Vaasa kuudes C-15 piirijoukkuecupissa

Vaasa kuudes C-15 piirijoukkuecupissaVaasan piirin C15-poikien joukkue sijoittui hienosti kuudenneksi Palloliiton piirijoukkueitten cupissa Lappeenrannassa kuluneena viikonvaihteena. Joukkueen valmennuksesta läpi kauden vastannut Jani Uotinen oli syystäkin tyytyväinen pelien tauottua. Etukäteistavoite täyttyi, eikä hieman parempi sijoituskaan olisi ollut aivan mahdoton saavuttaa.
Cupin avausottelussa perjantaina klo 17 Vaasa kohtasi A-lohkossa Uudenmaan kovan joukkueen, joka oli ensimmäisessä ottelussaan nuijinut Satakunnan peräti 10-0. Uusimaa oli Vaasan poikien kanssa samassa alkulohkossa myös edellisvuonna Raumalla, jolloin lohkon avausottelussa C-14 poikien sarjassa kohdattiin juuri Uusimaa. Vuodessa puntit olivat tasoittuneet mukavasti. Tuloksena oli kuitenkin miehekkäällä pelillä otettu 0-2 tappio. Uusimaa oli kiistatta parempi. Pelaajien henkilökohtainen taitotaso oli astetta paremmalla tasolla. Illan mittaan hotellissa kohdattu Uudenmaan valmentaja Rami Rantanen kuitenkin antoi reilusti tunnustusta vastustajille. Ekassa ottelussa he eivät olleet saaneet minkäänlaista vastusta Satakunnan pojista, mutta Vaasaa vastaan oli ollut hänen mukaansa kyse aivan eri tason kamppailusta. Vaasan närpiöläinen maalivahti Karl-Filip Eriksson ei voinut maaleille mitään. TP:n pojista ymmärrettävästi näkyvimmin olivat esillä puolustuspään pelaajat. Joukkueen kapteeni Antti Viita pelasti yhdeltä lisätakaiskulta sutimalla pallon maaliviivalta. Teemu Nimell pelasi laitapakkina hyvän pelin, eikä muitakaan TP:n poikia sovi moittia. Maalipaikkojakin Vaasalla oli, eikä Uusimaa mitenkään häikäisevästi peliä vienyt.
Lauantain ensimmäisessä ottelussaan Vaasa kohtasi ensimmäisen pelipäivän tapahtumien perusteella heikommaksi arvioidun Satakunnan. Toki vastustajan kanssa on aikaisemmin pelattu aika tasaisissa merkeissä. Satakunta oli taas heikko, mutta Vaasa meni laiskavauhtiseen pelailuun mukaan ja teki ottelun itselleen vaikeaksi. Veli-Pekka "Vemmu" Pajula iski ensimmäisestä hyökkäyksestä hivenen onnekkaan oloisesti Vaasan johtoon ja tämä ehkä tuuditti alkuasetelmien lisäksi pojat liian nopeasti varman voiton tunteeseen. Mitä pidemmälle ottelu eteni, sitä paremmin vastustaja pääsi peliin mukaan. Lopullisesti voiton sinetöi toistamiseen maalannut Vemmu Pajula, joka monen lajin pikku vammoista huolimatta jaksoi tehdä hienosti töitä ja oli niin tehokas kuin mihin hän on parhaimmillaan yltänyt tämän kauden Akatemia- ja B-SM-karsintasarjapeleissä. Kun Vemmu saa pallon rankkarialueen tuntumassa tai sen sisällä, jalat käyvät livakasti ja pallo on aika herkästi maalissa. 2-0 voitto oli kaikesta huolimatta arvokas, sillä lohkokakkosena Vaasa pääsi pelaamaan sijoista 5-8. Toki tasapelilläkin niin olisi käynyt.
