Ysinelosten Oranssi avasi voitolla

Ysinelosten Oranssi avasi voitollaTP-Seinäjoen C15-poikien Oranssi avasi aluesarjan syyskierroksen 1-0 (0-0) kotivoitolla vaasalaisesta FC Kiistosta. Ottelu oli samalla karu hyppy arkeen, sillä joukkueella ei ollut edes yhtä harjoitusta alla puolentoista viikon huilailun jälkeen.
Pelituntuma oli ymmärrettävästi kateissa, mutta aivan näin vaisuun peliesitykseen ei tainnut kukaan etukäteen uskoa. Toki vastassa oli aina loppuun asti yrittävä ryhmä, joka käyttää kaikki mahdolliset keinot vastustajan pelin pysäyttämiseksi. Sinällään ottelu varmasti palveli oranssipaitaisen joukkueen herättelijänä. Ensi viikonvaihteessa vire on sitten toivon mukaan jo aivan toisenlainen, kun jo pitkään odotettu ikäluokan epävirallinen SM-turnaus, Kai Pahlman Cupin lopputurnaus Porvoossa potkaistaan perjantaina kahdella ottelulla käyntiin. Mutta niinhän sitä sanotaan, että huono kenraali lupaa hyvää ensi-iltaa.
Porvooseen matkaava ryhmä oli Kiisto –ottelussa yhtenäisenä tulessa lomareissulla vielä ollutta luunkovaa laitapakkia Raitt Peltojaa lukuun ottamatta. Mukana olivat myös jo Kai Pahlman Cupin karsintavaiheessa kunnostautuneet ja nyt lopputurnaukseen mukaan tulevat kolme C14-ikäistä poikaa: Aleksi Leppänen, Joona Lautamaja ja Jesse Sarajärvi.
Ensimmäinen jakso oli kotijoukkueelta jopa tuskaisen oloista vääntöä. Pallo pomppi liikaa, syötöt eivät osuneet kohdalleen ja kakkospalloissa jäätiin jalkoihin. Hermoilu paistoi jokaisen otteista läpi. Kiisto sai muutamia hyviä paikkoja, mutta vedot jäivät niin lepsuiksi, että maalivahti Miko Saarela sai rennosti nappailla ne hanskoihinsa. Mutta eipä TP:n poikien viimeistelyssä ollut liioin kehumista.
Toisella jaksolla isäntien ote terästäytyi ja hermoilu siirtyi vaasalaisten rasitteeksi. Silti ottelua käytiin tasaisissa merkeissä ilman häikäiseviä suorituksia. Kerran vieraat saivat pallon maaliviivalle, josta Teemu Nimell sen varmasti putsasi turvallisemmille vesille. Tästä tilanteesta riitti vielä ottelun jälkeen kohtuuttoman paljon v –alkuisia sanoja vilissyttä mussutusta niin keltamustien pelaajien kuin taustajoukkojen taholta. Seinäjoen erotuomarien yleinen taso sai osakseen karkeaa ja äänekästä kommentointia. Eikä em. tilanne jäänyt ottelussa ainoaksi, jossa vahvat eriävät mielipiteet tuotiin julki. Ehkäpä rannikkokaupungin erotuomaritoiminta on lähiaikoina saamassa valtoimenaan uusia viheltäviä voimia, sillä niin suurella painoarvolla ja oman arvon tunnolla näitä kommentteja kyettiin esittämään. Voisi olla kasvattavaa kokeilla itsekin viheltämistä, kun taidot selvästi viittaavat sille puolelle.
Ottelun ainoa maali nähtiin toisen jakson 18. minuutilla, kun vahva ja nopea Pekka Jaskari sai Aleksi Ahteelta hienon avaavan syötön kovaan vauhtiin. Pekka painoi puolustuksen läpi maalia kohden, eikä tyytynyt mihinkään harmittomaan sijoitukseen, vaan latasi nilkalla sen minkä lähti. Kiiston maalivahti oli voimaton ja ilonpito pääsi irti. Loppuhetkillä TP pääsi jo leikittelemään sekavaan peliin kompastuneen vastustajansa kanssa.
