Ysiseiskat avasi Pohjoisen liigan

Ysiseiskat avasi Pohjoisen liiganTP-Seinäjoen D13-juniorit (-97 synt.) osallistuvat alkaneella harjoituskaudella Pohjoisen liigaan, jossa oranssipaitojen lisäksi pelaavat Oulun Luistinseura, Jyväskylän Jalkapalloklubi ja Kuopion Palloseura. Joukkueet pelaavat neljä kertaa turnauksen jokaisen kotipaikkakunnalla kaikki kaikkia vastaan. Yksipäiväisessä turnauksessa jokaiselle joukkueelle tulee siis kolme ottelua. Kun peliaika on 2 x 30 min, muodostuu päivästä pakosta rankka.Liiga avattiin lauantaina 5. joulukuuta Oulussa. TP:n joukkue lähti matkaan jo edellisiltana, jotta aamun ottelussa oltaisiin täydessä iskussa. Yhteensattumien vuoksi matkassa ei oltu ihan optimaalisella kokoonpanolla, mutta mitenkään altavastaajan miettein ei matkassa oltu. Oman lisävivahteensa alkuasetelmiin toi se fakta, että kaikki kolme muuta joukkuetta olivat pelanneet koko päättyneen kauden sarjapelinsä jo isolla kentällä vuotta vanhempien poikien sarjassa. TP:n ysiseiskoilta tämä kokemus puuttui. Toki yksittäiset pelaajat olivat viime kaudella mukana seuran ysikuutosten molempien joukkueiden sarjatoiminnassa, mutta yhtenäisenä joukkueena oltiin vielä noviiseina matkassa.Lauantaiaamun ottelussa vastaan saatiin laadukasta juniorityötä tekevän OLS:n joukkue. Ottelun alku oli melkoista sähläystä. OLS painoi päälle, mutta ei saanut erityisen vaarallisia paikkoja. TP:n ongelmana oli se, ettei keskikentältä päästy ylös. Kotijoukkueen ensimmäinen vaarallinen maalitilanne nähtiin 24. peliminuutilla, kun hieno veto suuntautui kohti alanurkkaa, mutta yleisö sai ihasteltavakseen maalivahti Henri Kallio-Kurssin vielä hienomman torjunnan. Aivan jakson lopussa vieraat saivat jo vähän painetta päälle oululaispäätyyn.Avausottelun toista jaksoa ehdittiin potkia 12 minuuttia, kun OLS siirtyi 1-0 johtoon. Pallonmenetys keskialueella ja nopeasti pelattu suoraviivainen hyökkäys koitui TP:n turmioksi tällä kertaa. Ottelun lopussa tunnelmat vaihtelivat äärilaidoilla. Ensin Henri Kallio-Kurssi torjui yläkulmavedon kulmaksi ja jo seuraavalla minuutilla OLS sinetöi loppulukemat 2-0 (0-0), kun pruukilaiset lopettivat yllättäen pelaamisen.Vastuuvalmentaja Jari Kujala kehui ottelun jälkeen ensimmäisen jakson peliä, joka oli ehjää molempiin suuntiin. Toisella jaksolla pakka rakoili. Muutamat asiat tökkivät: 1 v 1 peli, kakkospalloihin reagointi, riiston jälkeiset syötöt omille, pallon liikkeelle laitto turhia viivyttelemättä ja hyökkääjien peliin päin pelaaminen. Jari kertasi monipuolisesti pojille, mitä isolla kentällä pelaaminen vaatii. Jokainen sai osansa ohjeista. Maalivahdilla riittää opettelemista siinä, että isollakin kentällä on rohjettava tulla rankkarialueen rajalle asti. Puolustus sai ohjeita hoitaa purkupallot kunnolla kuudentoista sisältä pois. Koko joukkueella oli ongelmia ilmapallojen kanssa. Palloa ei otettu ilmasta kiinni, vaan sen annettiin ensin pompata, jolloin vastustaja pääsi tilanteeseen mukaan. Kaiken kaikkiaan valmennuskaksikko