Lauantai-päivän toisessa ottelussa vastaan tuli Pohjois-Suomi, jota Vaasa ei paikalla olleiden vanhempien muistikuvien mukaan ole koskaan kukistanut. Kohtaamisia ei toki ole montaa ollutkaan. Pohjois-Suomi oli edellisvuoden cupissa C-14 poikien sarjassa kakkonen, joten kovasta porukasta on kyse. Vaasa kuitenkin oli latautunut otteluun selvästi paremmin ja otti ottelun ohjat heti käsiinsä. Vastustaja oli ilmeisesti peluuttanut muutaman tähtipelaajansa turhan uuvuksiin aikaisemmissa otteluissa, kun jo tässä iässä nimeä saavuttaneet kaverit jäivät järjestään kakkosiksi Vaasan piirin poikien kanssa. TP:n pojat näyttivät hienosti osaamistaan siinä missä vaasalaisseurojen pojat. Vaasan valmennusjohto oli antanut edellisessä ottelussa viisaasti lepovuoron tuulennopealle VIFK:n pojalle Viktor Östmanille, joka oli monen monituista kertaa karata pohjoisen pojilta. Turhan monta tilannetta kuivui kokoon liian innokkuuden seurauksena paitsiovihellyksinä. Mutta kerran Viktor onnistui ja se takasikin lopulta arvokkaan ja makean 1-0 voiton Vaasalle. Vaasan suurin sankari oli kuitenkin häikäisevän hienosti torjunut Karl-Filip Eriksson. Viimeisen vartin verran Vaasa joutui pelaamaan yhden miehen vajauksella, kun kovaotteinen toppari Sebastian Snellman (FC Kiisto) joutui ulosajetuksi kahden keltaisen kortin seurauksena. Puolustus kuitenkin kesti hienosti toisen topparin Antti Viidan johdolla ja viimeisenä turvana oli maalivahti "Fille" Eriksson. Tästä ottelusta TP:n pojista on syytä antaa erityinen tunnustus Raitt Peltojalle, joka ensimmäisen ottelun lievän jännittyneen hapuilun jälkeen oli nyt täyttä terästä. Muutama onnistuminen alkuun ja Raitt pelasi loppuajan täydellisesti. Raittin peliä oli ilo katsella ja laaja tukijoukko katsomossa antoi syystä äänekkäästi tunnustusta ja kannustusta.
Sunnuntain ottelussa viidennestä sijasta Turkua vastaan Vaasa sai salama-alun. Kymmenisen minuuttia ja lukemat olivat jo Vaasan hyväksi 2-0. Turun peli meni aivan sekaisin ja lisämaalitkin olivat Vaasalla lähellä. Turku ilmeisesti joutui aloittamaan pelin muutamia parhaita pelaajiaan säästellen, koska piirijoukkueitten cupin sääntöjen mukaan jokaisen kokoonpanoon nimetyn pitää terveenä olleessaan pelata kerran avauksessa ja vähintään yhden kokonaisen pelijakson. Sen lisäksi peliaikaa pitää kertyä 20 % turnauksen kokonaispeliajasta. Kohta toisen maalin jälkeen peliin tuli lisädramatiikkaa, kun ainut varsinainen topparipelaaja Antti Viita venäytti selkäänsä ja joutui tulemaan pois kentältä. Näin pelikiellossa olleen Snellmanin korvannut VPS-juniori Tomi Paananen sai toppariparikseen laitapakin paikalta siirtyneen TP:n pojan, Teemu Nimellin. Vakiopuolustuskuvion lopullisesti repeydyttyä ongelmat lisääntyivät. Turku sai kovalla työllä kavennuksen. Viimeinen niitti oli, kun Turku otti toiselle puoliajalle parhaat pelaajansa kentälle sääntövaatimusten täytyttyä kaikkien pelaajien kohdalla. Turun vyörytys Vaasan maalille oli hirmuista. Kesken painostuksen Vaasa meni vielä 3-1 johtoon, mutta seuraavasta hyökkäyksestä Turku kavensi ja aivan viime hetkillä tuli tasoihin. Seuranneessa rankkarikisassa Turku oli parempi maalein 4-2. Vaasalla oli kisassa hivenen huonoa tuuriakin, kun VPS-junnu Niki Lammi liukastui vetohetkellä ja pallo meni omia teitään. Varsinaisella peliajalla tehdyistä Vaasan maaleista Viktor Östman teki kaksi ja Vemmu Pajula hienolla laukauksella yhden. Kaksikko jakoi siis tasan kaikki Vaasan kuusi turnausmaalia. Rankkarikisassa vaasalaisista onnistuivat Vemmu Pajula ja Ahmed Hasan (VIFK).
