Kai Pahlman Cupin raportti

Kai Pahlman Cupin raporttiKuusi kovaa ottelua, kaksi voittoa, neljä tappiota ja 15. sija oli numeerisesti ilmaistuna TP-Seinäjoen ysinelosten saldo viikonloppuna pelatusta C-15 poikien SM-lopputurnauksesta, Kai Pahlman Cupista, johon pitkällisten karsintojen jälkeen oli selviytynyt 16 joukkuetta. Kun pintaa raaputtaa, alta alkaa paljastua jotain tarkempaa analysoitavaakin. Tässä pikaisia tunnelmia kylmillä faktoilla ryyditettynä.TP-Seinäjoen alkulohko osoittautui kovimmaksi. Siitä löytyivät niin turnauksen ykkönen kuin kolmonen. TP pystyi laittamaan kohtuullisesti kampoihin Helsingin Jalkapalloklubille, joka lopulta finaalissa voitti Turun Palloseuran 2-0. Avausottelussa kohdattu tamperelainen Ilves ei sekään ollut aivan niin ylivoimainen oranssipaitoja vastaan kuin kotisohvilla voitaisiin pelkkien loppulukemien perusteella arvuutella. Tupsukorvat veivät turnauspronssia kukistamalla viimeisessä ottelussaan Kuopion Palloseuran 3-2. Viidenneksi turnauksessa sijoittui Tuusulan Palloseura ja kuudenneksi jyväskyläläinen JJK-J. Turnauksen kovasta tasosta kertoo myös se, että liigajoukkueiden tulevaisuuden toivoista Honka-Akatemia oli vasta yhdeksäs ja suurella rahalla mellastava turkulaisten ylpeys FC Inter jäi peräti jumboksi.Turnauksen parhaaksi pelaajaksi valittiin HJK:n Nnaemeka Anyamele. Parhaina maalintekijöinä palkittiin pyörivän kappaleen seitsemän kertaa pömpeliin johdattaneet FC Espoon Abdisalan Khalif ja FC InterinJoonas Härkönen.TP-Seinäjoen pelaajat äänestivät keskuudestaan Fair Play pelaajaksi Pekka Jaskarin. VastuuvalmentajaReijo Leppä nimesi paluumatkalla joukkueen suurimmaksi yllättäjäksi, oman tasonsa ylittäjäksi, ansaitustiSammy Saarisen, joka taisteli hampaat irvessä, vaikka maanantain aluesarjaottelussa tullut puujalka aiheutti melkoisesti kipua. Silti jalka oli ”Sämpyltä” tiedusteltaessa aina yksiselitteisesti ”ihan ok”. Lisäksi Reijo halusi muistaa joukkueen monivuotista kapteenia Antti Viitaa. Erityiskiitokset joukkue halusi vielä lähettää jokaisessa ottelussa turnausjärjestäjien asettaman pallopojan tehtävän hienosti hoitaneelle seuran D12-ikäluokan tehopelaajalle Valtteri Leppäselle, joka esimerkillisesti asettui juoksuvoimaa vaatineeseen tehtävään pikahälytyksellä tultuaan ”vain” kannustamaan joukkueeseen kuulunutta isoveljeään Aleksia.Turnaus käynnistyi pruukilaisilta aivan liian dramaattisissa merkeissä. Turnauspelien aattoiltana torstaina käydyn joukkuetaitokisan toiseksi viimeisessä suorituksessa, aivan vaarattoman oloisessa tilanteessa, tapahtui vakava onnettomuus, joka hiljensi yleisön ja sai vielä parin päivän päästäkin muiden joukkueiden taustajoukot osaa ottaen kyselemään polvilumpionsa murtaneen TP:n maalitykin, Juha Laitilan, tilanteesta. Vain joukkueen toisen huoltajan, Kimmo Ahon päättäväinen toiminta illan ja alkuyön tunteina varmisti sen, että Juha saatiin jo yöllä siirretyksi Seinäjoelle ambulanssilla jatkohoitoon. Juhan polvi leikattiin jo seuraavana päivänä ja hän on kotiutumassa maanantaina. Joukkueen