OPS kova vain paperilla

OPS kova vain paperillaTP-Seinäjoki – OPS 0-0TP-Seinäjoki joutui tyytymään maalittomaan tasapeliin varmaksi nousijaksi mainostettua OPS:aa vastaan kotikentällään dominoituaan ensimmäistä puoliaikaa varsin selvästi. Ottelun toisella puoliajalla vieraatkin pääsivät hieman peliin mukaan, mutta todelliset tekopaikat olivat kortilla.Ottelun ensimmäisellä puoliajalla kotijoukkue loi paikkoja selvästi enemmän kuin ylimainostettu vierasjoukkue. Lasse Männikkö pääsi kahdesti läpiajoon ja kumpikin laukaus painui identtisesti muutaman kymmenen senttiä takatolpan väärältä puolelta ohi. Jo alussa kotijoukkueella oli kaksi hyvää paikka, joista laihaksi lohduksi jäi kulmapotku.Vieraiden ainoa puolittainen paikka siunaantui ensimmäisellä puoliajalla pääsääntöisesti kaatuilemiseen keskittyneelle huonokuntoisen oloiselle ja laiskahkosti töitä tehneelle Dragan Pejicille. Mies onnistui pitämään taitonsa melko totaalisesti piilossa läpi ottelun, mutta kertaalleen hän pääsi tulittamaan pallon maalikehikoihin. Se olikin oululaisten ainoa paikka ensimmäisten 45 minuutin aikana.Mikäli puheet OPS:n taloudellisista satsauksista pitävät paikkansa, voi vain todeta, etteivät hinta ja laatu kohtaa. Eivät edes lähelle. Moisella ryhmällä pitäisi marssia voitosta toiseen, mutta ilmeisesti onkin niin, että pelit pitää voittaa kentällä, eikä uhoamalla.Kotijoukkueen ryhmitys otteluun vaikutti melko puolustusvoittoiselta joukkueen lähdettyä yhdellä kärjellä ja neljän keskikenttämiehen linjalla, jonka alapuolella pelasi Jarkko Mäki-Maunus. Oli sinänsä melko yllättävää, että kotijoukkue kuitenkin hallitsi ensimmäistä puoliaikaa niin selvästi.Viime kaudella OPS:n nutussa TP-Seinäjokea kahdesti kurittanut vikkelä Olli Luoma-aho oli vain varjo entisestään, eikä brasilialainen Jeferson Pireskään esittänyt oikeastaan yhtään mitään ennen kuin ottelun loppuhetkillä, jolloin miehellä oli avoin tekopaikka, mutta maalin sijaan brassi oli kontallaan ja pallo hyvin peliä johtaneen ja mainiosti kaikki tilanteet torjuneen Tero Kinnusen sylissä.Toisella puoliajalla alkoi selvästi näkyä se, ettei kippari Jarkko Mäki-Maunus ole vielä aivan 90 minuutin kunnossa ja se, että ensimmäistä kertaa kehiin selkävaivojensa jälkeen päässyt Pekka Väänänen vielä ole ihan huippukunnossa. Keskialueen peliä menetettiin, koska nilkkavaivaisen Henri Saranpään kokoinen aukko oli aika iso paikattavaksi. Silti joukkue raatoi suurella sydämellä ja osoitti varmasti sen, että taistelemalla pärjää pikkuisen nimekkäämpääkin vastustajaa vastaan ihan kelvollisesti.Jos ennen ottelua olisi sanottu, että tulos on maaliton tasapeli, olisi se saattanut hyvin kelvata monelle. Pelin jälkeen tuo maaliton tasapeli maistui sille, että kotijoukkue hävisi kaksi pistettä. OPS on näillä näytöillä kova ainoastaan paperilla. Ellei kovapalkkaisia ulkomaalaisia saada minkäänlaiseen fyysiseen kuntoon ja yhteispeliä toimimaan, on turha kuvitella, että Castrénin kentällä nähdään nousujuhlia ainakaan OPS:n toimesta.Yksi asia, mikä oli melko mielenkiintoinen juttu oli se, että pallollisessa pelissä kotijoukkue oli varsinkin ensimmäisellä puoliajalla selvästi vieraitaan parempi. Vieraiden peli perustui yksioikoisesti siihen, että lähetettiin pitkiä palloja kohti Dragan Pejiciä, joka puolestaan hävisi pääpelitaistelut kerta toisensa perään joko Petri Niemelle tai Tiitus Lehtiselle.Vaikka arvovaltainen palkintoraati katsoikin parhaaksi antaa kolme tähteä vieraiden pari torjuntaa koko ottelussa esittäneelle maalivahti Mikko Siivikolle löytyi ottelun ylivoimainen tähti kuitenkin kotijoukkueen alakerrasta nuoren Tero Mäntylän muodossa. Toki Mäntylä sai säälitähtösen, mutta vasta 16-vuotias nuori mies oli aivan omaa luokkaansa ottelussa. Kaksi tähteä annettiin kotijoukkueen maalilla luotettavan iltapuhteen tehneelle, joskin melko vähillä hommilla selvinneelle Tero Kinnuselle.Palkintoja olisi voinut vallan mainiosti antaa monelle muullekin kotijoukkueen pelaajalle. Sen sijaan vieraiden ryhmästä oli vaikea löytää valtavasti osaamista. Alakerrassa topparina häärännyt Ville Väisänen piti toki hieman kolhiintuneen Abdullahi Danjouman pimennossa, mutta siihen nähden mitä mieheltä odotetaan ja miten tuollaisen uran pelanneen pelaajan voisi kuvitella pelaavan, liikuttiin säälittävän ja heikon rajamailla. Väisänen ei ainakaan tässä ottelussa juurikaan erottunut rivipelaajista.Jos nyt haluaa löytää vierasjoukkueesta edes kohtuullisesti onnistuneen pelaajan, oli se keskikentän Harri Saarela. Mies tekee paljon näkymätöntä työtä ja raataa moninkertaisesti sen määrän, mitä esimerkiksi primadonnamainen Pejic.Ottelun tuominnut Suad Lulic ei ollut lainkaan pöllömpi. Tosin aina voidaan jossittella. Saattaa hyvinkin olla, että molemmat joukkueet olisivat ansainneet rankun, TP-Seinäjoki ehkä jopa kaksi, mutta loppujen lopuksi tuomarin linja oli kokonaisuutena hyvä. Kotijoukkueesta keltaista katselivat Abdullahi Danjouma ja Jarkko Mäki-Maunus. Sääli, ettei muuten hyvin selvinnyt tuomari havainnut Pejicin terävää kyynärpäätä, joka oli varsin usein kipeän korkealla pääpalloissa.TP-Seinäjoki: Tero Kinnunen, Mikko Väänänen, Tiitus Lehtinen, Petri Niemi (76. Vesa Kivimäki), Tero Mäntylä, Lasse Männikkö (84. Anssi Syrjämäki), Jarkko Mäki-Maunus (v), Pekka Väänänen, Topias Tervasmäki, Johannes Saranpää, Abdullahi Danjouma (v, 87. Ville Pakkala)