Vaasan maalivahti Karl-Filip Eriksson valittiin oikeutetusti turnauksen All Stars –maalivahdiksi. Vaasan joukkueen Fair Play –pelaajana palkittiin puhtaasti, mutta kovaa pelannut Teemu Nimell.
TP:n pojista puolustuksessa suuren vastuun runsaalla peliajalla kantoi kaksikko Antti Viita ja Teemu Nimell, jotka pelasivat tasaisen varmasti ottelusta toiseen. Itseluottamuksen kasvaessa otteet oikeastaan koko ajan terävöityivät. Teemu pelasi yhdessä maalivahti Erikssonin kanssa joukkueesta ainoana täydet minuutit. Toki ilman loukkaantumisia pari pelaajaa olisi todennäköisesti päässyt samaan. Puolustuksen kolmas oranssipaitaa seuratasolla kantava nuori mies, Raitt Peltoja, kasvoi turnauksen edetessä valmennusjohdon osoittaman luottamuksen arvoiseksi.
Matti Rajala ja Aleksi Ahde pelasivat laitalinkkeinä mallikkaasti. Allu sai näistä kahdesta enemmän peliaikaa ja ansaitsee työmoraalistaan suurkiitokset. Pää oli märkänä nopeasti ja liike oli jatkuvaa kaiken aikaa. Tämän kirjoittajalle jäi sellainen olo, että jos joukkue olisi valmistautumisvaiheessa saanut olla yhdessä enemmän lopullisella kokoonpanolla, Allusta olisi osattu ottaa suurempi hyöty irti. Valmistautumisvaihetta sekoitti pitkin talvea ja kevättä poikien runsas sairastelu- ja vammakierre. Kun peli meni pallon heittämiseksi kieltämättä nopealle Östmanille ja laitojen kautta pelaaminen jäi vähempään rooliin, Allun pelinrakentamistaitoa ei silloin hyödynnetty. Hieno turnaus joka tapauksessa Ilmajoen pelimieheltä! Kovat ottelut näkyvät varmasti Allun – ja muidenkin pelaajien – otteissa tulevissa oman seurajoukkueen koitoksissa. Matin pelissä oli välillä erinomaisia välähdyksiä. Matin nopeus ja taito heittää kovasta vauhdista taidokkaan tarkkoja keskityksiä maalille jäi todella myönteisenä mieleen.
Vemmu Pajulaa tuli edellä jo kehuttua. Pajulan veljeskolmikon juniorille täytyy nostaa hattua, että vammoista huolimatta hän jaksoi kahlata turnauksen läpi runsaalla peliajalla ja tuloksekkaasti. Oli paikka sitten keskikentällä tai kärjessä, Vemmu hoiti homman tyylikkäästi. Juha Laitilan maalitili jäi turnauksessa avaamatta, mutta lähellä se oli moneen kertaan. Nopea Jalasjärven nuori mies osaa myös tarkan syöttöpelin taidon, mikä oli maalien rakentelussa Lappeenrannassa arvokas apu. Juha olisi täysoranssien lasien takaa tarkasteltuna kyllä ansainnut hieman enemmän peliaikaa. Otteet olivat sellaisia, että se olisi kyllä kannattanut.
Kovalla taistelulla ja hienolla alkukaudella (ja viime kauden jälkimmäisellä puoliskolla) paikkansa joukkueensa raivanneen toisen maalivahdin Miko Saarelan ikävänä osana oli seurata kaikki pelit penkiltä, kun pahaan aikaan iskenyt nivusvaiva esti pelaamisen. Hienolle maalivahdille olisi suonut sen ainutlaatuisen kokemuksen, minkä pelaaminen ikäluokan parhaiden pelaajien seurassa antaa. Mikon pääsy joukkueeseen oli kuitenkin jo sinällään hieno saavutus, sillä se on ansaittu upealla maalivahtipelillä, mikä näkyi TP:n ysinelosten joukkueen vahvuutena mm. Kai Pahlman Cupin karsinnoissa, joista lohkesi ainoana Vaasan ja Keski-Pohjanmaan piirin joukkueena paikka lopputurnaukseen. Siellä Miko varmasti näyttää, mikä on maalivahtina miehiään. Eli erinomainen.
