Turnaus päättyi tappioon
Sunnuntai alkoi kuitenkin joukkueen osalta iloisemmissa merkeissä, sillä keskipäivän viimeisessä lohko-ottelussa vastassa oli ykköskorin Kuopion Palloseura.
KuPS – SJK 0-1 (0-1)08 min 0-1 Joonas Mäkelä
Päivän ensimmäinen ottelu pelattiin Heinäpään tekonurmella ja vastassa oli siis ykköskorista lohkoon arvottu KuPS, joka oli ennakkoon arvioitu lohkon vahvimmaksi joukkueeksi. Huono joukkue ei todellakaan tullut vastaan, vaan fyysinen kuopiolaisjoukkue oli juuri niin hyvä kuin ennakkoon osattiin odottaa.
Tuomari salli tässä ottelussa varsin voimakkaatkin otteet ollen kuitenkin tasapuolinen. Hyvä vääntö ratkesi jo aikaisessa vaiheessa SJK:n eduksi Joonas Mäkelän tahtomaalin myötä. Nuori mies taisteli itsensä väkisin vetopaikkaan ja tulitti läheltä ylös ottelun ainoan maalin.
Pelissä ei maalipaikoilla mässäilty, sillä KuPS sai oikeastaan yhden vaarallisen laukauksen kohti SJK:n maalia, eikä toisessakaan päässä nähty maalin lisäksi kuin yksi yläputki ja yksi veto, jonka KuPS:n veskari selvitti.
Peli oli kuitenkin juuri sellainen, joita pojat tarvitsevat jatkossakin kehittyäkseen jalkapalloilijoina, kova ja fyysinen, jossa vastustajakin pyrkii pelaamaan.
SJK – VIFK 0-1 (0-0)
Turnauksen tärkein ja ratkaiseva kamppailu oli SJK:n totaalista hallintaa pelillisesti. VIFK lähti otteluun samoin kuin kaikkiin muihinkin peleihin Oulussa, eli passiivisesti ja puolustaen. Sen joukkue todellakin osasi toimien organisoidusti läpi kamppailun ja kestäen SJK:n vyörytyksen.
Tälläkin kertaa kävi niin kuin varsin usein, että ellei peliä hallitseva joukkue onnistu maalinteossa, voi yksi paikka kostautua. Myötätuuleen painetun ensimmäisen jakson ainoaksi saldoksi ja Joonas Sundmanin komea tykitys, joka valitettavasti kimposi ulos ylärimasta.
Toisella puoliajalla SJK painoi edelleen vaikka vastassa oli tuuli ja hyvin puolustava VIFK. Kohtaloksi koitui kuitenkin yksi purkupallo, jonka VIFK:n alakerta lähetti pois omasta päästään. Kun SJK:n alakerrassa kaksinkamppailuun päässyt pelimies liukastui, pääsi VIFK:n kaveri yksin läpi viimeistellen ottelun ainoan maalin.
Luonnollisestikaan VIFK:lta ei voi ottaa mitään pois, joukkue noudatti pelitapaansa todella vahvasti ja saavutti sen, mitä haki, eli paikan lopputurnauksessa. Vaikka SJK tällä kertaa jäikin rannalle lopputurnauksesta, ei poikien ole syytä pukeutua säkkiin. Joukkue on joka tapauksessa mennyt Tomasz Arceuszin ja Visa Vihannan valmennuksessa harppauksin eteenpäin.
On aivan oikein, että poikia sapettaa lopputulos, joka ei pallonhallinnan huomioiden ollut oikeudenmukainen, mutta kyseessä on tulosurheilu. Tulokseen voi päästä monin eri tavoin. Samalla poikien kannattaa pitää mielessä se, että tässä vaiheessa kuitenkin vasta opetellaan pelaamaan ja hankitaan taitoa. Rikkominen on aina helpompaa kuin rakentaminen pelattiin millä sarjatasolla tai missä kilpailussa tahansa.
Pienimuotoinen epäonnikin kiusasi joukkuetta Oulussa, sillä ryhmän syömähampaisiin kuuluva toppari Risto Kylmäkorpi joutui jo lauantain ensimmäisen pelin jälkeen sivuun, Joonas Lepistö ei pystynyt polvivamman takia pelaamaan lainkaan ja viimeisistä peleistä oli sivussa laitakiituri Sameli Haapamäkikin. Pienessä ryhmässä moiset tällit luonnollisestikin näkyvät.
Vaikka turnaus katkerasti päättyikin, pelasi jokainen poika isolla sydämellä antaen kaiken sen, mitä oli annettavissa. Hieno porukka taisteli loistavasti ja käyttäytyi upeasti koko Virpiniemessä ja Oulussa vietetyn viikonlopun.