Ysiseiskojen Haka-turnausraportti

Ysiseiskojen Haka-turnausraporttiViime viikonvaihteena Valkeakoskella pelattu FC Hakan 75-v. juhlaturnaus osoitti jälleen kerran, että TP-Seinäjoen ysiseiskat eli D12-poikien ikäluokka koostuu kovista nuorista pelimiehistä ja että valmennus kaikkine taustalla puuhaavine hahmoineen tekee laadukasta työtä. Turnauksesta ei löytynyt yhtään laadukkaampaa porukkaa. Näin voi todeta, vaikka tuloksena oli viides sija 12 joukkueen turnauksessa. Viimeistään finaaliottelun jälkeen oli selvää, että turnauksen moraalinen voittaja löytyi Etelä-Pohjanmaalta. Niin eräät ennättivät rohkeasti arvioida jo lauantain esitysten perusteella. Kun valmennus oheistoimintoineen on kunnossa ja poikien taso on useaan kertaan mitattu valtakunnallisesti korkeaksi, voi jokainen ikäluokan treeneihin osallistuva olla varma kehittymisestään, jos työnteko vain maittaa.Selkeimmän ulkopuolisen arvion TP:n ysiseiskoista tarjosi turnauksessa kahdeksanneksi sijoittuneen Mikkelin Palloilijoiden valmentaja Matti Kuitunen, joka on valmentanut MP:n edustusjoukkuetta aina ykkösdivaritasolla asti. Hän ilmoitti joukkueensa haluavan syyskuussa Wallsport Areenalla pelattavassa Vesita-turnauksessa TP:n kanssa samaan lohkoon, koska haluaa varmuudella suojattiensa kohtaavan parhaan joukkueen. Aika paljon sanottu, kun Vesitassa vilisee liigaseurojen juniorituotannon kirkkaimpia nuoria kykyjä. Alkulohko-ottelut pelattiin 2 x 15 min peliajalla, joka oli kovakuntoisille pojille aika leppoista rasitusta. Sijoitusotteluissa peliaika oli 2 x 20 min. Kun lähtö Seinäjoelta oli lauantaina klo 7 ja ensimmäinen peli potkittiin jo klo 11.30 alkaen, oli siinä vaiheessa varmasti tervetullutta, ettei tarvinnut pelata pidempään. Ensimmäisenä päivänä otteissa olikin ylimääräistä väsymystä, joka sunnuntain peleissä oli poikien hyvin nukkuman yön jälkeen karissut totaalisesti jäntereistä. Jälleen kerran nähtiin, että turnauksen aattoiltana matkustaminen olisi tasoittanut lyhyemmän matkan takaa tulleiden joukkueiden saamaa etulyöntiasemaa. Siinäkin mielessä oranssipaitaisten poikien peliesitys Valkeakosken maineikkailla kentillä oli hatunnoston arvoinen.Lauantain ensimmäisessä ottelussa vastaan asettui juhlaturnauksen isäntäjoukkue Haka. TP-Seinäjoki näytti heti ottelun alussa kentän laidalta aika ajoin kuuluneet puheet pesäpallokaupungin joukkueesta karkeaksi arviointivirheeksi. Joonas Lepistö ajeli laidaltaan jo ensimmäisen viiden minuutin aikana kaksi kertaa vaarallisesti isäntien rankkarialueelle. Kesken hyvän painostuksen omassa päässä hieman löysäiltiin ja pienestä kulmasta tullut kova veto pääsi veskarin käsien kautta lipsahtamaan maaliin. Pelikello raksutti tuolloin kahdeksatta peliminuuttia. Pikkupruukilaisten päät eivät tästä yhtään painuneet vaan jo pari minuuttia myöhemmin oli aika nähdä Joonas Lepistön ensimmäinen maali turnauksessa. Niitä tuli muitakin, kun vain jaksatte lukea tätä lyhyttä raporttia hivenen eteenpäin. Joonas pääsi läpi, kun etunimikaima Joonas Sundman laittoi hienon läpisyötön. Peli oli kaiken aikaa TP:n hallinnassa. Vain ajoittainen liian pieneksi mennyt keskikentän ja alakerran peli aiheutti hiuksien harmaantumista kentän laidalla opastaneiden ja elämöineiden valmennus- ja tukijoukkojen osin harventuneilla päälohkoilla. Niinpä vastustaja pääsi iskemään juuri ennen puoliaikaa 14. minuutilla, kun kulmapotkutilanteen jälkisähläys