Oranssi 94 löysi peli-ilon

Oranssi 94 löysi peli-ilonPuolitoista kuukautta enemmän tai vähemmän kadoksissa ollut peli-ilo löytyi! Siinä tärkein anti Prunttimäen hämärtyvän keskiviikkoillan C-15 poikien aluesarjan kamppailusta TP Oranssi – Kaustisen Pohjan-Veikot. Tuskainen irvistys oli kotijoukkueen ilmeistä kokonaan poissa ja pojista huokui pelistä nauttiminen. Siinä valossa ei ollut yllätys, että loppulukemat olivat isännille 7-0 (4-0).Oma osuutensa iloiseen olotilaan oli varmasti myös sillä, että Kai Pahlman Cupin lopputurnauksen tekniikkakisassa polvensa pahasti loukannut Juha Laitila oli saapunut Jalasjärveltä katsomaan kaverien peliä ensi kertaa surullisen tapahtuman jälkeen. Niinpä ennen pelin alkua joukkue huusikin perinteisen ”TP” huudon sijasta ”Juha!”. Se kertoo paljon siitä, miten sykähdyttävää oli Juhan paluu oman porukan keskelle.Kaustisen pojat eivät olleet mitään toistaitoisia pelimiehiä. Joukkue nousi syksyksi aluesarjaan ja pelit ovat ailahdelleet rankasti laidasta laitaan. Parhaimpina meriitteinä voidaan pitää niukkoja maalin tappioita vaasalaisille FC Kiistolle ja VIFK:lle. TP Oranssi oli kuitenkin tällä kertaa valovuoden edellä. KP-V:n valmentajat myönsivät ottelun jälkeen avoimesti, että olivat jo parin peliminuutin jälkeen ihmetelleet, kuinka TP:n sarjasijoitus ei ole parempi. Niin yksipuolista peli oli. TP pyöritti komeasti peliä vieraiden kenttäpuoliskolla ja tilanteiden virta oli vuolas. Huippuottelun pelannut Aleksi Ahde ei ollut mitenkään väärässä, kun loihe lausumaan ottelun jälkeen: ”TP:n pallonhallinta oli ekalla jaksolla ainakin 90 % ja toisella jaksolla hiukan enemmän”.Monen monituista kertaa TP Oranssin peli-ilo on tukehtunut vastustajan helpohkoon avausosumaan. Niin kävi esimerkiksi FF Jaroa vastaan Pietarsaaressa. Ja nyt Jaro on voittamassa aluesarjaa aivan ylivoimaisin pistein. Tällä kertaa peli-ilo säilyi alusta loppuun, kun alku oli paras mahdollinen. Jo neljännellä peliminuutilla pallo oli viulunvinguttajien perillisten maalissa. Panu Leppä laittoi pallon siististi päälläänMatti Rajalalle, joka opetti kovalla kädellä KP-V:n puolustajia laittamalla hallitusti läpisyötön Pekka Jaskarille. Pekka oli kylmän viileä viimeistelijä.TP:n toista osumaa ei tarvinnut pitkään odotella. Jo parin minuutin kuluttua häkki heilahti taas. Yli parin viikon sairaslomalta palannut Aleksi Ahde tykitti läheltä rankkarialueen kulmaa pallon komeasti ohi vastustajan veskarin. Peli-ilon ilmentymä Aleksi teki töitä rajusti koko ensimmäisen jakson. Turhaan ei nuori mies leikkisästi ennen alkuvihellystä varoitellut olevansa elämänsä liekeissä. Pelimiehellä oli pakkolomailun jälkeen pelihalut reippaasti yli 100 %. Ennakkoon sovitusti Aleksi jäi puoliajalla huilimaan, jottei homma olisi mennyt överiksi. Pää oli Allulla märkä kuin saavissa uitettu, kun hän asteli kentän reunalle.Oranssipaidat pitivät omaa huvilakauden päätösilotulituskarnevaaliaan jatkossakin. Jo 