Ysinelosille tappio

Ysinelosille tappioTP-Seinäjoen C15 -ikäluokan Oranssi -joukkue aloitti aluesarjan niukalla 1-0 (1-0) tappiolla vaasalaiselle FC Kiistolle. Ottelu pelattiin Alkulan minimikokoisella hiekkakentällä keskiviikon ilta-auringossa. Kenttä oli hiekkakentäksi hyvässä kunnossa, mutta kalkkiviivat olivat häipyneet aamupäivän sateessa ja viimeisetkin rippeet oli poljettu ennen TP:n poikien koitosta käydyssä nuorempien poikien matsissa.
Tuomaristo joutui toteamaan tilanteen ja käynnistämään pelin, kun kalkkikärryä ei ilmeisesti ollut lähimaillakaan, eikä vapaan kentän etsimiseenkään sentään ryhdytty. Viivojen puute oli koitua heti vieraiden kohtaloksi, kun päätuomari erehtyi viheltämään pelin alkaneeksi varmistamatta TP:n maalivahdin Miko Saarelan valmiusastetta. Pillin vislatessa, Miko veteli vielä viivoja, jotta edes jotakin merkkiä oli näkyvillä. Aloituspotku osui onneksi vain ylärimaan, mutta alku oli siis täyttä draamaa.
Kiistolaiset olivat ensimmäisen vartin ajan liikkeellä kovemmalla asenteella. Peli painui TP:n päätyyn ja oranssipaidat hävisivät kaksinkamppailut järjestään. Peli oli molemmin puolin melkoista sähläämistä. Ehkäpä parhaiten peliä kuvaa, kun kuvittelee ja muistelee, mitä lumisohjossa pelaaminen on. Kymmenen minuutin kohdalla kävi sitten kalpaten, kun kaukolaukaus yllätti auringon häikäisemän Mikon. Avausjakson loppua kohden peli saatiin yhä paremmin TP:n haltuun ja paine Kiiston päässä kasvoi. Kiiston peli meni kävelyvauhtiseksi pallon räkimiseksi kenttää vierustaneeseen pusikkoon ja kivikkoon. Seinäjokelaisten suurin synti oli se, että maltti ei pysynyt mukana, vaan peli meni hätäilyksi. Vedot lähtivät aivan liian kaukaa ja peli oli turhan paljon sitä, että kukin vuorollaan kuskasi palloa.
Toinen jakso oli täysin TP:n hallinnassa. Kiiston ainoa maalintekopaikka tuli hyvästä vapaapotkusta, joka päätyi ylähirteen. Muuten Miko Saarela hoiteli vaivattoman oloisesti vähät tilanteet. Hallinnasta huolimatta oranssipaidat jättivät maalit tekemättä. Normaalisti eniten maaleja mättävillä oli ruuti märkää ja aivan liian usein h-hetkellä jarruteltiin turhaan. Kiiston kovaotteisena tunnettua puolustusta kunnioitettiin turhaan, sillä muutamissa tilanteissa kyllä nähtiin, että heille pärjätään vääntämisessä, jos vain tahtoa löytyy. Suotta ei vastuuvalmentaja Reijo Leppä ottelun jälkeen moittinut asenteen lipsumisesta. Osalla sitä oli, mutta aivan liian monella oli tällä kertaa jostain syystä pelikovuus kateissa.
TP:n aloituskokoonpano oli seuraava: maalissa Miko Saarela, puolustuksessa nelikko Raitt Peltoja, Roope Takala, Sammy Saarinen ja Teemu Nimell, keskikentällä Aleksi Ahde, Aapo Metsä-Ketelä, Panu Leppä ja Matti Rajala, kärjessä kaksikko Pekka Jaskari & Juha Laitila. Vaihdosta kentälle tulivat: Miika Eronen, Saku Pikkarainen ja Aleksi Aho. Miika tuurasi hienosti Mattia, joka käväisi vartin verran huilimassa. Aapo Metsä-Ketelä pelasi urhoollisesti murtunut keskisormi lastoitettuna, mutta ymmärrettävästi hän varoi kättään varsinkin ottelun alussa. Kun Aapo vaihdettiin lisävahinkojen välttämiseksi kentältä, Aleksi Ahde otti hänen paikkansa keskikentällä. Pekka Jaskari siirtyi Allun vapaaksi jättämälle paikalle ja kentälle tullut Ahon Aleksi meni kärkeen. Pekka teki sitten hetken päästä tilaa Sakulle. Kakkosmaalivahtina matkassa oli Jarkko Orava.
Kokoonpanosta puuttuivat TP-Akatemian pelimatkalla Porissa olleet Veli-Pekka Pajula ja Antti Viita. Heidän poissaoloonsa ottelu ei ratkennut. Mukana olleilla pojilla oli ratkaisun avaimet käsissään, mutta tällä kertaa vire ei ollut paras mahdollinen ja onnikin hylki. Normaalipelillään pojilla on aluesarjassa mahdollisuudet vaikka mihin. Kiistoa pidettiin ainakin etukäteen aluesarjan vahvimpana vastustajana. Nyt se peli on takana ja katseet on suunnattava tuleviin koitoksiin. Se lienee varmaa, että Kai Pahlman Cupin lopputurnauspaikan mahdollisesti puseroon tuoma liika tyytyväisyyden tunne rapisi Vaasan kiihkeässä taistossa, eikä enää ole jatkossa puhtia poistamassa. Sen verran poikia tappio hatutti.
TP oli matkassa pienehköllä ryhmällä, mutta vastustaja pelasi vielä suppeammalla kalustolla. Niille, jotka mahdollisesti kaipailevat Kai Pahlman Cupissa menestyksekkäästi mukana olleita Ysivitosten ikäluokan joukkueen poikia, todettakoon heillä olleen kouluun liittyvä este.