yksi syömähampaista oli vedetty sivuun jo ennen ensimmäistäkään peliminuuttia. On aivan selvää, että se vaikutti poikien mielialaan. Tärkeintä oli kuitenkin, että Juha sai nopeasti oikeanlaista hoitoa ja toipuminen pääsi vauhtiin viivytyksettä. Pikaista paranemista Juhalle ja voimia kotijoukoille toivottavat varmasti kaikki vilkkaan ja sosiaalisen pojan tuntevat pelaajatoverit ja ystävät oranssileirissä.Joukkuetaitokisa ratkaisi alkulohkojen jatkoon selviytyjät tasapistetilanteessa. TP-Seinäjoki jäi lohkokumppaneihinsa nähden alakynteen, kun oma sijoitus oli yhdestoista, HJK:n kahdeksas ja turnausisäntä FC Futuran yhdeksäs. Vain Ilves jäi TP:n taakse, kun sen sijoitus oli 15. Loppujen lopuksi tässä A-lohkossa ei joukkuetaitokisan tuloksia tarvittu järjestykseen asettamisessa. Joukkuetaitokisan ykkönen oli Tampereen Pallo-Veikot.Lohkon avausotteluun Ilvestä vastaan TP lähti 4-4-2 pelisysteemillä. Ensimmäinen kymmenminuuttinen pelattiin sangen tasaisissa merkeissä. Suoraa kulmapotkusta 11. minuutilla tullut takaisku pääsi hivenen yllättämään ja kun vain pari minuuttia myöhemmin tamperelaiset siirtyivät kahden maalin johtoon hienon yhdistelmän päätteeksi aivan maalin edestä vedetyllä kudilla, kääntyi ottelu vastustajalle. Kun vielä 28. minuutilla eli pari minuuttia ennen taukovihellystä nähtiin aamun kolmas Ilves-osuma laidalta läpijuoksun päätteeksi, luultiin pelin olleen jo siinä vaiheessa ratkaistun. TP pääsi kuitenkin kaventamaan jo toisen jakson toisella minuutilla, kun pallo ajautui kulmapotkun jälkitilanteesta hirveän maaliedushässäkän jälkeen rankkarialueen rajoilla kytänneelle toppari Antti Viidalle, joka aikailematta nosti pallon hallitusti maalin yläkulmaan. Muutaman hetken näyttikin siltä, että TP pääsee vielä peliin mukaan, kun vastustaja saatiin ylimääräiseen hikeen ja paineeseen. Pyristelyt vaimenivat ymmärrettävästi sen jälkeen, kun neljä minuuttia myöhemmin Ilves meni jo 1-4 johtoon aivan maalin edestä väkisin tehdyllä osumalla. Neljä minuuttia lisää ja taas soi TP:n päädyssä murheellisesti, kun hieno veto rankkarialueen kulmasta upposi ylänurkkaan. Tässä vaiheessa TP vaihtoi Miko Saarelan maalista pois ja tilalle tuli Jarkko Orava. Todettakoon tässä kohtaa, että turnaussääntöjen mukaan jokaisen pelaajan piti turnauksessa pelata vähintään 20 % kokonaispeliajasta (yht. 72 min) ja vähintään yhden kokonaisen 30 minuutin puoliajan. Edestakaisia vaihtoja ei sallittu.Ilves vei lopulta avausottelun lukemin 1-7 (0-3), kun toisen jakson 18. minuutilla ”Kurre” tuli maaliltaan vastaan ja tuli muun puolustusryhmityksen lailla ohitetuksi. Viimeinen osuma syntyi viisi minuuttia myöhemmin, kun kaikki oranssipaidat olivat oman kulmapotkun takia ylhäällä ja vastustaja pääsi kolmen miehen voimin vastahyökkäykseen niin, että vain maalivahti Orava oli vastassa. Yksi mies voi paljon muuttaa, kun on niin hyvä kuin Ilveksen maajoukkuepelaaja Gullit Zolameso. Hän oli suurin syypää suuriksi repsahtaneisiin lukemiin. Varreltaan useimpia muita lyhyempi Zolameso oli taidoiltaan ja