Jari Kujala & Kari Kiviluoma jakoi pojille tunnustusta siitä, että peli hoidettiin kuitenkin kunnialla. Ensimmäinen kunnon matsi isolla kentällä hyvää vastustajaa vastaan ja tuloksena esitys, jota ei tarvitse hävetä.OLS-ottelun jälkeen joukkue palasi hotellille pesulle ja lounaalle. Ruokailun jälkeen saatiin vajaan puolen tunnin rautaisannos oppia aluepelin saloista. Luennon piti Jari Pyykölä, joka muistetaan mm. porilaisen FC Jazzin v. 1996 Suomen mestariksi johdattaneena valmentajana ja myös Vaasan Palloseuran liigaan nostajana v. 2005. Pyykölä oli v. 2003 Italiassa neljä kuukautta Serie A:ssa pelaavan Brescian organisaatiossa hakemassa oppia valmentajan työhönsä. Hänen tuolloin kuvaamastaan materiaalista koostettu kahden ja puolen minuutin video sisälsi pojille hyviä esimerkkejä aluepelistä ja kun kuviin yhdistyi Pyykölän selkeäsanainen esitys, pojat varmasti saivat sopivasti oppia ja pohtimisen aihetta. Valmentajapersoona oli seuraamassa myös TP:n poikien kaksi ensimmäistä ottelua ja antoi varmasti mielenkiintoisia kommentteja näkemästään ystävälleen Jari Kujalalle.Toisessa ottelussaan Etelä-Pohjanmaan jalkapallolähettiläät ottivat yhteen savolaisten pääkaupungin Kuopion poikien kanssa. KuPS painosti ottelun alussa, mutta ei TP:n esitys silti mitään huonoa ollut. Purkupalloja iskettiin ihmeen paljon kentän keskelle, mistä tietenkin seurasi sarja ongelmia. Avausjakson ainoa tilastotapahtuma koettiin 27. peliminuutilla, kun kuopiolaisten yläkulmaveto upposi TP:n maaliverkon perukoille. Toinen pelijakso käynnistyi sitten mukavammissa merkeissä, kun jo kuudennella minuutilla saatiin peli tasoihin. Tommi Luopajärvi maalasi siististi suoraan Joonas Lepistön syötöstä. Joonas ajeli boksiin vauhdilla ja keskitti tarkasti Tommille. Hieno maali! Johtomaali oli lähellä nähdä päivänvalon, kun toista pelijaksoa oli tahkottu vartti. Joonaksen erinomainen nousu päättyi ylärimavetoon, eikä jälkitilanteestakaan onnistuttu. KuPS siirtyi 1-2 johtoon 18. minuutilla, kun Henkka Kallio-Kurssi ei voinut ylänurkkaan suuntautuneelle vapaapotkulle mitään. Aivan loppuhetkillä TP sai paineen päälle ja 29. minuutilla Antti Palomäki onnistui pistämään pallon alapesään ja näin loppulukemat kirjattiin 2-2 (0-1).Ottelun jälkeen antamassaan palautteessa vastuuvalmentaja moitiskeli sitä, että vastustajalle annettiin kaksi helppoa maalia. Onneksi itse tehtiin kaksi hienoa maalia. Jarin mukaan Pyykölän pitämän palaverin anti jo näkyi pelikentällä. Usko säilyi ja tasoitus saatiin. Sen takia lopputulokseen voitiin olla erittäin tyytyväisiä. Pelissä oli edelleen paljon parannettavaa. Riiston jälkeen tuli yhä aivan liikaa harhasyöttöjä. Myös loukkaantumiset sotkivat hivenen peliä, kun Nicolas Kotamäki nilkutti akillesjänteen seutua valitellen, Joni Vähamaa sai useiden ”pusujen” päätteeksi polvivamman ja maalivahti Henri Kallio-Kurssikin esitteli vastustajan nappiksista nilkkaansa saamaansa kolhua.Seuranneen parin tunnin aikana päästiin vähän lataamaan