Tyylilleen uskollisesti
SJK-juniorit v SuSi 0-0Suomen Palloliiton Vaasan Piirin Vitosen kamppailu Kyrköskjärven upeassa kesäillassa tarjosi tyylilleen uskollisen vaasalaisen Suvilahden Sisun ja tehottomaksi äityneen nuoren kotijoukkueen.On aika käsittämätöntä, miten aikuiset miehet huutelevat jopa tappouhkauksia nuorille pelaajille, joiden ura on vasta alkupuolellaan siinä, missä näiden rääväsuiden uhkailijoiden uraa ei koskaan tullutkaan.Sitä miettii, että miksi ihmeessä peleihin yleensä lähdetään, jos tarkoituksena on vain uhkailla, uhota, potkia vastustajia ja käyttäytyä fyysisesti uhkaavasti niin tuomaria kuin vastustajiakin vastaan. Sitähän tuo SuSin pelaaminen näyttää vuodesta toiseen olevan. Vaikutti siltä, että tuomari Saku Peltonen oli liian kovassa paikassa. Hän ei missään nimessä puhaltanut huonosti, siitä ei suinkaan ole kysymys. Se, ettei hän ottanut tiukkaa otettaa vaasalaisten alituiseen rokkomiseen ja räksytykseen, solvaamiseen ja ukailuun kertoi kuitenkin sen, että ehkä jopa hän koki tilanteen uhkaavaksi. Toki hän voi sanoa aina, etten nähnyt tai etten kuullut. Meillä ei Kyrkkärillä VAR toimi. Jos kuitenkin kaikki se,mikä jäi puhaltamatta ja kuulematta jäi huomaamatta, niin se tuntuu erityisen uskomattomalta. Bierasjoukkue saalisti peräti viisi varoitusta. Siinä on vain murto-osa siitä, mikä olisi ollut aiheellista. Kotijoukkueelle lappu nousi kahdesti. Etenkin Nuutti Salon varoitus oli niin heppoinen, että jos siitä tuli kortti, ei vierailla olisi todella ollut ainuttakaan pelaajaa kent’llä matsin loputtua, jos tuo oli linja.Eikä siinä mitään, SuSi on tiensä ja tyylinsä valinnut. Nyt sillä tuli jopa piste. Joku viisas sanoi, että jalkapalloa voi pelata monin eri tavoin. Pitää todellakin täysin paikkansa. Harvoin vain sitä näkee, ettei edes aikuinen tuomari oikeasti uskalla ottaa peliä haltuunsa, vaan antaa aikuisten uhkailla poikia, jotka oikeasti yrittävät pelata.On suuri sääli, ettei tällaiseen oikeasti puututa. Toki myös SuSin joukkueessa on muutama ihan kelvollinen pelimies tälle tasolle. Sitä ei voi missään nimessä kiistää. Sitä vain vuodesta toiseen ihmettelee, että mikä se motiivi oikeasti on harrastaa tällaista toimintaa. Epäilemättä siihen on olemassa joku mystinen syy, joka harvalle seuran ulkopuolella aukeaa.Onneksi tuollaisia vastustajia enää nykyaikana on todella vähän.