Erityistunnustukset on annettava myös Vaasan C-15 piirijoukkueen valmennuksesta läpi kauden vastanneelle Jani Uotiselle, joka väljän luonteisena kaverina saa pojat tekemään parhaansa ottelusta toiseen. Valmistavilla leireillä ja harjoitusotteluissa Uotisen rinnalla seissyt Jyri Hietaharju ei Lappeenrannassa ollut paikalla. Hänet korvasi tyttöjen maajoukkuevalmennuskuvioissa ansioitunut Marco Uusitalo, joka ihmeen nopeasti tunnisti kunkin pojan ominaisuudet ja kykeni sen ansiosta täsmällisesti ohjaamaan poikia kentän reunalta. Uusitalolla on tyttömaajoukkueiden otteluista aika näyttävä saldo: 13 ottelua, 11 voittoa ja kaksi tasapeliä. Yhtään ei varmasti hävitty valmennuksen tasossa esim. etelän joukkueisiin verrattuna. Valmennusjohto osasi ottaa kyllä pojista sen irti, mitä otettavissa oli.
Piirijoukkueitten Cupin C-15 pojissa voitti lopulta Uusimaa. Vaasan poikien hyvää peliä avausottelussa korostaa se tosiasia, että finaalissa Uusimaa kaatoi Keski-Suomen peräti 4-1. Tuloksellisesti Vaasa oli paras Uudenmaan vastustajista, kun tuloksena oli vain kahden maalin voitto piirille, jonka alueeseen kuuluvat mm. Espoo, Vantaa, Lahti, Hämeenlinna ja Porvoo. Pronssiottelussa Helsinki kaatoi Tampereen 3-0. Muut sijat jaettiin seuraavasti: 5. Turku, 6. Vaasa, 7. Kaakkois-Suomi, 8. Pohjois-Suomi, 9. Keski-Pohjanmaa, 10. Ahvenanmaa, 11. Satakunta, 12. Itä-Suomi.

Cupin avausottelussa perjantaina klo 17 Vaasa kohtasi A-lohkossa Uudenmaan kovan joukkueen, joka oli ensimmäisessä ottelussaan nuijinut Satakunnan peräti 10-0. Uusimaa oli Vaasan poikien kanssa samassa alkulohkossa myös edellisvuonna Raumalla, jolloin lohkon avausottelussa C-14 poikien sarjassa kohdattiin juuri Uusimaa. Vuodessa puntit olivat tasoittuneet mukavasti. Tuloksena oli kuitenkin miehekkäällä pelillä otettu 0-2 tappio. Uusimaa oli kiistatta parempi. Pelaajien henkilökohtainen taitotaso oli astetta paremmalla tasolla. Illan mittaan hotellissa kohdattu Uudenmaan valmentaja Rami Rantanen kuitenkin antoi reilusti tunnustusta vastustajille. Ekassa ottelussa he eivät olleet saaneet minkäänlaista vastusta Satakunnan pojista, mutta Vaasaa vastaan oli ollut hänen mukaansa kyse aivan eri tason kamppailusta. Vaasan närpiöläinen maalivahti Karl-Filip Eriksson ei voinut maaleille mitään. TP:n pojista ymmärrettävästi näkyvimmin olivat esillä puolustuspään pelaajat. Joukkueen kapteeni Antti Viita pelasti yhdeltä lisätakaiskulta sutimalla pallon maaliviivalta. Teemu Nimell pelasi laitapakkina hyvän pelin, eikä muitakaan TP:n poikia sovi moittia. Maalipaikkojakin Vaasalla oli, eikä Uusimaa mitenkään häikäisevästi peliä vienyt.