12. peliminuutilla lukemat olivat 3-0, kun Panu Leppä laittoi pallon sisään maalinedusruuhkasta. Panun maalin jälkeen osa höyryistä katosi koneesta ja joukkue lähti mukaan vastustajan verkkaiseen pelailuun. Sen vuoksi maalihanat menivät hetkeksi kokonaan kiinni. Neljäs maali oli sitten niin komea, että sitä kannatti vähän odottaakin. Kun pelikello näytti pelatun jo 31 min. heitti Antti Viita aivan päätyrajan tuntumasta korkean pallon maalin toiselle puolelle niin ikään päätyrajan viivan tuntumaan Saku Pikkaraiselle, joka napsautti päänsä palloon hallitusti ja niin pallo leijui laakana komeasti verkon perille.Toiselle jaksolle peliryhmitystä muutettiin, mutta siitä ei johtunut pelin hidastuminen entisestään. Selvät lukemat tuntuivat hetkeksi tyydyttävän kotijoukkuetta. Vastustajalle annettiin pikkuisen lisää siimaa, mutta ei siitä nyt mitään erityistä vyörytystä Oranssin maalille seurannut. Enempi kyse oli varman saaliin kanssa leikittelystä. Kumpikin joukkue tiesi jo ottelun voittajan. TP ei kuitenkaan lopulta tyytynyt 4-0 lukemiin, vaan ahnehti vielä toisen puoliajan loppupuolella kolme osumaa lisää.Toisen jakson 24. minuutilla lukemat muuttuivat muotoon 5-0, kun Roope Takalan tarkka läpisyöttö vapautti Aleksi Ahon karkumatkalle. Aleksi latasi maltillisesti pallon maaliin. Neljä minuuttia TP:n pyöritystä lisää ja Pekka Jaskari sivalsi maalilukemiksi 6-0. Tilannetta edelsi Aleksi Ahon napakka laukaus, jonka maalivahti torjui eteensä. Juuri ennen päätösvihellystä (34. min) nähtiin illan kolmas Pekka Jaskarintekemä maali. Raitt Peltoja keskitti hienosti maalille ja Pekka pani päänsä oikealla tavalla väliin.TP:n maalissa peliajan tasasivat Jarkko Orava ja Atte Mäkelä. Jarkon ei tarvinnut ensimmäisellä jaksolla puuttua peliin kuin vain muutaman kerran. Jarkko selvitti tilanteet ilman suurempaa dramatiikkaa. Sellaisen huomion hänen pelistään saattoi kuitenkin vähäisistä töistä huolimatta tehdä, että ”Kurren” avaukset ovat kesän mittaan parantuneet aika tavalla. Puoliajalla maaliin asettunut Atte sai osakseen suurin piirtein saman verran töitä kuin Jarkko. Atte hoiti ne rutiinilla. Aten pelistä puolestaan jäi erityisenä asiana mieleen, että hän käyttää ääntään kohtuullisesti. Se on harvinaista ainakin nuorilla maalivahdeilla ja ilmeisesti myös aikuisiän saavuttaneilla harvasanaisilla pohjalaisveskareilla.Kumpikin maalivahti on viime peleissä esittänyt otteita, joiden perusteella on lupa toivoa kummankin menestyvän myös B-junioritasolla, jos terveyttä ja intoa vain piisaa. Tässä yhteydessä on myös syytä korjata aikaisemmissa peliraporteissa esitetty väite, että Atte Mäkelä olisi Ilmajoen Kisailijoista kaksoisedustussäännöllä pelaamassa TP:n riveissä. Asia on juuri päinvastoin. Atte on täksi kaudeksi siirtänyt paperinsa TP:n kirjoihin ja on pelannut kaksoisedustuksella piirin I div. otteluita IK:n paidassa hyvällä menestyksellä. Nyt syksyn tullen Atte sai paremman