voimiltaan niin omia kuin vastustajan pelaajia selvästi edellä. Nimi kannattaa painaa mieleen ja isänmaallisessa hurmoksessa toivoa, että kehitys jatkuu samalla radalla kuin tähänkin asti. TP:n omassa talviturnauksessa hän ei ollut mukana (pelasi vielä silloin Ylöjärven Ilveksessä) – ja peli olikin aivan toisennäköistä. Silloin alkulohkovaiheessa joukkueet pelasivat tasan ja turnauksen pronssiottelussa TP oli etevämpi 2-0. Yhden miehen rooli ei kaikkea selitä, mutta melkoisen kruunun Zolameso tästäkin pelistä voi ottaa kampaamisen tuskasta vapautetulle päälaelleen.Toiseen perjantaipäivän otteluun TP:n valmennuksesta vastannut parivaljakko Reijo Leppä & Aatos Takala teki oikeaksi osoittautuneen muutoksen siirtymällä pelisysteemiin 4-5-1, jossa Veli-Pekka ”Vemmu” Pajula laskettiin kärjestä hivenen alemmas. Joukkue oli ennen ottelua pitänyt kapteeninsa johdolla oman palaverin, jossa aamupelin ilmeisen vajavaiseksi jäänyt valmistautuminen oikaistiin suoraviivaiseksi ja voittamisen tahtoa pursuneeksi tekemiseksi. Vastassa ollut turnauskaupungin oma joukkue FC Futura jäi alkuvihellyksestä lähtien heti jyrän alle, vaikka paikallinen lehti julkesi seuraavana päivänä uutisoida totuuden päälaelleen. Kyllä se oli TP, joka vei ja teki kolme maalia. Futura jäi aivan aseettomaksi. Jo toisella peliminuutilla koko turnauksen ajan huippuasenteella töitä tehnyt Aleksi Ahdemeni vahvasti läpi ja laittoi pallon viileän rauhallisesti ohi maalivahdin. Seuraavalla minuutilla oli taas aika iloita, kun Sammy Saarinen pääsi hienon syöttöpelin päätteeksi lataamaan oranssipaidoille jo toisen osuman. Syöttöpelin muut osalliset olivat ”Vemmu” Pajula, Panu Leppä ja Aleksi Ahde. Seuraavaa osumaa piti odotella toisen jakson 27.minuutille, jolloin maalintekijä oli jälleen Aleksi Ahde, joka sai hienon läpisyötön rankkarialueelle Aapo Metsä-Ketelältä. Miko Saarela TP:n maalinsuulla hoiti kotijoukkueen tilanteet venyen muutaman kerran todella loistokkaasti.Lauantaiaamuna oli edessä kolmas peli ja vastassa turnauksen suursuosikki sekä lopullinen voittaja HJK. Vastustaja ei ollut isokokoinen, eikä perustanut peliään voiman käyttöön siinä määrin kuin aiemmin kohdattu Ilves. Klubilaiset pyörittivät ja juoksuttivat Lakeuden pääkaupungin poikia alusta asti loistokkaalla pelillä. Se ei kuitenkaan merkinnyt sitä, että pelissä oltaisiin oltu totaalisesti keltaisessa nesteessä. Omaakin peliä saatiin rakennettua, eikä oltu vain passiivisia vastaanottajia. Kaikki ansio kuitenkin lukemin 1-5 (0-2) voittaneelle HJK:n ryhmälle. Pelin taso ei esimerkiksi laskenut pätkääkään, vaikka vaihtoja tehtiin. Avausjaksolla kova TP:n taistelutahto sai arpia siipeensä, kun kummatkin takaiskut tulivat erikoistilanteista. Aivan niin kuin Ilvestä vastaan, kulmapotkuosumat antoivat harmillisesti vastustajalle avaimet käteen –periaatteella voiton helpommin ja selvemmin lukemin kuin varsinaiset pelitapahtumat kentällä olisivat kohtuullisuuden nimessä antaneet odottaa. Kulmapotkujen jälkeiset hienot puskut toivat HJK:lle maalit 11. ja 