energiavarastoja ja lepuuttamaan kahden ensimmäisen ottelun rasittamia jäseniä. Ajankuluksi saatiin seurata Oulun ja Vaasan IFK:n akatemioiden yhteenottoa, jossa isännät olivat lopulta 4-1 parempia. Kun Heinäpään hallin tekonurmi oli hiljentynyt akateemikkojen jäljiltä oli aika kohdata päivän kolmas vastustaja, joka oli JJK. Ennen ottelua saatiin mieluisia uutisia, kun ilmeni, että Nicolas Kotamäki kykeni sittenkin pelaamaan. Myös Henkka oli valmis astelemaan maalipuiden väliin. Sen sijaan Joni Vähämaa joutui katselemaan viimeisen koitoksen katsomon puolelta.JJK siirtyi jo kymmenen minuutin pelin jälkeen 0-1 johtoon, kun yläriman alle suuntautunut kova veto pääsi yllättämään Henri Kallio-Kurssin. Ote oli koko ajan Jyväskylän nuorilla miehillä. TP:n peli oli hyökkäyspäässä ponnetonta silloin harvoin, kun peli saatiin sinne päähän painettua. Puoliajalle jouduttiin marssimaan 0-2 tappiolukemissa, kun yläriman alle ammuttu roikkupallo tuotti toistamiseen tulosta. Toinen jakso alkoi myönteisin sävyin, kun jo kolmannella minuutilla JJK:n päässä soi. Maalarina oli Teemu Seppelvirta. Tilanne rakentui, kun Antti Palomäki laittoi pallon nätisti laitaan kovaan vauhtiin spurtanneelle Joonas Lepistölle, joka jälleen kerran laittoi tarkan keskityksen maalille. Iloa kesti vain kymmenen minuuttia, kun JJK tuntui jo ratkaisevan ottelun. Pallo kimposi yläputkesta TP:n maaliviivan ikävämmälle puolelle. Antti Palomäki kavensi vielä lukemat 2-3:een, kun Joonas Lepistön syötöstä lähtenyt taidokas roikkupallo painui sisään. Pian maalin jälkeen valmennusjohto päätti kokeilla laitapakin ja –linkin paikalla pelannutta Roope Niemelää hyökkääjänä. TP:n vastaan pyristelyt saivat lopun, kun JJK:n hyökkääjä pääsi 23. minuutilla omalta alueelta karkumatkalle. Henkka tuli vastaan rankkarialueen rajalle, törmäsi yhteen vastustajan kanssa ja JJK:n kaveri muotoili loppulukemat asentoon 2-4 (0-2) JJK:lle. Pienen hoivailun jälkeen Henkka pystyi jatkamaan pelin loppuun asti. Aivan viime hetkillä valmennusjohto jatkoi edelleen pikku kokeilujaan ja heitti toppari Ville Viidan kärkeen.Päivän kolmannen ottelunsa jälkeen oranssipaidat saivat valmentajilta napakan palautteen. Jarin mukaan joukkue ei ole hänen komennossaan milloinkaan pelannut niin hitaalla tempolla kuin eka jaksolla nähtiin. Näin varmasti oli. Kysyttäessä pojat myönsivät olleensa jo aivan puhki. Takaiskumaalit syntyivät järkyttävällä tavalla. Kuvaavinta oli viimeinen maali, jossa itsellä oli ensin maalintekopaikka ja seuranneen pallonmenetyksen jälkeen omissa soi jo noin kolmen sekunnin päästä. Harjoiteltavaa siis riittää. Jostain syystä aivan poikki olleet pojat pelasivat kuitenkin toisen jakson pirteämmin. Jalkoja löytyi paljon paremmin, mikä pelasti pelin Jarin sanoja lainaten kiikun kaakun.Yhteenvetona päivästä ja kolmesta ottelusta vastuuvalmentaja Jari Kujala totesi, että iso kenttä ja kova tempo oudoksutti poikia. Kaiken kaikkiaan päivä oli hyvin valaiseva. Oikealla tiellä ollaan. Paljon oli hyvää, mutta