näyttöpaikan TP:ssä ja on hyödyntänyt tilaisuutensa erinomaisesti. Jarkko Orava on koko kauden ajan nostanut tasoaan tasaisesti ja päässyt näyttämään kyntensä myös B-juniorien haastajajoukkueen veräjänvartijana.Kotijoukkue aloitti KP-V:tä vastaan puolustuslinjalla Teemu Nimell – Roope Takala – Aapo Metsä-Ketelä – Raitt Peltoja. Muutoksena vakiintuneeseen kokoonpanoon oli se, että Aapo oli laskettu keskikentältä toppariksi ja Antti Viita oli vastaavasti nostettu keskikentälle peliä pyörittämään. Puolustus hoiti tehtävänsä tyylikkäästi. Vastustajan lähentely-yritykset torpattiin päättäväisen varmasti ja oman joukkueen peliä avattiin aktiivisen laadukkaasti.Laitalinkkeinä aloittivat Sammy Saarinen ja Matti Rajala. Keskikentällä pelasi Antin lisäksi Aleksi Ahde. Koko nelikko laittoi pelin pyörimään todella komeasti. Koko kentän leveys tuli hyödynnetyksi ja hyökkäyspäätä ruokittiin monipuolisesti. Eka jakson lopulla Sammyn tilalle vaihdettiin Aleksi Aho ja tekeminen jatkui yhtä laadukkaana kaikin puolin.Kärjessä aloittivat Pekka Jaskari ja Panu Leppä, jotka tekivät hyviä juoksuja pitkin avausjaksoa ja iskivät siis maalin mieheen jo ensimmäisen runsaan kymmenminuuttisen aikana. Väkevää touhua! Jakson loppupuolella Pekka tuli lepäämään ja tilalle vaihdettiin Saku Pikkarainen, joka siitä ehtikin vielä maalintekoon ennen taukoa.Toiselle jaksolle kokoonpanoa rukattiin niin, että Antti palasi toppariksi ja Roope Takalaa kokeiltiin keskikentällä. Mielenkiintoinen kokeilu, joka ainakin osoitti Roopen taidot tälläkin pelipaikalla. Panu laskeutui keskikentälle ja kärjessä aloitti Pekan parina Saku. Myöhemmässä vaiheessa Panu ja Saku vaihtoivat paikkaa. Laitalinkkeinä toisen jakson aloittivat Aleksi Aho ja Sammy Saarinen.Tämän kirjoittaja jäi pelin jälkeen miettimään, kenessä näkyi selkeimmin se peli-ilo, jota niin hartaasti on kaikilta viikkokausia kaipailtu. Kaksi nimeä on pakko nostaa erityisesti esille. Matti Rajala teki kovalla asenteella reippaasti töitä molempiin suuntiin. Iso käsi Riskunmäen suuntaan! Ja toinen nimi on Aleksi Ahde, joka ensimmäisellä jaksolla päästeli menemään sellaisella höyryllä, että oksat pois. Siinä näkyi harvinaisen kirkkaasti, kuinka mukavaa on pelata silloin, kun vammojen jälkeen vihdoin saa kirmata täysillä pallon perässä. Eikä vain kirmata vaan käsitellä pelivälinettä taidokkaasti. Sen lisäksi Allusta on kauden mittaan kehkeytynyt joukkueen yksi tärkeä hengenluoja, jolta riittää huumorilla höystettyjä repliikkejä sopivalla jaksotuksella heitettynä. On todella tärkeä mies niin kentällä kuin sen ulkopuolella.Kotijoukkueen valmennuskaksikko Reijo Leppä – Aatos Takala oli syystäkin ottelun jälkeen iloisella mielellä. Jokainen pelaaja täytti valmentajiensa toiveet ja yhtenäinen riemukkaan reipas esiintyminen antaa luvan odottaa hyvää poikien viimeisestä sarjakamppailusta tässä ikäluokassa, kun ensi tiistaina on edessä matka Lapualle Virkiän vieraaksi.