Tuomaristo joutui toteamaan tilanteen ja käynnistämään pelin, kun kalkkikärryä ei ilmeisesti ollut lähimaillakaan, eikä vapaan kentän etsimiseenkään sentään ryhdytty. Viivojen puute oli koitua heti vieraiden kohtaloksi, kun päätuomari erehtyi viheltämään pelin alkaneeksi varmistamatta TP:n maalivahdin Miko Saarelan valmiusastetta. Pillin vislatessa, Miko veteli vielä viivoja, jotta edes jotakin merkkiä oli näkyvillä. Aloituspotku osui onneksi vain ylärimaan, mutta alku oli siis täyttä draamaa.

Kiistolaiset olivat ensimmäisen vartin ajan liikkeellä kovemmalla asenteella. Peli painui TP:n päätyyn ja oranssipaidat hävisivät kaksinkamppailut järjestään. Peli oli molemmin puolin melkoista sähläämistä. Ehkäpä parhaiten peliä kuvaa, kun kuvittelee ja muistelee, mitä lumisohjossa pelaaminen on. Kymmenen minuutin kohdalla kävi sitten kalpaten, kun kaukolaukaus yllätti auringon häikäisemän Mikon. Avausjakson loppua kohden peli saatiin yhä paremmin TP:n haltuun ja paine Kiiston päässä kasvoi. Kiiston peli meni kävelyvauhtiseksi pallon räkimiseksi kenttää vierustaneeseen pusikkoon ja kivikkoon. Seinäjokelaisten suurin synti oli se, että maltti ei pysynyt mukana, vaan peli meni hätäilyksi. Vedot lähtivät aivan liian kaukaa ja peli oli turhan paljon sitä, että kukin vuorollaan kuskasi palloa.

Toinen jakso oli täysin TP:n hallinnassa. Kiiston ainoa maalintekopaikka tuli hyvästä vapaapotkusta, joka päätyi ylähirteen. Muuten Miko Saarela hoiteli vaivattoman oloisesti vähät tilanteet. Hallinnasta huolimatta oranssipaidat jättivät maalit tekemättä. Normaalisti eniten maaleja mättävillä oli ruuti märkää ja aivan liian usein h-hetkellä jarruteltiin turhaan. Kiiston kovaotteisena tunnettua puolustusta kunnioitettiin turhaan, sillä muutamissa tilanteissa kyllä nähtiin, että heille pärjätään vääntämisessä, jos vain tahtoa löytyy. Suotta ei vastuuvalmentaja Reijo Leppä ottelun jälkeen moittinut asenteen lipsumisesta. Osalla sitä oli, mutta aivan liian monella oli tällä kertaa jostain syystä pelikovuus kateissa.

TP:n aloituskokoonpano oli seuraava: maalissa Miko Saarela, puolustuksessa nelikko Raitt Peltoja, Roope Takala, Sammy Saarinen ja Teemu Nimell, keskikentällä Aleksi Ahde, Aapo Metsä-Ketelä, Panu Leppä ja Matti Rajala, kärjessä kaksikko Pekka Jaskari & Juha Laitila. Vaihdosta kentälle tulivat: Miika Eronen, Saku Pikkarainen ja Aleksi Aho. Miika tuurasi hienosti Mattia, joka käväisi vartin verran huilimassa. Aapo Metsä-Ketelä pelasi urhoollisesti murtunut keskisormi lastoitettuna, mutta ymmärrettävästi hän varoi kättään varsinkin ottelun alussa. Kun Aapo vaihdettiin lisävahinkojen välttämiseksi kentältä, Aleksi Ahde otti hänen paikkansa keskikentällä. Pekka Jaskari siirtyi Allun vapaaksi jättämälle paikalle ja kentälle tullut Ahon Aleksi meni kärkeen. Pekka teki sitten hetken päästä tilaa Sakulle. Kakkosmaalivahtina matkassa oli Jarkko Orava.

Kokoonpanosta puuttuivat TP-Akatemian pelimatkalla Porissa olleet Veli-Pekka Pajula ja Antti Viita. Heidän poissaoloonsa ottelu ei ratkennut. Mukana olleilla pojilla oli ratkaisun avaimet käsissään, mutta tällä kertaa vire ei ollut paras mahdollinen ja onnikin hylki. Normaalipelillään pojilla on aluesarjassa mahdollisuudet vaikka mihin. Kiistoa pidettiin ainakin etukäteen aluesarjan vahvimpana vastustajana. Nyt se peli on takana ja katseet on suunnattava tuleviin koitoksiin. Se lienee varmaa, että Kai Pahlman Cupin lopputurnauspaikan mahdollisesti puseroon tuoma liika tyytyväisyyden tunne rapisi Vaasan kiihkeässä taistossa, eikä enää ole jatkossa puhtia poistamassa. Sen verran poikia tappio hatutti.

TP oli matkassa pienehköllä ryhmällä, mutta vastustaja pelasi vielä suppeammalla kalustolla. Niille, jotka mahdollisesti kaipailevat Kai Pahlman Cupissa menestyksekkäästi mukana olleita Ysivitosten ikäluokan joukkueen poikia, todettakoon heillä olleen kouluun liittyvä este.