TP:n maalissa pelasi ilman suurempia ongelmia Miko Saarela, joka pääsi viime lauantaina myös haistelemaan B-junioreiden SM-sarjan katkuja, kun kutsu kävi HJK-otteluun kakkosveskariksi. Mikon kakkosena torstaina Prunttimäessä oli Jarkko Orava. Siinä onkin oiva parivaljakko Porvoon taistoihin palloja pysäyttelemään.
Puolustus pelasi suurimman osan ottelusta kokoonpanolla Teemu Nimell, Antti Viita, Roope Takala ja Joona Lautamaja. Ottelun lopussa Teemu pääsi huilimaan. Tilalle tullut Miika Eronen hoiti tonttinsa huolella. Puolustus hoiti tehtävänsä kunnialla. Äänen käyttöä kaipailtiin pojilta lisää ottelua ennen – ja jälkeen. Siinä on vielä kotiläksyn paikka täksi viikoksi.
Laitalinkkeinä aloittivat Aleksi Ahde ja Matti Rajala. Kumpikin teki ahkerasti töitä, mutta parempaan kumpikin vielä pystyy. Mutta parempaa kohti on aina mukavampi mennä kuin lasketella alamäkeä. Allu pelasi toisella jaksolla myös keskikentällä, kun linkiksi löytyi kaksi tuuraajaa samalla etunimellä: Aleksi Leppänen ja Aleksi Aho kävivät vuorollaan hakemassa tuntumaa tulevia koitoksia varten. Kummankin pelipanosta tarvitaan, kun edessä on kahden ottelun päivätahti. Matti sai tuuraajan Sammy Saarisesta, joka tutusti mennä rymisteli, eikä sääliä tuntenut. Kun antaa niin myös ottaa: Sammy rapattiin rajusti nurmen pintaan ja tuloksena oli puujalka, joka varmasti antaa periksi loppuviikkoon mennessä.
Keskikentän kapellimestareina avauksessa olivat Panu Leppä ja Aapo Metsä-Ketelä. Kaksikko oli samalla lailla tuuliajolla kuin muukin joukkue. Huili teki varmasti hyvää, mutta viikossa Panu, Aapo ja kaikki muutkin varmasti saavat uudelleen siitä juonesta kiinni, joka alkukaudesta tuotti paikan Porvoossa ja vei aluesarjan kevätkierrosten ykköseksi. Panua ja Aapoa kävivät keskikentällä tuuraamassa edellä kerrotusti Aleksi Ahde ja myös Jesse Sarajärvi. Allu taisi tällä kertaa jopa onnistua paremmin keskellä kuin laidalla.
Kärjen minuutit jakoivat aika tasan kolmikko Juha Laitila, Veli-Pekka "Vemmu" Pajula ja Pekka Jaskari. Pekan komea maali tuli edellä jo kehua retosteltua. Juha ja Vemmu eivät hekään pelanneet huonosti, mutta jotain oli vielä jäänyt huilitauolle parhaasta terästä niin kuin koko joukkueella. Vemmulla esimerkiksi on tuoreesti takana rippileiri, jossa joutui ilmeisesti tekemään muutakin kuin pelaamaan futista.
Ottelu veti syystäkin valmennuskaksikon Reijo Leppä ja Aatos Takala kulmat kurttuun. Mietittävää tuli entisten päälle vielä lisää, mutta viikossa ehtii aina paljon. Hyvää on tietenkin se, että ottelu avasi monella lailla silmiä ja näytti niitä asioita, joissa riittää parannettavaa. Aika monta solmua avataan henkisellä puolella. Kokemuksesta toki tiedetään, että nämä pojat pystyvät yhdessä rakentamaan sellaisen taistelutahdon päälle, että torstai-aamusta sunnuntai-iltaan on matkassa ryhmä, jolta on paha mitään ilmaiseksi ottaa.

