Musta 97 taas voittoon

Musta 97 taas voittoonTP-Seinäjoen D-12 poikien eli ysiseiskojen Mustien joukkue oli tiistaina tulessa toisena perättäisenä iltana. Kun maanantaina palloiltiin raviradalla, tiistaina tie vei Alavuden Aseman hyväkuntoiselle nurmelle vastuuvalmentaja Jari Kujalan johdolla. Vastassa oli Alavuden Peli-Veikkojen joukkue, joka osoittautui kovimmaksi vastukseksi piirisarjan kevätkierroksella – TP-Seinäjoen toisen joukkueen, Oranssin, jälkeen. Oranssille Musta joukkue hävisi 2-3, mikä oli loppujen lopuksi joukkueen ainoa pistemenetys koko kevään sarjapelirumbassa. APV laittoi nyt Seinäjoen pojat lujille. Vierasvoitto kuitenkin napattiin nälkäisten keltapaitojen edestä luvuin 1-3 (1-2).
 
TP aloitti ottelun vauhdikkaasti. Hyökkäykset vyöryivät vuolaana virtana alavutelaisten maalille. Joukkueen keskikenttä ja alakerta ruokkivat kärkimiehiä hienosti hyvillä syötöillä linjan taakse monen monituista kertaa. Erityisen hyvin maalipaikkoja vainusivat alussa Matti Lähde ja Topias Syrjälä. Epäonni ja APV:n erinomainen maalivahti kuitenkin olivat esteenä maalitilin aukeamiselle. Ja sitten kävi se klassinen futispelien juttu, että kesken painostuksen vastustaja käväisee tekemässä maalin. Vahva läpiajo läpi puolustuksen ja hallittu sijoitus ohi maalivahti Henri Kallio-Kurssin vei isännät 1-0 johtoon, kun peliä oli pelattu 13 minuuttia.
Maalin jälkeisestä alkushokista toivuttuaan oranssipaitaiset jatkoivat voimakasta hyökkäyspeliään koko joukkueen panoksella. Kun peliä oli pelattu 19 minuuttia, Antti Palomäki pääsi tasoittamaan lukemat muotoon 1-1 onnistuneella rangaistuspotkullaan. Tästä peli aukesi lopullisesti, kun kipsi oli murrettu. Vain kolme minuuttia myöhemmin Nicolas Kotamäki latasi vieraat riemukkaasti 1-2 johtoon.
Toisella puoliajalla TP jatkoi vahvaa peliään. Toinen peräkkäin peli-ilta ei näiden pelimiesten kintereissä näyttänyt tuntuvan. Vauhti pysyi hurjana koko ajan. Pallo liikkui nätisti pelaajalta toiselle. Syötöt olivat laadukkaita ja koko kenttää hyödynnettiin. Ei ihme, että kotijoukkueen pelaajat siinä uuvahtivat. Kauan he kestivät, mutta mitä pidemmälle ottelu ehti, sitä selvemmin peli painettiin alavutelaisten päätyyn. Toisella jaksolla Henri Kallio-Kurssin ei tarvinnut torjunnoilla itseään rasittaa, eikä puolustuksella ollut kauheita paineita. Isäntien kunniaksi on sanottava, että erinomaisen maalivahdin lisäksi tukirankana oli vahva fyysinen peli, mikä näkyi erityisesti keskikentän kaksinkamppailuissa. Sen minkä TP:n pojat hävisivät koossa ja voimassa, sen he korvasivat hitusen paremmalla taidolla ja selkeästi paremmalla yhteispelillä. Toisen jakson painostuksesta huolimatta, maalitili kasvoi enää vain yhdellä maalilla. Asialla oli jälleen kerran Antti Palomäki, jonka kuti muutti loppulukemat siis 1-3 asentoon.
Henri Kallio-Kurssi hoiti maalivahdin työtehtävät eleettömän mallikkaasti. Puolustuslinja oli avauskokoonpanossa muodossa Nicolas Kotamäki, Teemu Kukkanen ja Ville Viita. Kun vaihtoruletti pyöri puolustuksen osalta, se pelasi pitkään myös niin, että Villen siirryttyä toppariksi ja Nicolaksen otettua laitalinkin tehtävät vastaan, laitapakkeina pelasivat Sameli Haapamäki (-98) ja Joonas Ojaniemi. Joukkueen tasaista ja hyvää tasoa kuvaa, että puolustus pelasi yhtä mahtavasti myös näiden muutosten jälkeen. Sameli oli vuotta vanhempien joukossa täyttä rautaa. Rohkea ja taitava pelimies! Joonas on kehittynyt tänä vuonna hurjin askelin eteenpäin ja pelasi ehkäpä uransa parhaan pelin. Katkot ja avaukset sujuivat Joonakselta kuin vanhalta tekijämieheltä. Kun ensi vuonna siirrytään isolle kentälle, urheilullinen Joonas nousee tällä kehitystahdilla arvoon arvaamattomaan. Keskikenttä avasi kokoonpanolla Teemu Seppelvirta, Valtteri Leppänen, Topias Syrjälä. Kolmikko pyöritti peliä komeasti ja liike oli häikäisevän vilkasta koko ajan. Kun laitalinkeiksi tulivat Julius Tall (-98) vaihtopenkiltä ja Nicolas Kotamäki laitapakin paikalta, ei peli puuroutunut alkuunkaan, vaan sama meininki jatkui. Hyökkäyspäässä peli aloitettiin niin, että Matti Lähde oli terävimpänä piikkinä ja Antti Palomäki pelasi hänen alapuolellaan. Kärjessä vuorotteli myös Henri Heittola, joka parantaa peli peliltä. Henkan vahvuutena oli taas kerran hyvä pallon suojaus ja laadukkaan oivaltavat syötöt. Koko hyökkäyskalusto – Masa, Antti ja Henkka – oli tulivoimainen ja hyvin liikettä pitävä. Siitä on hyvä jatkaa, kun loppukesän ja syksyn mittaan pelit kovenevat.
TP Mustan voitto merkitsi sitä, että joukkue sijoittuu piirisarjan kevätkierroksella kakkoseksi TP Oranssin jälkeen. Nämä kaksi joukkuetta jatkavat suoraan syyskierroksilla ykkösdivisioonassa, jossa vastaan tulevat mm. Vaasan vahvoiksi epäillyt joukkueet. On hyvä, että pelit kovenevat. Kumpikin TP:n joukkue on ollut sangen ylivoimainen kevätkierroksilla. Vain APV ja lapualainen Ponnistus ovat toden teolla kyenneet laittamaan hanttiin.