tuotti lukemat 2-1 kotijoukkueen hyväksi. Pojat saivat jo Haka-ottelussa oppia siitä, että näin kovia joukkueita vastaan ei riitä se tempo ja kovuus, mitä oman piirin sarjaotteluissa menestyminen vaatii. Tauolla pojat saivat ilmeisen onnistunutta herättelyä ja ohjeistusta, sillä toinen jakso alkoi aivan toisella räväkkyydellä. Jo 45 sekunnin pelin jälkeen pallo oli koskislaisten maalissa. Joonas Lepistö taiteili pallon kulmalipulla hirvittävällä väännöllä itselleen, pudotti alaspäin Joonas Sundmanille, joka sivurajan tuntumasta heitti korkean kaaripallon maalin eteen Antti Palomäelle, joka päällään nakkasi pallon komeasti verkon perukoille. Siinä nähtiin oikea koulumaali, joka veti mykäksi jopa kotijoukkueen taustajoukkojen suut. Hieno maali oli ilmeisesti vastustajan luonteelle sellainen tyrmäys, josta ei enää toivuttu, vaan TP:n poikien jyrä jyrisi tylysti kohti Hakan maalia. Pari minuuttia myöhemmin keskikentän pallotaiteilija Valtteri Leppänen vetäisi hyvän vedon aivan yläputken alle. Vain maalivahdin hieno torjunta esti siinä vaiheessa TP:n siirtymisen ottelussa ensi kertaa johtoon. Tätä tilannetta seurasi loppuvihellykseen asti kestänyt Joonas Lepistö -show, jota muu joukkue säesti Berliinin filharmonikkojen laatutasoon verrattavissa olevalla tarkkuudella ja taidolla. Seitsemännellä minuutilla Joonas veti upeasti rankkarialueen ulkopuolelta ja vain maalivahdin näppäryys pelasti tilanteen kulmaksi. Neljä minuuttia myöhemmin Joonas Lepistö teki ottelun toisen osumansa, kun kulmapotku löysi tiensä suoraan maaliin. Jo seuraavalla minuutilla viuhui Joonaksen kuudesta metristä lähettämä tiukka veto vain niukasti tolpasta ohi. Vielä minuutti ennen loppua sama tahtopelaaja ampui pallon vain vähän yli maalin. Loppulukemat 2-3 TP:n hyväksi suorastaan mairittelivat kotijoukkuetta. Todettakoon jo tässä kohtaa, että Haka sijoittui lopuksi tässä omassa juhlaturnauksessaan toiseksi.TP aloitti Haka –ottelun seuraavalla kokoonpanolla: maalissa Henri Kallio-Kurssi, puolustuksessa Joonas Sundman, Ville Viita ja Miika Huumo, laitalinkkeinä Joonas Lepistö ja Topias Syrjälä, keskikentällä Iiro Kiviluoma, kymppipaikalla Valtteri Leppänen ja kärjessä Antti Palomäki. Puoliajalla Matti Lähde korvasi Topiaksen ja Nicolas Kotamäki tuli Miikan tilalle. Toisessa ottelussaan TP kohtasi Tampereen Pallo-Veikkojen Boavista –joukkueen. Väsy painoi silmiä ja jalkoja, mikä näkyi poikien otteissa. Löysään esitykseen vaikutti varmasti myös se, että tiedossa oli TPV Boavistan saaneen Hakalta nenilleen lohkon avausottelussa 7-0. TP lähti ottelussa liikaa pelaamaan vastustajan mukaan. Tempo ja kovuus olivat aivan eri tasolla kuin ensimmäisessä ottelussa. Ottelu oli myös pitkästä aikaa tekonurmella, eikä koko aikana päästy oikein sinuiksi sen tosiasian kanssa, että pallo vyöryi tekonurmimatolla liukkaammin kuin luonnonnurmella ja myös virhepomppuja tuli. Eikä Valkeakosken Saharan kentän tekonurmi ole tietenkään sitä tasoa kuin Wallsport Areenan pelialusta, johon paras tuntuma keinoalustoista luonnollisesti löytyy. Joonas Lepistö jatkoi TPV:tä vastaan siitä, mihin Haka –ottelun päättyessä jäätiin: jo toisella minuutilla Joonas ampui napakasti, mutta vastustajan veräjänvartija venyi hanskoineen niukasti palloon. Neljä minuuttia myöhemmin kuvio toistui aivan samanlaisena. Kun avausjaksoa oli pelattu 14 minuuttia roikkupallo pompahti yllättäen maalivahti