26. peliminuuteilla. Toinen jakso alkoi sitten mahdollisimman masentavasti, kun ensimmäisellä minuutilla soi jo omissa taitavan vedon upotessa rankkarialueen tuntumasta. Ja kun pari minuuttia myöhemmin puolustus sähläsi, oli pallo taas maalissa lähietäisyydeltä tykitettynä. Yhdeksännellä minuutilla tuli kulmalipun tuntumasta annetusta vaparista jo Klubin viides osuma, kun pieni hipaisu riitti maalintekoon. Seuranneesta keskialoituksesta syntyi kuitenkin turnauksen ainoa maali HJK:n verkkoon, kun Pekka Jaskari siirsi pallon valkoiselta pilkulta viereensä ”Vemmu” Pajulalle, joka sukaisi pallon siitä suoraan ilmeisen mahdollisesti katsomossa omiaan kannustaneiden pohjalaisneitien ja –rouvien ikiaikaista kauneutta ihailleen maalivahdin ylitse. Siltä se ainakin näytti. Ja maali kuin maali.Lauantain toisessa ottelussa TP pääsi ensimmäisen ja ainoan kerran pelaamaan Porvoon keskuskentälle, joka kyllä jää valovuosien päähän esim. sanomattoman kauniin Ylistaron urheilupuiston alueesta (Seinäjoen ykköskenttä, latojan huomautus). Kyseessä oli ottelu turnauksen sijoista 9.-16 ja vastaan tulla tallusteli muutamasta maajoukkueympyröissä jo palloilleesta kaverista ehkäpä ennenaikaisen suurta huomiota osakseen saanut oululainen Tervarit-j. Joukkue, joka talvella Wallsportin tekonurmella pelatun turnauksen välierässä löi oranssipaidat 2-0 jälkimmäisten heikoimmassa turnausottelussa. Nytkään ei kunnian kukko laulanut ja taisipa olla niin, että taas pantiin eniten lekkeripeliksi, kun vastaan asettui pohjoisen mustalla färillä sottaajat.Avausjakso oteltiin kuitenkin tasaisissa merkeissä. TP olisi voinut jo varhaisessa vaiheessa päättää oululaisten pyrinnöt, mutta onni käänsi oranssinutuille tympeän paljaan puolensa, kun kaksi selkeää läpiajoa päätyi vain tolppaan osuneeseen laukaukseen. Molemmilla kerroilla oli asialla Pekka Jaskari, joka jo neljännellä minuutilla iski pallon valkoiseen pystypuuhun Tervarien puolustuksen jäädessä siinä vauhdissa kuin entinen mummo puolitoistametriseen lumisohjoon. Tilanteen jälkeen TP sai hirvittävän painostuksen päälle ja Oulun poikien pelihuumori oli hetken ahtaalla. Pekka pääsi toistamiseen karkuun 11. minuutilla Panu Lepän loistavan avauksen avittamana, mutta taas oli maalinrakentaja laittanut rautaa väärään kohtaan. Vieläkin kyynel pakkaa silmään, kun muistelee avausjakson päätöstä. Tervarien Matias Ojalan löysä vapari maalia kohden sai mennä verkon perille asti ilman, että kukaan koski palloon. Ilmeisesti kaikki odottivat jonkun toisen hoitavan niin itsestään selvän ja helpon pallon pois lyllertämästä kauas pois väljemmille vesille.Toisen jakson alku Tervareita vastaan vei sitten Törnävän poikien parhaan terän sillä erää. Jo kolmannella minuutilla tullut vapaapotku yllätti pienestä kulmasta maalivahti Miko Saarelan, joka toki sai käsiään väliin. Kuusi minuuttia tuskaa lisää ja takaviistoon päätyrajalta annettu tarjoilu johti kolmanteen oululaismaaliin aivan maalin edestä vapaasti ladattuna. Neljäs maali tuli omien päänupista, kun korkean pallon purku