TP aloitti ottelun vauhdikkaasti. Hyökkäykset vyöryivät vuolaana virtana alavutelaisten maalille. Joukkueen keskikenttä ja alakerta ruokkivat kärkimiehiä hienosti hyvillä syötöillä linjan taakse monen monituista kertaa. Erityisen hyvin maalipaikkoja vainusivat alussa Matti Lähde ja Topias Syrjälä. Epäonni ja APV:n erinomainen maalivahti kuitenkin olivat esteenä maalitilin aukeamiselle. Ja sitten kävi se klassinen futispelien juttu, että kesken painostuksen vastustaja käväisee tekemässä maalin. Vahva läpiajo läpi puolustuksen ja hallittu sijoitus ohi maalivahti Henri Kallio-Kurssin vei isännät 1-0 johtoon, kun peliä oli pelattu 13 minuuttia.

Maalin jälkeisestä alkushokista toivuttuaan oranssipaitaiset jatkoivat voimakasta hyökkäyspeliään koko joukkueen panoksella. Kun peliä oli pelattu 19 minuuttia, Antti Palomäki pääsi tasoittamaan lukemat muotoon 1-1 onnistuneella rangaistuspotkullaan. Tästä peli aukesi lopullisesti, kun kipsi oli murrettu. Vain kolme minuuttia myöhemmin Nicolas Kotamäki latasi vieraat riemukkaasti 1-2 johtoon.