Henri Kallio-Kurssin yli maaliin. TPV Boavista siirtyi näin sekavan pelailun kruununa 0-1 johtoon. Jo seuraavalla minuutilla, juuri ennen taukovihellystä, Teemu Seppelvirta pääsi kokeilemaan maalintekoa metrin etäisyydeltä, mutta tamperelaisten maalivahti torjui tilanteen kulmaksi. TPV Boavistaa vastaan käydyn kamppailun toisen jakson ensimmäinen vaarallinen tilanne nähtiin toisella minuutilla, kun Joonas Sundman ampui hienon vedon kaukaa vain hivenen ohi maalin. Ottelun tasoittava 1-1 maali nähtiin seitsemän minuutin pelailun jälkeen, kun Matti Lähde otti keskikentällä pallon hienosti rinnalla alas ja syötti Joonas Lepistön laidalta karkumatkalle, jonka päätteeksi Joonas laittoi pallon eleettömän tyylikkäästi alakulmaan. TP:n voittomaali oli lähellä aivan viime hetkillä, kun kulmapotkun jälkitilanteessa Joonas Lepistö puski pallon maalivahdin jalkoihin, josta Antti Palomäki vielä sinnikkäästi yritti toimittaa pallon oikealle puolelle maaliviivaa. Tasapeli oli lopputuloksena ja se riitti TP:lle komeasti lohkovoittoon asti.TP aloitti TPV Boavistaa vastaan seuraavalla kokoonpanolla: Henri Kallio-Kurssi (mv), puolustajat: Nicolas Kotamäki, Teemu Kukkanen ja Joni Vähämaa, linkit Teemu Seppelvirta ja Joonas Lepistö, keskikentällä Miika Huumo, kymppipaikalla kärjen alapuolella Valtteri Leppänen ja kärjessä Antti Palomäki. Jo yhdeksännellä peliminuutilla Joonas Sundman tuli kentälle Jonin loukkaannuttua lievästi. Puoliajalla tehtiin kaksi vaihtoa, kun Matti Lähde tuli Valtterin paikalle ja Iiro Kiviluoma korvasi Nicolaksen. Siinä vaiheessa Miika siirtyi puolustajan tontille. Toisen jakson puolivälissä Topias Syrjälä korvasi Teemu Seppelvirran ja hiukan myöhemmin vammojaan hoidatellut Joni Vähämaa palasi kentälle Miikan pelipaikalle.Lauantain kolmannessa ottelussa jaossa olivat sijat 1-8. Kentälle asteli rinta kaarella Helsingin Jalkapalloklubi, joka oli tähän turnaukseen yhdistellyt kaupunginosajoukkueista ns. haastajajoukkueen, joka käytännössä merkitsee sitä, että tulessa oli ikäluokan kakkosjoukkue Klubista. Ei siis mitään huonoja poikia, kun ottaa huomioon, millaiselta väestöpohjalta ponnistetaan ja minkälaisesta juniorimyllystä nämä pelimiehet olivat seuloutuneet Valkeakoskelle lähetettäväksi. Ottelu HJK:ta vastaan käynnistyi niin epäonnisesti kuin vain pahimmissa painajaisissa olisi voinut kuvitella. Jo ensimmäisellä minuutilla koettiin seinäjokelaisleirissä karvaan helpon takaiskun iljettävä maku. Keskityspallo roikkuna maalille ja päätä väliin. Se oli siinä ja Helsingin pojat valmentajineen availivat takkinsa täysin auki ja antoivat lämpimän ilmavirran hivellä rintahaivenia. 0-1 tappiolukemat eivät kuitenkaan lamaannuttaneet pruukilaisia. Jo viidennellä minuutilla oli asialla – kukapas muukaan – Joonas Lepistö, joka Antti Palomäen esityöstä tasoitti lukemat 1-1 :een. Se oli Joonakselle jo neljäs maali Haka –turnauksessa. Vain kaksi minuuttia myöhemmin Antti Palomäki karkasi klubilaispuolustukselta läpiajoon ja pani pallon vain vähän yli maalin. Heti perään HJK:n maalin eteen saatiin aikaiseksi armoton maalinedushässäkkä. Pääkaupungin pojat olivat kentällä aivan paniikissa ja orpoina, kun valmennusjohtokin oli ilmeisen syvän järkytystilansa takia mykkänä. Sen sijaan oranssipaitojen joukoista ääntä lähti. Niin joukkueen vaihtopenkin ääreltä kuin vastapuolelta kenttää vanhempien ryhdikkäästä rivistöstä. Muodikasta