Lauantain ensimmäisessä ottelussaan Vaasa kohtasi ensimmäisen pelipäivän tapahtumien perusteella heikommaksi arvioidun Satakunnan. Toki vastustajan kanssa on aikaisemmin pelattu aika tasaisissa merkeissä. Satakunta oli taas heikko, mutta Vaasa meni laiskavauhtiseen pelailuun mukaan ja teki ottelun itselleen vaikeaksi. Veli-Pekka "Vemmu" Pajula iski ensimmäisestä hyökkäyksestä hivenen onnekkaan oloisesti Vaasan johtoon ja tämä ehkä tuuditti alkuasetelmien lisäksi pojat liian nopeasti varman voiton tunteeseen. Mitä pidemmälle ottelu eteni, sitä paremmin vastustaja pääsi peliin mukaan. Lopullisesti voiton sinetöi toistamiseen maalannut Vemmu Pajula, joka monen lajin pikku vammoista huolimatta jaksoi tehdä hienosti töitä ja oli niin tehokas kuin mihin hän on parhaimmillaan yltänyt tämän kauden Akatemia- ja B-SM-karsintasarjapeleissä. Kun Vemmu saa pallon rankkarialueen tuntumassa tai sen sisällä, jalat käyvät livakasti ja pallo on aika herkästi maalissa. 2-0 voitto oli kaikesta huolimatta arvokas, sillä lohkokakkosena Vaasa pääsi pelaamaan sijoista 5-8. Toki tasapelilläkin niin olisi käynyt.

Lauantai-päivän toisessa ottelussa vastaan tuli Pohjois-Suomi, jota Vaasa ei paikalla olleiden vanhempien muistikuvien mukaan ole koskaan kukistanut. Kohtaamisia ei toki ole montaa ollutkaan. Pohjois-Suomi oli edellisvuoden cupissa C-14 poikien sarjassa kakkonen, joten kovasta porukasta on kyse. Vaasa kuitenkin oli latautunut otteluun selvästi paremmin ja otti ottelun ohjat heti käsiinsä. Vastustaja oli ilmeisesti peluuttanut muutaman tähtipelaajansa turhan uuvuksiin aikaisemmissa otteluissa, kun jo tässä iässä nimeä saavuttaneet kaverit jäivät järjestään kakkosiksi Vaasan piirin poikien kanssa. TP:n pojat näyttivät hienosti osaamistaan siinä missä vaasalaisseurojen pojat. Vaasan valmennusjohto oli antanut edellisessä ottelussa viisaasti lepovuoron tuulennopealle VIFK:n pojalle Viktor Östmanille, joka oli monen monituista kertaa karata pohjoisen pojilta. Turhan monta tilannetta kuivui kokoon liian innokkuuden seurauksena paitsiovihellyksinä. Mutta kerran Viktor onnistui ja se takasikin lopulta arvokkaan ja makean 1-0 voiton Vaasalle. Vaasan suurin sankari oli kuitenkin häikäisevän hienosti torjunut Karl-Filip Eriksson. Viimeisen vartin verran Vaasa joutui pelaamaan yhden miehen vajauksella, kun kovaotteinen toppari Sebastian Snellman (FC Kiisto) joutui ulosajetuksi kahden keltaisen kortin seurauksena. Puolustus kuitenkin kesti hienosti toisen topparin Antti Viidan johdolla ja viimeisenä turvana oli maalivahti "Fille" Eriksson. Tästä ottelusta TP:n pojista on syytä antaa erityinen tunnustus Raitt Peltojalle, joka ensimmäisen ottelun lievän jännittyneen hapuilun jälkeen oli nyt täyttä terästä. Muutama onnistuminen alkuun ja Raitt pelasi loppuajan täydellisesti. Raittin peliä oli ilo katsella ja laaja tukijoukko katsomossa antoi syystä äänekkäästi tunnustusta ja kannustusta.

