta mielenkiintoisia kokemuksia, hyviä suhteita ja tuhannesti työtä ne tarjosivat.Seuralla oli pitkään yhteistyötä juuri Norwich Cityn kanssa ja myöhemmin Peterborough Unitedin kanssa. Avainasemassa näissä jutuissa oli irlantilainen Kit Carson, maineikas juniorivalmentaja, jonka avulla joukkueet kävivät Englannissa turnauksissa ja moni nuori lupaava pelaaja pääsi suurseuroihin harjoittelemaan.Vuoden 2011 syksyllä seura otti nimekseen SJK-juniorit ja vaihtoi värinsä kaupungin lippulaivan tapaan musta-kulta-valkoiseksi. Toki kakkospaidoissa on edelleen hiukan muistojen havinaa oranssin paidan muodossa.Mainitsemisen arvoista seuran kohdalla on ehdottomasti myös se, että koko 60 vuoden aikana puheenjohtajia on ollut yhteensä vain neljä. Lennart Martinia seurasi Paavo Niemi, jonka työtä jatkoi puolestaan Matti Tuomisto, joka luovutti nuijan JUkka Saarijärvelle. Melkoisen mukava jatkumo siis.Kokonaisuutena voisi kai tiivistää tilanteen siten, että SJK-juniorit voi kohtuullisen hyvin, on elinvoimainen ja pyrkii edelleen kehittämään nuoria pelaajia sellaisiksi, joilla on mahdollisuus ponnahtaa isommille estradeille joko kotikaupungissa tai vaikkapa ulkomailla.