kesätukkaa esitellyt tuomari intoutuikin metelistä sekoittuneena ojentamaan kumpaakin ääntä päästänyttä lähdettä. Kannustus oli asiallista, mutta silti fanien olisi pitänyt ilmeisesti siirtyä aivan jollekin muulle pelikentälle. Tuomarin viittoilu oli holtitonta sekä kentällä että sen ulkopuolelle suunnattuna. Kunnioitus suurta ja mahtavaa HJK:ta kohtaan johti pitkin ottelua yksisilmäiseen tuomitsemiseen, vaikka otsatukka ei varmasti ollut toisen silmän peittona. Sen näki jo kaukaa. Ennenkin Valkeakoskella on sinällään hyvä turnaus kompastellut kunnon erotuomareiden puutteeseen ja nytkin sitä vaivaa oli esillä. Ehkä Tampereelta olisi löytynyt täydennystä. Silloin tuomarit olisivat olleet sillä tasolla kuin joukkueet.Toinen pelijakso HJK-ottelussa oli samaa kuin avausjaksokin: TP-Seinäjoen poikien armottoman kovaa painostusta. Jo avausminuutilla Antti Palomäki pääsi vauhdikkaasti läpi HJK:n puolustuksen. Epäonneksi viereiseltä kentältä kuului samaan aikaan terävä vihellys ja Antti todennäköisesti luuli aiheettomasti olleensa paitsiossa ja pani pallon löysästi maalia kohti. Antin pelitaidot tuntien siitä tilanteesta olisi aivan vuorenvarmasti tullut TP:lle maali. TP hallitsi koko ajan peliä. Taidossa ei oltu yhteen jäljessä. Valtteri Leppänen oli seuraava, jolle aseteltiin jo oranssia sankarinviittaa. Valtsun 15. minuutilla jysäyttämä tykitys meni vain vähän yli ylänurkasta. Tilannetta edelsi hieno Teemu Seppelvirran taistelu pallosta. Kolme minuuttia myöhemmin maailma seisahtui hetkeksi, kun Klubin pojat muistivat, miten avausjaksolla maalinsa tekivät. Samantapainen löysä roikku maalille ja päällä pallo sisään. Peliä oli silloin jäljellä vain parisen minuuttia. Kun Topias Syrjälä ei viime sekunneilla hyvästä yrityksestään huolimatta onnistunut aivan maalin edestä laittamaan pahasti pomppinutta palloa sisään vaan ohi, joutui TP antautumaan HJK:n edessä luvuin 1-2. Klubi meni neljän parhaan joukkoon ja otti lopulta turnauspronssia. TP:n osaksi jäi sijat 5-8 ja tietoisuus siitä, että yhtään parempi ei vastustaja ollut. HJK –ottelun jälkeen muisteltiin hartaasti ja pitkään tilannetta, jossa Joonas Lepistön maali hylättiin paitsiona. Se olisi ollut ottelun niitti. Aika moni vannoi, ettei tilanne ollut paitsio. Mutta hyvän ottelun jälkeen jää aina jotakin jossiteltavaakin. Pääasia oli huomata, ettei edes helsinkiläinen ns. huippuosaaminen ole mikään ylitsekäymätön este. Moni oli myös sitä mieltä, että isolla kentällä ja isoilla maaleilla, HJK olisi ollut totaalisesti nesteessä. TP pelasi näyttävää syöttöpeliä koko kentän leveydeltä, syvyydet olivat pääosin kunnossa ja kun porukkaa on siunattu raudanlujalla alakerralla ja maaliahneilla hyökkäyspään pelaajilla, on oranssipaitainen leegio näköjään paha vastus kelle tahansa tässä armaassa synnyinmaassamme. HJK roiski pääosin pitkää palloa puolustuslinjan taakse ja vain rynni palloille. Syöttöpeli loisti poissaolollaan. TP kävi HJK-taistoon aloituskokoonpanolla, jossa maalissa oli tutusti Henri Kallio-Kurssi, puolustuksessa kolmikko Joonas Sundman, Ville Viita ja Joni Vähämaa, linkkeinä Joonas Lepistö ja Matti Lähde, keskikentällä Iiro Kiviluoma, kymppipaikalla Valtteri Leppänen ja kärjessä Antti Palomäki. Puoliajan jälkeen Nicolas Kotamäki otti Jonin paikan, Teemu Kukkanen Villen paikan ja Topias Syrjälä tuli Matin tilalle.Kun lauantain peleistä kaksi pelattiin Alpian urheilupuiston