Sunnuntain ottelussa viidennestä sijasta Turkua vastaan Vaasa sai salama-alun. Kymmenisen minuuttia ja lukemat olivat jo Vaasan hyväksi 2-0. Turun peli meni aivan sekaisin ja lisämaalitkin olivat Vaasalla lähellä. Turku ilmeisesti joutui aloittamaan pelin muutamia parhaita pelaajiaan säästellen, koska piirijoukkueitten cupin sääntöjen mukaan jokaisen kokoonpanoon nimetyn pitää terveenä olleessaan pelata kerran avauksessa ja vähintään yhden kokonaisen pelijakson. Sen lisäksi peliaikaa pitää kertyä 20 % turnauksen kokonaispeliajasta. Kohta toisen maalin jälkeen peliin tuli lisädramatiikkaa, kun ainut varsinainen topparipelaaja Antti Viita venäytti selkäänsä ja joutui tulemaan pois kentältä. Näin pelikiellossa olleen Snellmanin korvannut VPS-juniori Tomi Paananen sai toppariparikseen laitapakin paikalta siirtyneen TP:n pojan, Teemu Nimellin. Vakiopuolustuskuvion lopullisesti repeydyttyä ongelmat lisääntyivät. Turku sai kovalla työllä kavennuksen. Viimeinen niitti oli, kun Turku otti toiselle puoliajalle parhaat pelaajansa kentälle sääntövaatimusten täytyttyä kaikkien pelaajien kohdalla. Turun vyörytys Vaasan maalille oli hirmuista. Kesken painostuksen Vaasa meni vielä 3-1 johtoon, mutta seuraavasta hyökkäyksestä Turku kavensi ja aivan viime hetkillä tuli tasoihin. Seuranneessa rankkarikisassa Turku oli parempi maalein 4-2. Vaasalla oli kisassa hivenen huonoa tuuriakin, kun VPS-junnu Niki Lammi liukastui vetohetkellä ja pallo meni omia teitään. Varsinaisella peliajalla tehdyistä Vaasan maaleista Viktor Östman teki kaksi ja Vemmu Pajula hienolla laukauksella yhden. Kaksikko jakoi siis tasan kaikki Vaasan kuusi turnausmaalia. Rankkarikisassa vaasalaisista onnistuivat Vemmu Pajula ja Ahmed Hasan (VIFK).

Vaasan maalivahti Karl-Filip Eriksson valittiin oikeutetusti turnauksen All Stars –maalivahdiksi. Vaasan joukkueen Fair Play –pelaajana palkittiin puhtaasti, mutta kovaa pelannut Teemu Nimell.

TP:n pojista puolustuksessa suuren vastuun runsaalla peliajalla kantoi kaksikko Antti Viita ja Teemu Nimell, jotka pelasivat tasaisen varmasti ottelusta toiseen. Itseluottamuksen kasvaessa otteet oikeastaan koko ajan terävöityivät. Teemu pelasi yhdessä maalivahti Erikssonin kanssa joukkueesta ainoana täydet minuutit. Toki ilman loukkaantumisia pari pelaajaa olisi todennäköisesti päässyt samaan. Puolustuksen kolmas oranssipaitaa seuratasolla kantava nuori mies, Raitt Peltoja, kasvoi turnauksen edetessä valmennusjohdon osoittaman luottamuksen arvoiseksi.

Matti Rajala ja Aleksi Ahde pelasivat laitalinkkeinä mallikkaasti. Allu sai näistä kahdesta enemmän peliaikaa ja ansaitsee työmoraalistaan suurkiitokset. Pää oli märkänä nopeasti ja liike oli jatkuvaa kaiken aikaa. Tämän kirjoittajalle jäi sellainen olo, että jos joukkue olisi valmistautumisvaiheessa saanut olla yhdessä enemmän lopullisella kokoonpanolla, Allusta olisi osattu ottaa suurempi hyöty irti. Valmistautumisvaihetta sekoitti pitkin talvea ja kevättä poikien runsas sairastelu- ja vammakierre. Kun peli meni pallon heittämiseksi kieltämättä nopealle Östmanille ja laitojen kautta pelaaminen jäi vähempään rooliin, Allun pelinrakentamistaitoa ei silloin hyödynnetty. Hieno turnaus joka tapauksessa Ilmajoen pelimieheltä! Kovat ottelut näkyvät varmasti Allun – ja muidenkin pelaajien – otteissa tulevissa oman seurajoukkueen koitoksissa. Matin pelissä oli välillä erinomaisia välähdyksiä. Matin nopeus ja taito heittää kovasta vauhdista taidokkaan tarkkoja keskityksiä maalille jäi todella myönteisenä mieleen.