Ysinelosten Oranssi avasi voitollaTP-Seinäjoen C15-poikien Oranssi avasi aluesarjan syyskierroksen 1-0 (0-0) kotivoitolla vaasalaisesta FC Kiistosta. Ottelu oli samalla karu hyppy arkeen, sillä joukkueella ei ollut edes yhtä harjoitusta alla puolentoista viikon huilailun jälkeen.

Pelituntuma oli ymmärrettävästi kateissa, mutta aivan näin vaisuun peliesitykseen ei tainnut kukaan etukäteen uskoa. Toki vastassa oli aina loppuun asti yrittävä ryhmä, joka käyttää kaikki mahdolliset keinot vastustajan pelin pysäyttämiseksi. Sinällään ottelu varmasti palveli oranssipaitaisen joukkueen herättelijänä. Ensi viikonvaihteessa vire on sitten toivon mukaan jo aivan toisenlainen, kun jo pitkään odotettu ikäluokan epävirallinen SM-turnaus, Kai Pahlman Cupin lopputurnaus Porvoossa potkaistaan perjantaina kahdella ottelulla käyntiin. Mutta niinhän sitä sanotaan, että huono kenraali lupaa hyvää ensi-iltaa.

Porvooseen matkaava ryhmä oli Kiisto –ottelussa yhtenäisenä tulessa lomareissulla vielä ollutta luunkovaa laitapakkia Raitt Peltojaa lukuun ottamatta. Mukana olivat myös jo Kai Pahlman Cupin karsintavaiheessa kunnostautuneet ja nyt lopputurnaukseen mukaan tulevat kolme C14-ikäistä poikaa: Aleksi Leppänen, Joona Lautamaja ja Jesse Sarajärvi.

Ensimmäinen jakso oli kotijoukkueelta jopa tuskaisen oloista vääntöä. Pallo pomppi liikaa, syötöt eivät osuneet kohdalleen ja kakkospalloissa jäätiin jalkoihin. Hermoilu paistoi jokaisen otteista läpi. Kiisto sai muutamia hyviä paikkoja, mutta vedot jäivät niin lepsuiksi, että maalivahti Miko Saarela sai rennosti nappailla ne hanskoihinsa. Mutta eipä TP:n poikien viimeistelyssä ollut liioin kehumista.

Toisella jaksolla isäntien ote terästäytyi ja hermoilu siirtyi vaasalaisten rasitteeksi. Silti ottelua käytiin tasaisissa merkeissä ilman häikäiseviä suorituksia. Kerran vieraat saivat pallon maaliviivalle, josta Teemu Nimell sen varmasti putsasi turvallisemmille vesille. Tästä tilanteesta riitti vielä ottelun jälkeen kohtuuttoman paljon v –alkuisia sanoja vilissyttä mussutusta niin keltamustien pelaajien kuin taustajoukkojen taholta. Seinäjoen erotuomarien yleinen taso sai osakseen karkeaa ja äänekästä kommentointia. Eikä em. tilanne jäänyt ottelussa ainoaksi, jossa vahvat eriävät mielipiteet tuotiin julki. Ehkäpä rannikkokaupungin erotuomaritoiminta on lähiaikoina saamassa valtoimenaan uusia viheltäviä voimia, sillä niin suurella painoarvolla ja oman arvon tunnolla näitä kommentteja kyettiin esittämään. Voisi olla kasvattavaa kokeilla itsekin viheltämistä, kun taidot selvästi viittaavat sille puolelle.

Ottelun ainoa maali nähtiin toisen jakson 18. minuutilla, kun vahva ja nopea Pekka Jaskari sai Aleksi Ahteelta hienon avaavan syötön kovaan vauhtiin. Pekka painoi puolustuksen läpi maalia kohden, eikä tyytynyt mihinkään harmittomaan sijoitukseen, vaan latasi nilkalla sen minkä lähti. Kiiston maalivahti oli voimaton ja ilonpito pääsi irti. Loppuhetkillä TP pääsi jo leikittelemään sekavaan peliin kompastuneen vastustajansa kanssa.