paljon on työtäkin tehtävänä, jotta peli saadaan esimerkiksi ensi kesän sarjapeleihin mennessä uomiinsa.TP:n maalissa pelasi jokaisen minuutin Henri Kallio-Kurssi, joka sai päivän aikana monipuolista oppia ison kentän pelistä ja miesten maalin asettamista haasteista. Muutamat loistotorjunnat sävyttivät Henkan päivää, mutta kuten aina isolle kentälle siirryttäessä maalivahti joutuu kovimman paikan eteen joutuessaan suhteellisen nopeasti sopeutumaan isoon muutokseen. Henri varmasti paneutuu asiaan tosissaan ja hoitaa homman nopeasti kotiin.Laitapakkeina touhusivat pitkin päivää Nicolas Kotamäki, Roope Niemelä, Joni Vähämaa ja Ville Haapanen. Pojat saivat tuntumaa siitä, mitä kovaa vastustajaa vastaan pelatessa laitapakilta odotetaan. Liikettä pitää löytyä molempiin suuntiin. Nicolas väläytteli hyvää avauspeliään jälleen kerran. Vauhti myös piisasi komeasti. Roope oli lainalla Ilmajoen Kisailijoista, mutta on pojille ennestään kovin tuttu kykykouluharkoista ja esim. viime talven voitokkaasta Jyväskylän turnauksesta. Roope haki aluksi tuntumaa pelikavereihin. Sijoittautuminen pelikentällä parani kaiken aikaa. Hän käväisi välillä myös laitalinkin tontilla – ja kuten edellä kerrottiin jopa kärjessä. Joni päästeli tuttuun tyyliinsä vauhdilla isokokoisempia vastustajia kavahtamatta. Joni ajaa todella mieheen kiinni ilman pelon häivää ja hämmentää usein vastustajansa. Taitava poika pallon kanssa, mutta kärsi Oulun peleissä normaalia enemmän siitä, että joutui jäämään kaksinkamppailujen päätteeksi makailemaan kentän pintaan. Ville H. jäi mieleen useamman kerran nähdyistä hyvistä hyökkäyspään syötöistä.Topparin tontilla maalin edustaa putsailivat Teemu Kukkanen ja Ville Viita sekä myös keskikentällä välillä pelanneet Jesse Välimäki, Iiro Kiviluoma ja Valtteri Leppänen. Teemu jaksoi vääntää mukavasti kaksinkamppailuissa ja hoiti monta pahaa tilannetta mallikkaasti. Villen parasta osaamista oli ainakin tällä kertaa rauhallisuus pallon kanssa ja tarkat avaukset keskikenttäpelaajille. Rehtiä kovuutta vain Villelle lisää vaikkapa isoveljen kanssa painimalla. Tai isää kurittamalla. Jesse osoitti edellisviikonlopun tapaan viihtyvänsä myös topparin tontilla. Nopeajalkainen poika on erityisen hyvä pallonriistoissa. Aika näyttää, tuleeko Pohjan kaupunginosan futisosaajasta keskikentän taituri vai maalinedustan lukko. Iiro pelasi suurimman osan peliajastaan keskikentällä, mutta oli taasen mies paikallaan, kun käsky kävi topparin tontille. Iiron paras ase on sinnikkäässä taistelutahdossa, joka yhdistyy koko ajan kehittyvään taitoon. Valtteri on myös pelaaja, joka on todellinen valmentajan luottomies. Missä hyvää miestä tarvitset, siihen sopii Valtsu. Pelipaikat vaihtelivat topparin ja kärkimiehen välillä – ja aina into tehdä töitä oli yhtä korkealla tasolla. Hieno piirre tämän ikäisessä pelaajassa.Laitalinkkeinä vuorottelivat edellä mainittujen lisäksi Topias Syrjälä ja Joonas Lepistö. Topias on pelaaja, joka jakelee yllättävissä tilanteissa