Meidän miehiä No 1
Törnävän Pallo-55:n väreissäkin ehti esiintyä monia pelimiehiä niin kotikaupungista kuin muualtakin. Mennään tässä sarjassa läpi jonkin verran näitä Meidän miehiä. Setti aloitetaan Savom Mafian edustajalla, kaudella 2001 I divisioonassa pelanneella Miikka Turusella. Kuvassa Miikka on ahdistelemassa FC Mikkelin maalia kesällä 2001.
Koska edustit TP-55:ttä: Kaudella 2001
Ikä: 39
Syntymäpaikka: Varkaus
Nykyinen kotipaikka: Mikkeli
Perhe: Vaimo Sani ja lapset Hertta 7v, Taimi 3v ja Aatos 3kk.
Urheilutausta: Monipuolisesti mm. futista, alppihiihtoa, yleisurheilua ja jääkiekkoa. Noin 14-vuotiaana jäi pelkästään futis ohjelmaan. Saavutukset: Hopeaa Veikkausliigassa 2010. Joitakin poikamaaotteluita U16 ja U18.
Ammatti: Palomies/opiskelija
Koulutus: yo, palomies, tällä hetkellä opiskelen kolmatta vuotta talotekniikan insinööriksi.
Miten päädyit mukaan TP-55 toimintaan: Oli vielä vuosi sopimusta jäljellä KuPS:n kanssa, mutta vastuuta ei ollut tarjolla, joten halusin sitä jostain muualta. Pääsin Seinäjoelle testiin ja päädyin sitä kautta vuokralle sinne.
Millainen seura SJK-juniorit on Sinun mielestäsi: Ei ole näkemystä.
Oleteko seurannut SJK-junioreiden ja/tai SJK:n toimintaa? Aika vähiin on jäänyt. Lähinnä tuloksia tulee seurattua.
Mitä on tapahtunut elämässäsi sen jälkeen kun lähdit Seinäjoelta? Opiskelin Seinäjoelta lähdettyäni palomieheksi ja päädyin Mikkeliin töihin ja pelaamaan kaudeksi 2004 (MP). Mikkelistä tie vei KuPS:iin kaudeksi 2005, josta taas Mikkeliin kaudeksi 2006. Sitten kaudet 2007-2010 taas KuPSissa. Tammikuussa 2011 muutimme vaimoni kanssa taas Mikkeliin, missä edelleen asumme. Omat pelini loppuivat 2012 MP:ssa jo useita vuosia vaivanneeseen lonkkavaivaan. Kesällä -18 oikeaan lonkkaan laitettiin proteesi. Lonkkavaivan takia hakeuduin myös opiskelemaan uudelle alalle (talotekniikka), josta on tarkoitus valmistua keväällä 2020. Arki pyörii opiskelun, työn, perheen ja harrastusten parissa.
Oletko vielä mukana jalkapallohommissa? En ole muualla kuin katsomon puolella. Valmentaminen ei ole koskaan kiinnostanut. Pelaamista en olisi varmaan osannut vieläkään lopettaa, jos vammat eivät olisi pakottaneet lopettamaan.
Millaiset muistot jäivät mieleen Seinäjoelta? Tosi hyvät. Meillä oli hyvä nippu kasassa. Hyviä pelaajia ja huippuja äijjiä. Taisin itsekin saada kohtalaisesti vastuuta tuolloin.