TP:n maalissa pelasi ilman suurempia ongelmia Miko Saarela, joka pääsi viime lauantaina myös haistelemaan B-junioreiden SM-sarjan katkuja, kun kutsu kävi HJK-otteluun kakkosveskariksi. Mikon kakkosena torstaina Prunttimäessä oli Jarkko Orava. Siinä onkin oiva parivaljakko Porvoon taistoihin palloja pysäyttelemään.

Puolustus pelasi suurimman osan ottelusta kokoonpanolla Teemu Nimell, Antti Viita, Roope Takala ja Joona Lautamaja. Ottelun lopussa Teemu pääsi huilimaan. Tilalle tullut Miika Eronen hoiti tonttinsa huolella. Puolustus hoiti tehtävänsä kunnialla. Äänen käyttöä kaipailtiin pojilta lisää ottelua ennen – ja jälkeen. Siinä on vielä kotiläksyn paikka täksi viikoksi.

Laitalinkkeinä aloittivat Aleksi Ahde ja Matti Rajala. Kumpikin teki ahkerasti töitä, mutta parempaan kumpikin vielä pystyy. Mutta parempaa kohti on aina mukavampi mennä kuin lasketella alamäkeä. Allu pelasi toisella jaksolla myös keskikentällä, kun linkiksi löytyi kaksi tuuraajaa samalla etunimellä: Aleksi Leppänen ja Aleksi Aho kävivät vuorollaan hakemassa tuntumaa tulevia koitoksia varten. Kummankin pelipanosta tarvitaan, kun edessä on kahden ottelun päivätahti. Matti sai tuuraajan Sammy Saarisesta, joka tutusti mennä rymisteli, eikä sääliä tuntenut. Kun antaa niin myös ottaa: Sammy rapattiin rajusti nurmen pintaan ja tuloksena oli puujalka, joka varmasti antaa periksi loppuviikkoon mennessä.

Keskikentän kapellimestareina avauksessa olivat Panu Leppä ja Aapo Metsä-Ketelä. Kaksikko oli samalla lailla tuuliajolla kuin muukin joukkue. Huili teki varmasti hyvää, mutta viikossa Panu, Aapo ja kaikki muutkin varmasti saavat uudelleen siitä juonesta kiinni, joka alkukaudesta tuotti paikan Porvoossa ja vei aluesarjan kevätkierrosten ykköseksi. Panua ja Aapoa kävivät keskikentällä tuuraamassa edellä kerrotusti Aleksi Ahde ja myös Jesse Sarajärvi. Allu taisi tällä kertaa jopa onnistua paremmin keskellä kuin laidalla.

Kärjen minuutit jakoivat aika tasan kolmikko Juha Laitila, Veli-Pekka "Vemmu" Pajula ja Pekka Jaskari. Pekan komea maali tuli edellä jo kehua retosteltua. Juha ja Vemmu eivät hekään pelanneet huonosti, mutta jotain oli vielä jäänyt huilitauolle parhaasta terästä niin kuin koko joukkueella. Vemmulla esimerkiksi on tuoreesti takana rippileiri, jossa joutui ilmeisesti tekemään muutakin kuin pelaamaan futista.

Ottelu veti syystäkin valmennuskaksikon Reijo Leppä ja Aatos Takala kulmat kurttuun. Mietittävää tuli entisten päälle vielä lisää, mutta viikossa ehtii aina paljon. Hyvää on tietenkin se, että ottelu avasi monella lailla silmiä ja näytti niitä asioita, joissa riittää parannettavaa. Aika monta solmua avataan henkisellä puolella. Kokemuksesta toki tiedetään, että nämä pojat pystyvät yhdessä rakentamaan sellaisen taistelutahdon päälle, että torstai-aamusta sunnuntai-iltaan on matkassa ryhmä, jolta on paha mitään ilmaiseksi ottaa.