Vemmu Pajulaa tuli edellä jo kehuttua. Pajulan veljeskolmikon juniorille täytyy nostaa hattua, että vammoista huolimatta hän jaksoi kahlata turnauksen läpi runsaalla peliajalla ja tuloksekkaasti. Oli paikka sitten keskikentällä tai kärjessä, Vemmu hoiti homman tyylikkäästi. Juha Laitilan maalitili jäi turnauksessa avaamatta, mutta lähellä se oli moneen kertaan. Nopea Jalasjärven nuori mies osaa myös tarkan syöttöpelin taidon, mikä oli maalien rakentelussa Lappeenrannassa arvokas apu. Juha olisi täysoranssien lasien takaa tarkasteltuna kyllä ansainnut hieman enemmän peliaikaa. Otteet olivat sellaisia, että se olisi kyllä kannattanut.

Kovalla taistelulla ja hienolla alkukaudella (ja viime kauden jälkimmäisellä puoliskolla) paikkansa joukkueensa raivanneen toisen maalivahdin Miko Saarelan ikävänä osana oli seurata kaikki pelit penkiltä, kun pahaan aikaan iskenyt nivusvaiva esti pelaamisen. Hienolle maalivahdille olisi suonut sen ainutlaatuisen kokemuksen, minkä pelaaminen ikäluokan parhaiden pelaajien seurassa antaa. Mikon pääsy joukkueeseen oli kuitenkin jo sinällään hieno saavutus, sillä se on ansaittu upealla maalivahtipelillä, mikä näkyi TP:n ysinelosten joukkueen vahvuutena mm. Kai Pahlman Cupin karsinnoissa, joista lohkesi ainoana Vaasan ja Keski-Pohjanmaan piirin joukkueena paikka lopputurnaukseen. Siellä Miko varmasti näyttää, mikä on maalivahtina miehiään. Eli erinomainen.

Erityistunnustukset on annettava myös Vaasan C-15 piirijoukkueen valmennuksesta läpi kauden vastanneelle Jani Uotiselle, joka väljän luonteisena kaverina saa pojat tekemään parhaansa ottelusta toiseen. Valmistavilla leireillä ja harjoitusotteluissa Uotisen rinnalla seissyt Jyri Hietaharju ei Lappeenrannassa ollut paikalla. Hänet korvasi tyttöjen maajoukkuevalmennuskuvioissa ansioitunut Marco Uusitalo, joka ihmeen nopeasti tunnisti kunkin pojan ominaisuudet ja kykeni sen ansiosta täsmällisesti ohjaamaan poikia kentän reunalta. Uusitalolla on tyttömaajoukkueiden otteluista aika näyttävä saldo: 13 ottelua, 11 voittoa ja kaksi tasapeliä. Yhtään ei varmasti hävitty valmennuksen tasossa esim. etelän joukkueisiin verrattuna. Valmennusjohto osasi ottaa kyllä pojista sen irti, mitä otettavissa oli.

Piirijoukkueitten Cupin C-15 pojissa voitti lopulta Uusimaa. Vaasan poikien hyvää peliä avausottelussa korostaa se tosiasia, että finaalissa Uusimaa kaatoi Keski-Suomen peräti 4-1. Tuloksellisesti Vaasa oli paras Uudenmaan vastustajista, kun tuloksena oli vain kahden maalin voitto piirille, jonka alueeseen kuuluvat mm. Espoo, Vantaa, Lahti, Hämeenlinna ja Porvoo. Pronssiottelussa Helsinki kaatoi Tampereen 3-0. Muut sijat jaettiin seuraavasti: 5. Turku, 6. Vaasa, 7. Kaakkois-Suomi, 8. Pohjois-Suomi, 9. Keski-Pohjanmaa, 10. Ahvenanmaa, 11. Satakunta, 12. Itä-Suomi.