Matkaraporttia Italiasta I

Matkaraporttia Italiasta I Maanantai-iltapäivän tervehdys täältä TP:n ysinelosten Italian matkalta. Saavuimme eilen illalla tänne Sirmioneen, joka sijaitsee Gardajärven rannalla hiukan vajaan parin tunnin ajomatkan päässä Milanosta. Matkammehan alkoi perjantaina klo 14 Seinäjoelta, josta ajelimme linja-autolla Kirkkonummelle Espoon srk:n leirikeskukseen yöksi. Oli muuten tosi hieno paikka. Jotain siitä kertoo se, että yövyimme Teemu Selänteen kesäpalatsin naapurissa. Paljon ei maisemia ehditty ihailla, koska aamuherätys oli jo neljältä. Lento Milanoon sujui Finnairin siivin kevyesti. Bussi odotti sovitusti lentokentällä ja niin pääsimme hotelliimme Milanossa. Loppupäivän aikana ehdimme käydä metrolla keskustassa tutustumassa mm. vaikuttavaan tuomiokirkkoon, jossa jopa vilkkaimmat pelimiehet osasivat hiljentyä ihastelemaan komeita lasimaalauksia ja jyhkeitä rakenteita. Myös ostoskadut tulivat tutuiksi, vaikka pidimme euroista vielä tiukasti kiinni. Sää oli helteinen ja tarpeellisinta ostettavaa olivatkin vesipullot. Päivälle tuli mittaa ja aurinkoa saatiin. Ei ihme, että kaikille tuli uni puseroon nopeasti, kun saavuimme hotellille. Aamupalalle kokoontuessamme saimme kuulla aika huolestuttavia uutisia. Paikallinen lippujobbari Angelo oli käynyt hotellin respassa kyynelsilmin kertomassa, ettei hänellä olekaan lippuja iltapäivän AC Milan – Inter Milan otteluun San Sirolla. Hänen kumppaninsa olivat tehneet jonkinsorttiset oharit ja kerran jo Angelon kädessä olleet liput olivat saaneet uudet ostajat korkeampaan hintaan. Angelo oli luopunut lipuista, koska oli yrittänyt vielä meille lippuja niin, että olisimme saaneet olla yhtenäisenä joukkona suurella stadionilla. Angelo oli luvannut yrittää vielä hommata lippuja tilalle, mutta vasta sitten alkoi tapahtua, kun hän sai päällystakeikseen kolme aavistuksen ärsyyntynyttä Härmän miestä. Saimme tutustua aika perusteellisesti italialaiseen lippubisneksen todellisuuteen. Kun on kyse huippujoukkueiden tärkeästä ottelusta – ja tässä tapauksessa Milanon kahden suuren kohtaamisesta – ahneutta on pelissä enemmän kuin tarpeeksi ja välikäsiä riittää. Alunperin 13 euroa maksaneet liput oli myyty meille ihan virallisen oloisen organisaation kautta 85 eurolla. Pelipäivänä niitä lippuja myytiin San Sirolla 150-200 eurolla. Angelo osteli lippuja sieltä ja täältä. Harmaapäinen ontuva ”Luigi” kävi tuomassa hotellille oman nippunsa ja rahaliikenne hoidettiin ulkona paalun suojassa. Pari lippua Angelo kaivoi omasta rintataskustaan. Siinä saimme hänen lippunsa todella hyville paikoille. Liput oli vielä rekisteröitävä netissä uudelleen meidän nimille. Kaikkiaan tämä urakka vei aikaa kolmisen tuntia. Leikkisästi totesimme, että Italiaan voi jatkossa mennä koska vain. Lippuja saa aina. Kävi selväksi, ettei Angelo ollut meitä huijannut. Ei teatteriesityskään olisi voinut olla niin monipuolinen hässäkkä. Lopulta meillä oli kasassa tarvittavat 44 lippua. Olimme aika hujan hajan eri puolilla stadionia. Toki pojat pääosin joko Interin tai Milanin päädyissä piippuhyllyillä.Stadion oli lähes täynnä. Vain piippuhyllyillä oli muutamia paikkoja siellä täällä vapaina. Tämän kirjoittaja istui yksin Milanin fanien päädyssä. Takana ollut kaveri piti hyvin ajantasalla, koska hän selosti koko ajan, kun pallo oli Milanilla. Aina tiesi, kuka vuorostaan pelasi kauniisti tai suorastaan häikäisevästi. Interin pelaajat ja ottelun tuomaristo tuntuivat hänen mielestään kantavan kaikki samaa nimeä: Bastardo. Ottelu oli Milanin selkeää hallintaa ottelun loppupuolelle asti, jolloin Inter sai 2-0 tilanteessa upeasta vaparista kavennuksen ja sai hengen päälle loppuajaksi. Ottelussa kiinnitti huomiota erityisesti se, että tempo oli yllättävän rauhallinen. Taito oli korostuneemmassa asemassa. Kun sitten nopeutta lisätttiin, muutos oli todella raju, mutta pallo pysyi silti yhä hallinnassa kaiken aikaa. Erityisesti Milanin Kaka oli pelipäällä. Oma elämyksensä oli katsomosta poistuttaessa jatkunut laulu ja yleinen riemunpito. Näin ainakin Milanin kannattajien keskuudessa. Pojille ja myös vanhemmille ottelu oli varmasti ikimuistoinen kokemus. Pelin jälkeen kävelimme vielä hotellille muutaman kilometrin matkan ja jatkoimme heti tänne Sirmioneen. Hyvin nukutun yön jälkeen pääsimme aamulla ensimmäisiin harjoituksiin Sirmionen tekonurmelle. Pojilla oli hyvä huumori päällä harjoituksissa. Illalla on vuorossa ottelu paikallista joukkuetta vastaan. Pojat ovat käyttäytyneet eläväisesti, mutta häpeämisen aihetta ei ole annettu. Ruoka on maistunut kohtuullisen hyvin pieniä ennakkoluuloja karsimalla. Olemme reissun loppuajan Sirmionessa. Keskiviikkopäivän olemme Gardalandian huvipuistossa. Kun kelit ovat kuin mitä parhainta suomalaista kesää, hotelli on hyvä ja ruoka maistuu hyvässä seurassa, ei kenelläkään ole ollut suu mutrullaan sekuntiakaan. Lepän Liisa ja Reijo ovat valmistelleet hienosti kaiken. Meillä muilla on ollut helppoa tulla ”valmiiseen pöytään” Lähetämme viikon mittaan lisää uutisia. Kannattaa siis käydä kurkkimassa TP:n sivuja. Kuviakin on luvassa.Täällä Arvi Viita, TP:n ysinelosten osittain vastuuton tiedottaja, Sirmione.