epäonnistui. Tässä vaiheessa petti yhden oranssipaitojen kannattajaksi luullun hermo väärällä lailla ja ainakin osa pojista tunnisti pahoilla mielin lapsellisen huudon päästäjän. Itse kukin välillä hiiltyy, mutta omien puolesta tavataan tämän ikäisten peleissä eritoten olla loppuun asti. Tervaa olisi varmasti saanut oululaisilta ostaa, mutta jääköön unholaan tämä episodi, jos tästä opiksi otetaan. Neljä minuuttia ennen loppua Tervarit vielä kaunisteli loppulukemiksi 0-5 (0-1), kun puolustus tuli jyrätyksi vahvalla hyökkäyspelillä.Sunnuntaina oli herättävä jo klo 6.15, kun vastaan tuli Tervarien toinen joukkue, Musta. Joukkue, joka voitettiin hienolla pelillä Vaasassa keväällä käydyssä Kai Pahlman Cupin karsintaottelussa lukemin 5-0. Peli, jossa loisti kirkkaana tähtenä nyt sairaalassa maannut Juha Laitila. Ottelua käytiin tasaisissa merkeissä aina toisen jakson puoliväliin asti, jolloin Antti Viita toki hivenen myöhästyneellä liukutaklauksella kaatoi vastustajan hyökkääjän nurmen pintaan. Läheltä tilanteen parhaiten nähnyt maalivahti Miko Saarela vannoi, että Antti osui ensin palloon ja sitten vasta jalkaan. Joku tuomio tilanteesta piti ilman muuta antaa. Se oli rangaistuspotku, Antin ulosajo ja viimeisen pelin missaaminen. Rankkari upposi Mikon taakse, mutta seuraavalla minuutilla tullut tilanne olisi pitänyt joukkueen estää. Sama Antin kaatama kaveri tuli aivan samalla lailla laidalta läpi rankkarialueelle ja pikku nostolla laittoi pallon tolppien välistä sisään. Tervarit Musta pääsi pelaamaan sijoista 13.-14. ja TP:n osaksi jäi jumbosijan välttämisen yritys.Turnauksen tasosta kertoo yksiselitteisesti se, että jumbofinaalissa seinäjokelaisjoukkuetta vastaan asettui viime vuoden Veikkausliigan voittajan, turkulaisen FC Interin, maamme futismestarien, rippikouluikäisten tai sitä nuorempien juniorien parhaimmistosta koottu joukko. Jarkko Orava sai tässä ottelussa ensi kertaa kutsun tolppien väliin heti avaukseen. Muutoinkin valmentajat laittoivat kentälle tuoreimpia jalkoja. Sateen pehmittämällä kentällä se osoittautui onnistuneeksi vedoksi. TP otti ottelun heti hallintaansa, eikä antanut avausjaksolla turkulaisille juurikaan onnistumisen elämyksiä. Jo yhdeksännellä peliminuutilla vireästi pelannut Aleksi Aho sijoitti pallon hienosti ohi Interin maalivahdin ja muutti kupariset lukemat muotoon 1-0. Jo seuraavalla minuutilla Pekka Jaskari näytti entisen pääkaupungin pojille läpiajon mallia, mutta pallon livahdus maalin ohi sai aikaan vain syvän huokaisun kentän laidalla. Lukemat 2-0 oranssipaidoille ampui Panu Leppä siististi vapaapotkusta alanurkkaan, kun pelikello näytti pelatun 19 minuuttia. Avausjakson loppu olikin TP:n totaalista hallintaa. Jostain syystä erotuomari antoi pelin jatkua kaksi minuuttia yli, vaikka siitä hänelle riittävän äänekkäästi ja useasti huomautettiin. Turnauksissahan ei lisäaikaa anneta.Jumbofinaalin toista jaksoa pelattiin pitkään niissä asetelmissa, että vain loppuvihellystä odoteltiin. Inter oli aivan aseeton. Sitten oli tuomariston vuoro ottaa