hyväkuntoisella luonnonnurmella ja vain yksi ottelu Saharan tekonurmella, joutui TP sunnuntaina pelaamaan kummatkin kamppailunsa viimeksi mainitulla. Kun alustaan pikku hiljaa totuttiin ja vekslailu kenttien välillä jäi pois, muodostui sunnuntaista kaikin puolin sateesta huolimatta piristävä päivä lakeuden pääkaupungin pojille. Hyvin nukutun yön jälkeen jo klo 9 käynnistyneessä ottelussa vastaan tuli joukkue, joka ei sen valmentajien kertoman mukaan ole hävinnyt ikäisilleen kolmeen vuoteen. Kyseessä oli Tampereen Pallo-Veikkojen Schalke, joka koostui vuotta nuoremmista pojista. Mukana oli kuulemma jopa neljä –99 syntynyttäkin. Jos niin oli, kovia poikia olivat! Hirmuinen taistelu oli luvassa ja sellainen myös saatiin. Taistelu viidennestä sijasta oli motivoinut kumpaakin leiriä.TP sai otteluun todellisen unelma-alun, kun Joonas Lepistö teki jo turnauksen viidennen osumansa, kun näkymättömissä ollut pelikello osoitti pelatun kaksi minuuttia. Joonas kurotti pallon maaliin aivan luukultaAntti Palomäen mahtavasta keskityksestä. Tilannetta edelsi Miika Huumon erinomainen rajaheitto. Kolme minuuttia tasaista vääntöä lisää ja Joonas & Antti olivat taas pahanteossa TPV:n maalilla. Maalinteko jäi kuitenkin haaveeksi. TP onnistui kovalla prässipelillä pitämään pallon suurimmaksi osaksi hyökkäysalueella.TP aloitti ottelun ryhmityksellä, jossa maalissa oli kaikkien edellisten ottelujen tapaan Henri Kallio-Kurssi, puolustuksessa Joni Vähämaa, Teemu Kukkanen ja Miika Huumo, linkkeinä Joonas Lepistö ja Topias Syrjälä, keskellä Iiro Kiviluoma, Iiron edessä Valtteri Leppänen ja piikkinä kärjessä Antti Palomäki. Toiselle jaksolle puolustus laitettiin muotoon Miika Huumo – Ville Viita – Nicolas Kotamäki, keskikentälle heitettiin kolmikko Topias Syrjälä, Joonas Sundman ja Joonas Lepistö. Matti Lähde otti Valtterin paikan ja Teemu Seppelvirta tuli kärkeen. Kun toinen jakso oli puolivälissä, Antti Palomäki tuli kentälle Topiaksen tilalle ja meni totutusti kärkeen. Monista muutoksista huolimatta peli pysyi koko ajan kuosissa kohtuullisesti, eikä TPV päässyt kovasta yrityksestään huolimatta tekemään tasoitusta. Näin TP pääsi 1-0 voitolla kamppailemaan turnauksen viidennestä tilasta.Turnaukseen viimeiseen peliin tiikerilauma sai vastaansa toisen petoeläimen, Ilveksen, kuvaa paidassaan kantaneen joukkueen. Tamperelaisjoukkue kantoi hienoa nimeä Ilves taitoryhmä, mutta taito oli tällä kertaa aivan muualla: vastustajalla. Ainakin kirkkaampana näkyvissä. Heti ottelun alkusekunneista lähtien oli nähtävissä, että tiikeri tekee tällä kertaa pienemmästä kissaeläimestä nopeasti karvatonta patakinnasvärkkiä. TP pelasi koko ajan kovan tahdon ryydittämänä. Vastustaja oli ihmeen hampaaton ja kesy sylikissa. Se oli koko ajan TP:n vyörytyksessä vastaanottavana osapuolena kuin olisi ollut päiväunilla.Kahdeksannella peliminuutilla Antti Palomäen läpiajo päättyi vain niukasti maalin ohi sujahtaneeseen vetoon. Kolme minuuttia myöhemmin Joonas Sundmanin hyvä veto lipsahti vain vähän ohi Ilves –maalin. Kun avausjaksoa oli takana 16 minuuttia, Joni Vähämaa syötti hienosti Valtteri Leppäselle, jonka upeasta keskityksestä Joonas Lepistö teki ryntäämällä maalille komean 1-0 johto-osuman. Kaksi minuuttia myöhemmin ensimmäisen maalin tehnyt oranssipaita oli taas asialla, mutta yläkulmaan suuntautuneen vedon Ilveksen maalivahti pääsi torjumaan kulmaksi. Juuri ennen