IK ysinelosia onnekkaampi

IK ysinelosia onnekkaampi Ilmajoen Kisailijat oli torstai-iltana Prunttimäessä niukasti onnekkaampi tasaisen tiukassa ottelussa TP-Seinäjoen ysinelosten (C-14) Oranssia vastaan. Ottelun ainoa maali syntyi rangaistuspotkusta noin vartti ennen loppua. Aapo Metsä-Ketelä sijoitti pallon varmasti ohi hienon ottelun pelanneen TP-vahti Miko Saarelan.Kevätkierrosten jälkeen selkeästi peliään parantanut TP oli tälläkin kertaa tasaisesti pelissä mukana alkuvihellyksestä alkaen. Peli ei tarjonnut mitään erityisiä hienouksia, vaan oli armotonta vääntöä ja tunteiden paloa. Aivan samoin kuin edellisellä kierroksella laitettiin VIFK:n ykkösporukka ensi kertaa selkä seinää vasten, joutui IK tekemään täyden päivätyön. Vähintäänkin tasapeli olisi ollut pelitapahtumiin nähden oikeutettu lopputulos. Sammy Saarinen oli pakotettu rikkomaan, eikä tuomarina toimineen O-J Sariolan tuomiota voinut kukaan asettaa kyseenalaiseksi: selvä pilkku.Mitään suuria taikka erityisiä virheitä ei TP Oranssin pelistä kykene osoittamaan. Pienet virheet ratkaisivat sen, että maalitili jäi avaamatta. Etenkin toisella jaksolla peli saatiin painettua IK:n kenttäpuoliskolle, eikä paikkojen vähyyttä sovi moittia. Kulmapotkuista olisi parhaat mahdollisuudet ollut maaliverkkoa heiluttaa, mutta vaarallisimmat paikat hoiti viime kädessä IK:n erinomainen maalivahti Atte Mäkelä.Miko Saarela venyi taas kerran erinomaisiin torjuntoihin ja osoitti kehittyneensä tällä kaudella nopeasti aivan IK:n piirijoukkueeseenkin kuuluvan -ja sen todellisen ykkösmaalivahdin – Mäkelän tasoiseksi veräjänvartijaksi. Toivottavasti Mikon hyvä vire kestää, sillä se auttaa varmasti pojat menestykseen loppukauden kolmessa viimeisessä aluesarjan pelissä (vastassa Vaasan Kiisto, GBK Kokkolasta ja Pietarsaaren Jaron ysivitoset). Kenttämiehityksessä TP oli tehnyt joitakin muutoksia. Osa muutoksista johtui pelitaktiikasta, mutta myös muutamien poikien kunto oli vielä toipilasluontoinen sairastelujen jäljiltä. Raitt Peltoja pelasi tällä kertaa kärjessä ja väläytteli muutaman kerran. Maalipaikkojakin oli, mutta maalit jäivät nyt seuraavaan kertaan. Toinen kärkipelaaja Veli-Pekka "Vemmu" Pajula pyrähti muutaman kerran vaarallisesti ohi IK:n puolustuksen, mutta Mäkelä oli viimeisenä lukkona tällä kertaa vahvempi. Keskialueella Antti Viita ja Panu Leppä ottivat kovaa yhteen erityisesti Metsä-Ketelän kanssa – ja tuloksena oli kaiken kaikkiaan tasapeli. Kummallakin oli myös ratkaisupaikat vapaapotkujen ja kaukolaukausten muodossa, mutta liukas kenttä taisi viedä yrityksistä sen ratkaisevan terän pois. Panun peliä haittasi vanhan vamman uusiminen, kun nilkka pyörähti jo ekalla jaksolla. Laitalinkkeinä vuorottelivat Juha Laitila, Aleksi Aho, Matti Rajala ja Samuli Koivusaari. Koko nelikko pelasi täydellä sydämellä niin hyvän pelin kuin rahkeet tällä erää riittävät. Juhan muutamat ylösnousut päättyivät harmillisesti IK:n puolustuksen katkoihin aivan rankkarialueen tuntumassa – ja välillä jo alueellakin. Juhan peliä haittaisi niin ikään pohkeeseen tullut kova isku ensimmäisellä jaksolla. Kylmähoito auttoi sen verran, että irvistellen loppupeli oli mahdollista. Matti ja Samuli hävisivät koossa vastustajille, mutta sisu oli ilmeisesti astetta teräksisempää, koska vääntö oli loppujen lopuksi tasaista. Aleksille runsas peliaika Mustassa joukkueessa on tehnyt hyvää ja peli oli kaikin puolin virheistä vapaata. Puolustuslinja Jussi Kituniemi, Sammy Saarinen, Teemu Nimell ja Pekka Jaskari piti huolen siitä, etteivät ilmajokiset tulleet linjasta läpi niin helposti kuin heillä on ollut tapana. Jussi pelasi kesän parhaan pelinsä hoitamalla monta ratkaisevaa katkoa ja avaamalla peliä tiukoissakin paikoissa hapuilematta. Sammy oli monta kertaa se viimeinen pelastava lenkki ennen kuin vastustajat olisivat päässeet miesylivoimalla nokitusten maalivahdin kanssa. Loppuhetkillä Sammy nostettiin kärkeen ja hän ehti silläkin pelipaikalla vielä aiheuttaa monta huokausten hetkeä kentän laidalla fanittaneiden keskuudessa. Teemu Nimellillä oli ottelussa Juha Laitilan lisäksi tässä ottelussa varmasti erityiset paineensa, sillä pelasivathan he vielä kevätkierroksella IK-paidassa. Teemu pelasi tylyn kovaa, mutta ehdottoman rehdisti. Siitä erityinen tunnustus. Peli oli myös virheetöntä. Pekka Jaskari jatkoi vahvoja otteitaan laitapuolustajan paikalla. Pekka oli käytännössä mahdoton ohitettava. Jos ohi pääsi, sai hän vähintään vielä tyrkättyä pallon rajasta yli. Pari näyttävän vauhdikasta nousua omalta alueelta vastustajan rankkarialueen rajoille asti oli myös vahva osoitus ylistarolaisen noususta joukkueen avainpelaajien joukkoon. Sisusta kaksoisedustuksella TP:n paitaan juhannuksen jälkeen saatu Jaskari jatkaa toivon mukaan ensi kaudellakin oranssipaidoissa. Kuten pelaajakohtaisesta raportoinnistakin voi päätellä, ei tasapeli – tai voittokaan – ollut kaukana. Valmentaja Reijo Leppä harmitteli, etteivät pojat aivan saaneet pelattua suunnitellusti. Mutta voidaan joka tapauksessa todeta kuten eräs sinivalkoisten huuhkajien päävalmentaja joitakin vuosia sitten raskaan tappion jälkeen: Eteenpäin on menty. Silloin sen totuusarvoa eivät muut tainneet nähdä, mutta TP:n Oranssin osalta ei tällaista sivumakua lauseessa ole pätkääkään. Syksyn pelit ovat olleet aivan toista luokkaa kuin kevään aluesarjakoitokset. Tasaisessa sarjassa toivotaan vielä voittoja. Seuraava mahdollisuus koittaa torstaina 28. elokuuta, kun klo 18.30 Prunttimäessä vastaan asettuun aluesarjaan kevätkierrosten jälkeen noussut Vaasan Kiisto, joka näyttäisi yllättäen olevan nousemassa kotikaupunkinsa ykköseksi ohi IFK:n. Mihin se riittää, ratkeaa mm. TP-ottelussa.