pääosa. Asia josta myöhempänä hivenen lisää. TP:n pelaajaa rikottiin keskialueella rajusti. Pilli kyllä pyöri huulilla, mutta peli sai jatkua. Inter pääsi vastahyökkäykseen ja siitä seurasi 20 metristä tuomarin antama lahjavapari, joka upposi toki näyttävällä laukauksella. Kun ottelu oli yliajalla, nähtiin toinen lahja samassa muodossa ja niin tilanne oli yhtäkkiä tasan 2-2. Toistakin jaksoa pelattiin minuutin verran turnaussääntöjen määräämän ajan yli. Kaiken kaikkiaan erikoista toimintaa.Kun varsinainen peliaika päättyi tasan, oli otettava miehestä mittaa rangaistuspotkukilpailulla. Inter ampui aina ensin ja laittoi viisi kertaa peräkkäin pallon ohi Jarkko ”Kurre” Oravan, joka oravamaisesti kyllä pomppi aavistaen erinomaisesti vetosuuntia. TP:n pojat vastasivat aina onnistuneilla suorituksilla: EnsinAleksi Ahde, sitten vuorollaan Aapo Metsä-Ketelä, Panu Leppä, Joona Lautamaja ja Aleksi Leppänen. Erityistä ihailua osakseen saivat kylmäverisesti hienot rankkarit ampuneet kaksi viimeksi mainittua, vuotta nuorempien poikien joukkueesta avuksi saadut pelimiehet. Kuudes Inter-rankkari koitui ratkaisun avaimeksi, kun ”Kurre” ponnisti kätensä tuloksekkaasti väliin. Lopullisen ratkaisijan paikka oli siten pedattu Sammy Saariselle, joka ei turhia jännittänyt vaan laittoi rankkarin sisään.Turnauksen kova taso oli kaikesta huolimatta yllätys. Ei ole siis turhaan lausuttu, että jo TP-Seinäjoen selviytyminen lopputurnaukseen on hatunnoston arvoinen suoritus. Turnauksen tasosta annettujen arvioiden yhteydessä moni otti esille sen tosiseikan, että ulkomaalaistaustaisten pelaajien määrä suomalaisessa jalkapalloilussa on vahvassa kasvussa. Se näkyi myös Porvoossa. On pakolaisstatuksella maahan tulleita ja esim. niitä, joiden toinen vanhemmista on suomalaista syntyperää. Tämä tulee väistämättä näkymään tulevina vuosina niin aikuisten sarjapeleissä kuin maajoukkueessa. Ehkäpä siinä on avain suomalaisen jalkapallon seuraavaan harppaukseen kansainvälisessä vertailussa. Koventunut kilpailu ja laadukkaampi harjoitusryhmä tietenkin vie kaikkia eteenpäin. Tällainen ”uuden veren”, pellavapäiden omaa tummemman, ryyditys seinäjokelaisjalkapalloilusta vielä harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta vielä uupuu. Se on fakta, ei hätähuuto tai selittelyn tynkä.Turnausjärjestelyt saivat osakseen kiitosta. Pienessä kaupungissa oli asiat mietitty viimeisen päälle ja palvelualttius oli kuin suoraan pohjalaisesta kökkäperinteestä parhaimmassa muodossaan ammennettua. Vain tuomaritoiminta sai osallistuvien joukkueiden taholta paheksuntaa. Toiveena oli alun perin ollut, että tuomarit olisivat vähintään III divisioonan tuomarien kaliiberia. Näin ei valitettavasti ollut. Koulumajoitus oli mitä oli ja olisikin ollut suotavaa, että jokainen joukkue olisi ollut koulumajoituksessa niin kuin sääntöjen henki edellyttää. 