taukovihellystä Antti Palomäki vei TP:n jo 2-0 johtoon hienolla osumalla, jonka Joonas Lepistö syötti. Joonas sai pallonMatti Lähteen hienosta syötöstä linjan taakse. TP pelasi avausjakson muodossa, jossa Henkka Kallio-Kurssin edessä pelasivat Joonas Sundman, Teemu Kukkanen ja Joni Vähamaa, linkkeinä Valtteri Leppänen ja Joonas Lepistö, keskellä Iiro Kiviluoma, kymppipaikalla Matti Lähde ja kärjessä Antti Palomäki. Toiselle jaksolle Ville Viita korvasi Teemu Kukkasen topparin tontilla ja Nicolas Kotamäki tuli Joni tilalle laitapakiksi. Matti Lähde vaihtui samalla Miika Huumoon, joka otti paikan keskikentältä. Ilves kamppailun toinen jakso oli yhtä oranssia ilotulitusta. Toisella minuutilla Miika Huumon hurja veto livahti vain niukasti yli maalin. Neljä minuuttia myöhemmin Antti Palomäki puski hienosti, mutta maalivahti sai näppinsä palloon. Tässä vaiheessa joukkueen valmennusjohto teki vielä vaihtoja niin, että Iiro ja Valtteri tulivat kentän laidalle, kun kehiin astuivat Teemu Seppelvirta ja Topias Syrjälä. Kun toista jaksoa oli pelattu yhdeksän minuuttia, Joonas Lepistö ampui hienosti ilmasta ja maalivahti torjui vain vaivoin kulmapotkuksi. Saatu kulmapotku tuotti tulosta, kun Joonas Lepistö laittoi pallon tylysti alanurkkaan ja muutti lukemat jo muotoon 3-0. Jo seuraavalla minuutilla Ilves-päässä soi taas mollivoittoinen sävel. Ja soittajakin oli tuttu: Joonas Lepistö iski ottelun kolmannen ja koko turnauksen kahdeksannen maalinsa päästyään laidalta läpi Antti Palomäen nappisyötöstä. Antti sai puolestaan pallon pitkällä ja tarkalla avauksella toppari Ville Viidalta. Vielä yksi vaarallinen tilanne nähtiin, kun 14. minuutilla Antti Palomäkiampui päin maalivahtia ja jatkotilanteesta taas kerran kärkkäästi paikalle ilmestynyt Joonas Lepistöampui niukasti yli. TP-Seinäjoki oli siis turnauksessa viides, mutta nujersi selvästi kakkoseksi sijoittuneen Hakan ja kärsi kirvelevän tappion kolmanneksi sijoittuneelle HJK:lle. TP:n tsempparipelaajana palkittiin oikeutetusti Joonas Lepistö, joka oli eittämättä turnauksen ykköspelaaja myös kaikki joukkueet huomioiden.TP:n joukkue oli seuraamassa Tehtaankentällä, kun finaalissa Tampereen Kisa-Toverit kaatoi Hakan maalein 2-1. Tuon ottelun jälkeen HJK-ottelun tappio ja mitalipeleistä uloslyönti harmitti entistä enemmän. TKT pelasi heittämällä palloa puolustuksesta nopeille kärjilleen. Syöttöpeli ja kaikki keskikentän peli loisti olemattomuutta. Tuollainen pelitaktiikka olisi voinut olla myrkkyä TP:lle tällä kertaa, kun pelit pelattiin puolella kentällä, pieniin maaleihin ja 9-9 miehityksillä. Suurella kentällä, jonne ensi vuonna kokonaan siirrytään, TP:n taitava syöttöpeli ja koko kentän leveyden hyödyntäminen tulee selkeämmin näkyviin ja laittaa TKT:n tapaisella taktiikalla pelaavat joukkueet hätää kärsimään. Pronssiottelussa HJK löi lappeenrantalaisen Peli-Poikien A-joukkueen selvästi lukemin 5-0. Välierissä HJK oli saanut TKT:ltä selkäänsä niukasti lukemin 1-0. Haka selviytyi finaaliin kukistamalla PePo:n A-joukkueen 3-1.TP lähti turnaukseen mukanaan vain yksi maalivahdin paitaa kantamaan tottunut. Henri Kallio-Kurssipelasi sitten jokaisen peliminuutin, kun vammoitta selvisi. Henkka, Hena jne. on joukkueen ehdoton väriläiskä. Maalivahti joka torjuu perusvarmasti ja säväyttää rohkeilla ulostuloillaan. Rohkeus ei ole tyhmyyttä vaan toiminta on taitavaa. Myös yhteistyö puolustuksen, erityisesti