yllättävän erinomaisia syöttöjä. Monen monituista tilannetta aukesi ”Topsun” kautta. Joonaksen edesottamuksia on edellä kerrottu maalien selostamisen yhteydessä. Kun Joonas saa hyvän syötön laidalle kovaan vauhtiin, hän lähes poikkeuksetta irtoaa vastustajan puolustavista otteista ja heittää maalille laadukkaan keskityksen. Rankkarialueelle ajellessaan Joonas on myös vaarallinen maalintekijä, vaikka sitä puolta ei tällä kertaa nähtykään. Joonaksella kunto on rautaa ja sielu on joukkuepelaajan.Mr. Matti Lähde ansaitsee jälleen kerran oman kappaleensa. Matti on pelaaja, joka tekee raisusti töitä molempiin suuntiin. Pelipaikka on yleensä keskellä, mutta yleensä hän on siellä, missä tarvitaan sinnikästä vastaanpanijaa. Jotenkin tulee mieleen Teemu Tainio, kun katselee Masan terrierimäistä peliä. Tai paremmin joku vieläkin laadukkaampi maailmanluokan pelaaja. Ehdotuksia? Kun Matti on kentällä, voi kuvitella vastustajan tuntemusten olevan kuin housunpuntissa olisi koko ajan terrieri retuuttamassa. Mieli tekisi päästä irti, mutta se on mahdotonta. Mutta kyllä Matti osaa pelata myös pallon kanssa. Monta hyvää syöttöä jäi verkkokalvolle kuvina muistoksi Oulun peleistä.Kärkimiesten roolissa olivat Antti Palomäki, Teemu Seppelvirta ja Tommi Luopajärvi. Kolmikko kiistämättä kärsi siitä, ettei joukkueen peli ollut vielä siinä asennossa kuin se oli viime kesänä pienellä kentällä. Jokainen heistä pystyi myös maalintekoon ja kaikeksi huipuksi maalit olivat komeita, kuten valmennusjohto totesi viimeisen pelin jälkeen. Jos jotain erityistä kehitettävää poikien pelistä kaivaa esiin, on todettava, että pallottomana liikkumisessa on vielä paljon opittavaa. Mutta sitä vartenhan treeneissä käydään, että jokainen tämänkin joukkueen pelaaja voisi kehittyä henkilökohtaisella tasolla ja sitä kautta myös joukkue menee eteenpäin.Pohjoinen liiga jatkuu lauantaina 16. tammikuuta, jolloin samat neljä joukkuetta kokoontuvat Kuopiossa. Koska TP:n viimeinen peli on silloin iltakahdeksan aikoihin, aikoo joukkue yöpyä Kuopiossa myös seuraavan yön. Oulun reissulla nähtiin, että kolme kovaa ottelua päivässä on rankka kokemus. Jos Kuopiosta pitäisi vielä matkata viimeisen pelin jälkeen suoraan kotiin, oltaisiin perillä Lakeuden Ristin maisemissa vasta aamuyön tunteina ja pojille tämä olisi kyllä turhan rankkaa. Tämä kaikki kuvaa sitä, että kovatasoisesta sarjasta halutaan ottaa kaikki hyöty irti, mutta kuitenkin niin, että pojilla olisi reissussa kaikin puolin mukavaa. Oulun reissulla matkassa oli reipas vanhempien joukko kannustamassa. Hyvähenkinen tukijoukko on varmasti lähdössä myös kalakukkokaupunkiin, kun vain saadaan joulu ja vuodenvaihde hoidettua välistä pois.Oulun reissusta vielä erityiskiitokset matkajärjestelyistä vastanneelle Mika Palomäelle ja erityisesti toimivalle huollolle. Vaikka kaikki muu pettäisi, huolto toimii Tapio Välimäen ja Matti Syrjälän osaavissa käsissä. Myös joulupöytään saatiin vinkkejä tältä kaksikolta. Kalkkuna on tämän joulun hot tapaus.