500 euron sakkomaksu muun majoituksen käyttämisestä on toki suurelta kuulostava, mutta se ei osaa joukkueista haitannut. Haikon Kartanoon oli silti vielä varaa majoittua. TP:n pojat eivät koulumajoituksesta nurisseet ja käyttäytyivät muutoinkin esimerkillisesti. Esimerkiksi ruokailuastioita palautellessa eräiden muiden joukkueiden pelaajat viljelivät v-alkuista äänekästä kielenkäyttöä, kun oranssipaitainen joukkue vain rasitti keittiöhenkilökuntaa äänekkäillä ruoasta kiittämisillään jatkuviin ”ole hyvä” –toivotuksiin. Matkassa oli siis joukkue, josta taustajoukot, kotijoukot ja pojat itse voivat olla aidosti ylpeitä.Yhdessäkään ottelussa TP ei ollut täysin alakynnessä, vaan myös omaa peliä saatiin rakennettua. Normaalilla pelillään pojat olisivat varmasti sijoittuneet korkeammalle. Esim. oman alueen joukkueista FF Jaro Pietarsaaresta ja GBK Kokkolasta ovat aivan sitä tasoa, mitä Porvoossa keskivaiheille sijoittuneet joukkueet osoittivat olevansa. Jos TP pärjää Jarolle ja GBK:lle normaalisti, miksi ei Porvoossakin olisi voitu parempien tähtien alla onnistua hivenen paremmin tuloksin. Seinäjoen alueen väestöpohjalla ei saada tietenkään tehdä valintoja niin laajasta materiaalista kuin etelän väkirikkaammilla alueilla. Totta on myös, että parhaiden seurojen pelaajat olivat kaikki hivenen parempia kuin TP:n pojat. Ero selittyy pitkälle kovien pelien puutteella. Alue- ja piirisarjoissamme kovat pelit jäävät vähiin, kun esim. pääkaupunkiseudulla ei muita pelejä tarvitse pelatakaan. Kun materiaali on hivenen kapeampi, ero korostuu turnaustilanteessa. Avainpelaajia joudutaan kuormittamaan hivenen rankemmin kuin vastustajajoukkueet tekevät ja se näkyy ennemmin tai myöhemmin. Yksittäisissä sarjapeleissä tätä rasitetta ei ole ja niin TP:n joukkueiden pitäisi olla silloin kilpailukykyisempiä. Kaikista pojista ei ole turnauspelaajiksi. Se näkyi hiukan nytkin. Muutamat pelasivat ottelusta toiseen tasaisesti omalla tasollaan, joidenkin taso heitteli ja osalla lopahti loppua kohden. Mutta sitä on turha jäädä liikoja murehtimaan. Näistä kokemuksista on taas hyvä ottaa oppia ja muistaa, mitä mm. vastuuvalmentaja Reijo Leppä totesi:- Pelit olivat tasaisempia kuin lukemat näyttävät. Kaikille pystyttiin laittamaan kampoihin. Ei edes HJK, Ilves tai Tervarit kyenneet koko ajan meitä viemään, vaikka maaliero venähti. Erikoistilanteet olivat myrkkyä. Kulma- ja vapaapotkuista tuli aivan liian monta takaiskua. Se otetaan jatkossa harjoittelussa huomioon. Myös pelisysteemiin ja pelipaikkoihin tuli uusia ajatuksia tiiviin turnauksen aikana.Jos oli parannettavaa omalla maalilla, oli sitä toisessa päässäkin. Omissa kulmapotkuissa esimerkiksi oltiin maalin edessä aivan liian pehmeitä. Omaa peliälyä on kehitettävä. HJK antoi parasta esimerkkiä. Peli oli nopeaa ja älykästä. Pallo liikkui hienosti.Valmistautuminen turnaukseen ei mennyt nappiin. Poikien rippikoulut heinäkuussa, kolmen pojan mukanaolo B-junioreiden SM-sarjakuvioissa ja kolmen mukana olleen ysivitosen luonnollinen keskittyminen omiin sarjapeleihin merkitsi sitä, ettei yhteistä harjoitusaikaa tahtonut järjestyä. Myös harjoitusaktiivisuudessa on kesän mittaan tapahtunut lipsahtelua, mutta koulujen alkaessa sen luulisi