topparien, kanssa on tasolla, josta isommat pojat voivat ottaa mallia. Vastustajat olivat kovia ja siitä varmasti johtui, että virheitä tuli nyt pikkuisen enemmän kuin kotimaakunnan otteluissa. Henkka oli joka tapauksessa joukkueen tukipylväs, joka monta kertaa otti vastustajilta luulot pois. Eikä sovi unohtaa sitäkään faktaa, että Henkan sairausvakuutuskortissa on vuotta myöhempi lukema kuin suurimmalla osalla muusta joukkueesta. Tosin samaa vuosikertaa edustavat myös Joonas Lepistö, Joonas Sundman ja Matti Lähde.Laitapakin tontilla turnauksessa urakoivat Nicolas Kotamäki, Joni Vähämaa, Joonas Sundman ja Miika Huumo. Tosin kuten edellä on kerrottu, pelipaikat eivät kaikissa tilanteissa olleet näin yksiselitteisiä. Joonas kävi pelaamassa myös keskikentällä, mutta ainakin tällä kertaa näytti siltä, että nuori herra on omimmillaan hivenen alempana vasempana laitapakkina. Joonaksella on erinomainen vasuri, jonka ansiosta keskitykset laidalta saavat juuri oikeanlaisen jengan, joka tuottaa vastustajan alakerralle jatkuvaa huolta ja hätää. Miika kävi niin ikään keskikentällä kokeilemassa ja erityisesti viimeisen pelin suoritukset säväyttivät. Miika osasi pelata keskellä juuri sillä kovuudella kuin pitääkin. Rehdin kovaa. Nicolas pelasi omalla tasollaan ja väläytteli muutamalla liukkaalla nousullaan. Alavudelta hiljattain oranssipaitoihin siirtynyt Joni jatkoi hienoja esityksiään ja pärjäsi myös tason koventuessa. Vaikka koossa hieman jälkeen jääkin, Joni ei kaihda kaksinkamppailuja. Kun niistä napsahtelee tasaisesti voitollisia tuloksia kaksi kertaa (lähes?) suurempiakin poikia vastaan, on kyse oivallisesta pelimiehestä. Myös syöttöpeliin oli tullut juuri oikeaan aikaan lisää tarkkuutta. Ketterä ja sinnikäs terrieri tämä Vähämaan poika! Topparin tonttia hoiti kaksikko Ville Viita ja Teemu Kukkanen. He jakoivat peliajan koko lailla tasan ja kumpikin hoiti tonttinsa eleettömän varmasti. Äijä kuin äijä pysähtyi kuin betoniseinään törmäten ja peliä avattiin koko turnauksen ajan laadukkaasti. Topparit saivat kovuutta koko ajan lisää ja siitä seuraa varmasti hyötyä syksyn oman piirin otteluihin. Kovia otteluita Valkeakoskelta lähdettiin hakemaan ja niitä saatiin. Muidenkin pelipaikkojen kohdalla saatiin vastaavaa hyötyä, mutta toppareiden kohdalla se näkyi ehkäpä kaikkein nopeimmin vaikuttavana. Teemun pelisuorituksia tämän kirjoittaja on viime aikoina päässyt harvemmin seuraamaan ja hän pääsi kyllä myönteisesti yllättämään. Nuori mies paransi koko ajan otteitaan ja salamyhkäisesti hymyillen selvästi nautti saamastaan peliajasta ja onnistumisten jatkuvasta virrasta. Joonas Lepistöä on edellä otteluselostuksissa jo hehkutettu tavalla jos toisella. Mitäpä hänestä voisi lisää todeta? Kahdeksan maalia viidessä ottelussa kertoo olennaisen. Joonas ei ole pelaaja, joka vain kyttää muiden tuottamia hedelmiä, vaan pelipaikkansa velvoittamana raataa molempiin suuntiin. Hän on pelaaja, joka vihaa tappiota ja janoaa voittoa. Jokaisen valmentajan unelma siis. Hyväluontoinen nuori mies kaipaa ehkä ripauksen häjyä luonnetta. Mutta se tulee varmasti sopivana annoksena ajan kanssa. Ei kukaan toivo sitä muodostuvan näin hienoon pelimieheen ja kaveriin mitenkään luonnottomana ja muiden painostamana. Toisena laitalinkkinä uurasti vikkeläjalkainen taskuraketti Topias Syrjälä. Topias on Matti Lähteenkanssa sellainen vauhtikone, että hän