Toisella puoliajalla TP jatkoi vahvaa peliään. Toinen peräkkäin peli-ilta ei näiden pelimiesten kintereissä näyttänyt tuntuvan. Vauhti pysyi hurjana koko ajan. Pallo liikkui nätisti pelaajalta toiselle. Syötöt olivat laadukkaita ja koko kenttää hyödynnettiin. Ei ihme, että kotijoukkueen pelaajat siinä uuvahtivat. Kauan he kestivät, mutta mitä pidemmälle ottelu ehti, sitä selvemmin peli painettiin alavutelaisten päätyyn. Toisella jaksolla Henri Kallio-Kurssin ei tarvinnut torjunnoilla itseään rasittaa, eikä puolustuksella ollut kauheita paineita. Isäntien kunniaksi on sanottava, että erinomaisen maalivahdin lisäksi tukirankana oli vahva fyysinen peli, mikä näkyi erityisesti keskikentän kaksinkamppailuissa. Sen minkä TP:n pojat hävisivät koossa ja voimassa, sen he korvasivat hitusen paremmalla taidolla ja selkeästi paremmalla yhteispelillä. Toisen jakson painostuksesta huolimatta, maalitili kasvoi enää vain yhdellä maalilla. Asialla oli jälleen kerran Antti Palomäki, jonka kuti muutti loppulukemat siis 1-3 asentoon.

Henri Kallio-Kurssi hoiti maalivahdin työtehtävät eleettömän mallikkaasti. Puolustuslinja oli avauskokoonpanossa muodossa Nicolas Kotamäki, Teemu Kukkanen ja Ville Viita. Kun vaihtoruletti pyöri puolustuksen osalta, se pelasi pitkään myös niin, että Villen siirryttyä toppariksi ja Nicolaksen otettua laitalinkin tehtävät vastaan, laitapakkeina pelasivat Sameli Haapamäki (-98) ja Joonas Ojaniemi. Joukkueen tasaista ja hyvää tasoa kuvaa, että puolustus pelasi yhtä mahtavasti myös näiden muutosten jälkeen. Sameli oli vuotta vanhempien joukossa täyttä rautaa. Rohkea ja taitava pelimies! Joonas on kehittynyt tänä vuonna hurjin askelin eteenpäin ja pelasi ehkäpä uransa parhaan pelin. Katkot ja avaukset sujuivat Joonakselta kuin vanhalta tekijämieheltä. Kun ensi vuonna siirrytään isolle kentälle, urheilullinen Joonas nousee tällä kehitystahdilla arvoon arvaamattomaan. Keskikenttä avasi kokoonpanolla Teemu Seppelvirta, Valtteri Leppänen, Topias Syrjälä. Kolmikko pyöritti peliä komeasti ja liike oli häikäisevän vilkasta koko ajan. Kun laitalinkeiksi tulivat Julius Tall (-98) vaihtopenkiltä ja Nicolas Kotamäki laitapakin paikalta, ei peli puuroutunut alkuunkaan, vaan sama meininki jatkui. Hyökkäyspäässä peli aloitettiin niin, että Matti Lähde oli terävimpänä piikkinä ja Antti Palomäki pelasi hänen alapuolellaan. Kärjessä vuorotteli myös Henri Heittola, joka parantaa peli peliltä. Henkan vahvuutena oli taas kerran hyvä pallon suojaus ja laadukkaan oivaltavat syötöt. Koko hyökkäyskalusto – Masa, Antti ja Henkka – oli tulivoimainen ja hyvin liikettä pitävä. Siitä on hyvä jatkaa, kun loppukesän ja syksyn mittaan pelit kovenevat.

TP Mustan voitto merkitsi sitä, että joukkue sijoittuu piirisarjan kevätkierroksella kakkoseksi TP Oranssin jälkeen. Nämä kaksi joukkuetta jatkavat suoraan syyskierroksilla ykkösdivisioonassa, jossa vastaan tulevat mm. Vaasan vahvoiksi epäillyt joukkueet. On hyvä, että pelit kovenevat. Kumpikin TP:n joukkue on ollut sangen ylivoimainen kevätkierroksilla. Vain APV ja lapualainen Ponnistus ovat toden teolla kyenneet laittamaan hanttiin.