korjaantuvan. Osin siis pakosta, osin omasta harkinnasta rankan alkukauden jälkeen, valmistautuminen oli viime hetkillä enemmän lepoa kuin kovaa tekemistä. Parhaansa pojat joka tapauksessa tekivät ja voivat olla pää pystyssä esityksiään muistellessaan.Joukkueen suurin oman tasonsa ylittäjä oli ilman muuta Sammy Saarinen, kuten edellä jo todettiin. Sammy on pelaaja, jonka voi heittää paikalle kuin paikalle tilanteessa kuin tilanteessa. Todellinen luottopelaaja siis. Toinen samanlainen joka paikan raataja on Raitt Peltoja, jonka valmistautumista ja keskittymistä taisi selvästi haitata muutaman viikon totaalinen tauko jalkapallosta matkustelun takia. Tämä näkyi kuitenkin vain ensimmäisessä ottelussa. Jo toisessa ottelussa Raitt oli tulta ja tappuraa. Reijo Leppä antoi edellä mainittujen lisäksi erityiskiitoksen myös toppariparille Antti Viita & Roope Takala, jotka pelasivat omalla tasollaan läpi turnauksen. Roope oli ainoa joukkueessa, joka pelasi täydet minuutit. Antilta jäi pelaamatta 75 minuuttia ulosajon seurauksena. Muitakin raatajia joukossa oli. Kiitoksia keräsivät myös keskikentän Aleksi Ahde, Veli-Pekka Pajula ja Panu Leppä, jotka raatoivat peleissä molempiin suuntiin. Kärjessä Pekka Jaskari aiheutti vastustajien puolustukselle harmia monissa tilanteissa. Vuotta nuorempien poikien riveistä tulleet vahvistukset – Jesse Sarajärvi, Joona Lautamaja ja Aleksi Leppänen – täyttivät paikkansa. Heille ei ollut etukäteenkään mahdottomia peliminuutteja luvassa. Kun he kentälle pääsivät, oli yritys kiitettävää. Aina viimeisestä pelistä jää jotakin erikoista mieleen. Tällä kertaa se oli Miika Erosen pelipanos. Miika oli todella hyvä Inter –ottelussa. Mikä kovuus ja taistelutahto!Valmentaja Reijo Lepän kanssa muistelimme paluumatkalla vielä omaa talvista turnaustamme. Kai Pahlman Cupin lopputurnauksessa oli tuon talviturnauksen osallistujista mukana oman joukkueen lisäksi viisi joukkuetta: Inter, Mikkelin Palloilijat, Tuusulan Palloseura, Ilves ja Tervarit. MP voitti silloin, Tervarit oli toinen ja pronssiottelussa TP löi Ilveksen. TuPs oli seuraava. Kova turnaus siis sekin ja TP pärjäsi hienosti. Niin olisi voinut käydä Porvoossakin. Sekin antaa uskoa tulevaan. Näistä kahdesta ikäluokasta – ysinelosista ja ysivitosista – on tulossa hienoja pelimiehiä seuran juniorityön lippulaivan, B-junioreiden, riveihin tuleviksi lähikausiksi. Taas saatiin eväitä tulevaan harjoitteluun, toivottavasti lisäintoakin. Harjoitusmahdollisuudet Seinäjoella on maan huipputasoa. Siis työtekoon!TP-Seinäjoki Kai Pahlman Cupin lopputurnauksessa Porvoossa 30.7.-2.8.2009:Miko Saarela (mv), Jarkko Orava (mv), Joona Lautamaja (-95), Aleksi Leppänen (-95), Jesse Sarajärvi (-95), Teemu Nimell, Antti Viita (C), Roope Takala, Raitt Peltoja, Miika Eronen, Aleksi Ahde, Panu Leppä, Aapo Metsä-Ketelä, Aleksi Aho, Matti Rajala, Sammy Saarinen, Pekka Jaskari, Juha Laitila (loukkaantui, ei pelannut), Veli-Pekka Pajula. Valmentajat: Reijo Leppä, Aatos Takala. Huoltajat: Kimmo Aho, Arvi Viita. Joukkueenjohtaja: Liisa Leppä.