on kärppämäisesti pallon kimpussa ns. vähän kaikkialla. Kova työ on usein näkymätöntä sellaiselle, joka ei näe kuin maalintekijöiden nimilistan. Topias piti huolta siitä, että laita ei vuotanut ja oma peli tuli rakennetuksi. Keskikentällä suurimman työtaakan kantoi Iiro Kiviluoma, joka jaksoi ihailtavasti juosta molempiin suuntiin, rikkoa, purkaa ja rakentaa. Iiron ansiota oli pitkälle se, että puolustus pääsi oleellisesti vähemmillä töillä kuin olisi vastustajan pelipaidan värityksen perusteella olettanut. Iiron edessä piilokärkenä, ns. kymppipaikalla, ahkeroivat Valtteri Leppänen ja Matti Lähde. Kumpainenkin teki Iiron lailla hartiavoimin töitä. Peliä oli hyvä rakentaa, kun sitä sai tehdä tämän kaksikon kanssa yhteistyötä tehden. Ei tarvinnut roiskia palloja ylös siinä hengessä, että toivottavasti joku on kiinnostunut asiasta ja osaa edes muutaman kerran jotakin tehdäkin. Tuloksekas ja näyttävä viikonloppu Valtterille ja Matille!Kärjessä vuorottelivat Antti Palomäki ja Teemu Seppelvirta. Teemu pelasi myös laitalinkkinä pieniä aikoja, mutta osoitti viihtyvänsä selvästi paremmin hyökkäyksen piikkinä. Antilla ei omien sanojensa mukaan oikein onnistunut, mutta huomioimalla turnauksen kovuuden, voi kysyä, eikö kaksi maalia maustettuna maalisyötöillä ja vastustajan puolustuksen jatkuvalla ahdistelulla ole selkeä merkki siitä, että Antti oli kova sälli tässäkin turnauksessa. Suoraviivainen pelityyli tuo tilaa myös muille joukkuetovereille. Turnausviikonvaihde antoi runsaasti elämyksiä ja kokemuksia niin kentällä kuin sen ulkopuolisessa toiminnassa. Yhteishenki lujittui niin poikien kuin aikuisten kesken ennen näkemättömiin sfääreihin. Vanhempien osallistumisaste ja tuki oli kiitettävää. Valmennusjohto Jari Kujala (vastuuvalmentaja), Kari Kiviluoma, Kari Lähde ja Mika Palomäki teki rautaista yhteistyötä niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Reagointi pelitapahtumiin oli nopeaa ja oikeaa, jolloin saavutettiin laadukasta tulosta sekä sen hetkisessä ottelutilanteessa, että poikien kehittymisen tukemisessa pitkällä aikavälillä. Pojat saivat onnistumisen elämyksiä monin eri tavoin ja saivat siitä valmentajilta jatkuvaa myönteissävytteistä palautetta. Jokainen poika varmasti koki itsensä tarpeelliseksi joukkueen yhteisen tavoitteen eteen työskenneltäessä. Tästä on hyvä jatkaa yhdessä koko ikäryhmän poikien kanssa laadukasta työtä, joka varmasti johtaa tuloksiin, jos vain hien annetaan lentää!Erityiskiitokset on syytä osoittaa joukkueen väsymättömälle huoltajalle Matti Syrjälälle, joka hoiti taas kerran raskaan työsarkansa nurkumatta alituisella palvelumielellä. Matti osaa myös koko porukan viihdyttämisen taidon, millä on kovatahtisessa menossa suuri merkitys. Matti osoitti myös huolehtivansa koko porukasta, niin pojista kuin aikuisista. Jos jotakin oli kateissa, ei muuta kuin askeleet kohti Mattia. Matin vyölaukusta tai repusta tuntui löytyvän tilanteessa kuin tilanteessa kaikki kadonnut materiaali. Ainakin kaikki Mustajärven liikenteen bussia pienempi. Se oli taikaa!Ysiseiskojen syksy jatkuu piirin ykkösdivisioonapeleillä kahden joukkueen voimin. Syyskuulla on edessä jälleen astetta kovempia koitoksia, kun Wallsport Areenalla järjestetään 19.-20. päivinä tämän ikäluokan voimin laadukas Vesita –turnaus. Kannattaa laittaa kalenteriin ja tulla katsomaan, mikä on 12 –vuotiaiden poikien taso valtakunnassa tätä nykyä!