Uutiset

SJK – OLS 2-1 (1-0)12 min 1-0 Saku Koskinen66 min 1-1 Vesa Verronen87 min 2-1 Juho PajulaSeinäjoen Jalkapallokerhon A-juniorit aloittivat Ykkösen sarjakautensa kotiottelulla ennakkoon todella kovana pidettyä Oulun Luistinseuraa vastaan. Ennakkokaavailuissa OLS on ehdottomasti yksi sarjan nousijakandidaateista.Ensimmäisellä puoliajalla se ei todellakaan siltä näyttänyt, sillä kotijoukkue pelasi ensimmäiset 30 minuuttia erittäin vahvaa ja laadukasta peliä painostaen kelta-asuisen vierailijan todella ahtaalle. Lähinnä joukkue selvisi pienin vaurioin isäntien rynnistyksestä maalivahtinsa Juhani Pennasen ansiosta.Noin kymmenen minuutin pelin jälkeen oli Kerholla ensimmäinen tekopaikka Teemu Penninkankaan lauottua hyvin, mutta Pennanen pelasti tilanteen kulmuriksi. Pari minuuttia myöhemmin ei edes Pennanen pystynyt enää pelastamaan OLS:aa takaiskulta.Niko Nauholzin oikein suunnattu purkupallo tavoitti oikealla laidalla Jaakko Lammen, joka puolestaan pelasi pallon nopeasti Saku Koskiselle. Koskisen upea laukaus vei Kerhon ansaittuun johtoon ottelun 12. minuutilla.Tässä vaiheessa ottelua vaikutti siltä, että kotijoukkue todellakin vie matsin mennen tullen OLS:n oltua niin totaalisesti vastaanottavana osapuolena. Ainoan todellisen paikkansa vieraat saivat reilun puolen tunnin jälkeen lopussa kotijoukkueen sankariksi nousseen Juho Pajulan menetettyä pahassa paikassa pallon. OLS:n hyökkääjistä Marko Kiistala pääsi yksin läpi, mutta Toni Koivusaari torjui tilanteen hyvällä vastaantulollaan.Juuri ennen tuota OLS:n tilannetta oli Ville Luomapuro puolestaan kaadettu rangaistusalueella päivänselvällä niskalenkillä, mutta syystä tai toisesta pilkkua ei siitä puhallettu. Sopiikin pohtia, miksi näin.Noin 35. minuutilla Jesse Jääskeläisen tulinen veto oli lisätä Kerhon maalisaldoa, mutta taas oli Pennanen nyrkkeineen edessä pitäen numerot inhimillisinä.Tauolle lähdettiin kotijoukkueen johdossa oletuksena tietenkin pelin pysyminen edelleen samalla tavalla kontrollissa.Eipä vain käynyt näin. Missä lie syy, mutta vieraat ottivat pelin haltuunsa lähes yhtä selkeästi toisella puoliajalla kuin Kerho oli dominoinut ensimmäisellä. Jalkaansa tällin saanut Miika Korpela joutui toki jättämään kentän jo neljän minuutin pelin jälkeen, mutta pelkästään siihen ei voi vedota peliotteen kadottua totaalisesti.Vierasjoukkueen peli perustui melko pitkälle pitkiin pystypalloihin, jotka joukkue lähetti pääasiassa juuri Pennasen tai ihan kelpo pelin pelanneen Tatu Juntusen toimesta kerta toisensa perään kohti Kerho puolustuslinjaa.Jo 57. minuutilla vieraat iskivät pallon upealla heittäytymispuskulla Kerhon verkkoon, mutta huokaukset, jotka Wallsport Areenassa kuuluivat paljastivat tilanteen olleen paitsio. Peli jatkui kuitenkin edelleen OLS:n painostuksella ja ansaittu tasoitus tuli sitten 66. minuutilla, jolloin muuten ihan kelpo pelin pelannut Saku Koskinen hukkasi pallon pahassa paikassa ja Vesa Verronen pääsi tekemään tasoittavan osuman.Ottelu sai kuitenkin Kerhon kannalta onnellisen lopun. Vaikka kuudesta kulmurista viisi ja lähes kaikki sivuvaparitkin olivat täysin luokattomia painuen koko ajan suoraan Juhani Pennasen näppeihin OLS:n maalinsuulla, syntyi voittomaali Kerhon ottelun kuudennesta kulmurista. Pallo kimpoili pariin kertaan maalin edustalla ennen kuin se tuli Juho Pajulalle, joka tykitti voimalla pelivälineen maalin kattoon ratkaisten ottelun riemukkaasti kotijoukkueelle.Voitto toki irtosi ja ensimmäisellä puoliajalla kotijoukkue pelasi todellakin mainiosti. silti toisen puoliajan totaalilopahtaminen jäi takuulla kaivelemaan.- En tiedä oliko pikkuisen jännitystäkin mukana. Pääasia oli, että saatiin kolme pinnaa ja hyvä startti sarjaan. Puoliajalla puhuttiin asioista, kuten erikoistilanteista, mutta tuntui kuin kaikki olisi unohtunut. Tuli ihan mieleen, että kunpa tässäkin saisi ottaa aikalisän, naurahti joukkueen valmentaja Esa Haanpää.Onnistujiakin kotijoukkueessa todellakin oli, vaikka ihan kaikkien osalta peli ei varmastikaan ollut sitä kaikken parasta A-luokkaa. Alakerrassa Niko Nauholz oli ihan päällikkö Saku Koskisen pelattua mainiosti keskikentällä. SJK: Toni Koivusaari, Kalle Taimi, Juho Pajula, Niko Nauholz, Jaakko Lampi, Jesse Jääskeläinen, Saku Koskinen, Miika Korpela (49. Veli-Pekka Pajula), Eero Rantanen (66. Tommi Kukila), Ville Luomapuro (70. Jarno Takamäki), Teemu Penninkangas

TP-Seinäjoki B/2 – Karhu 4-1 (2-1)02 min 1 – 0 Aapo Metsä-Ketelä06 min 2 – 0 Aapo Metsä-Ketelä35 min 2 – 1 Kimmo Oksala65 min 3 – 1 Aapo Metsä-Ketelä69 min 4 – 1 Roope Takala B-haaste aloitti sarjakauden tuulisella ja kolealla Jouppilanvuoren tekonurmella voittamalla Karhun 4 – 1. Ottelu sai upean alun, kun toisella minuutilla Aapo Metsä-Ketelä tykitti vaparista pallon ohi J-P Mikkilän. Eikä montaa minuuttia mennyt, kun sama mies vei kotijoukkueen 2 – 0 johtoon Eetu Takalan syötöstä. Kahden maalin johto heti alkuun taisi herpaannuttaa poikia siinä määrin, että peli meni liian pehmeäksi, eikä tilanteita viety kunnolla loppuun. Niinpä Karhu pääsi paremmin peliin ja kavennusmaali tuli melkein lahjaksi, kun omassa päässä pelattiin liian löysästi. Toisella puoliajalla joukkue ryhdistäytyikin ja pelin hallinta oli selvemmin kotijoukkueella ja maalintekotilanteita syntyi paremmin, vain viimeistely ontui. Karhullakin oli paikkansa lisämaaleihin, mutta nyt oli hieman epäonnea matkassa.Pelin 63 minuutilla nähtiin sitten Aapo Metsä-Ketelän hattutemppu, kun kova vapariveto ohitti jälleen karhun maalivahdin. Tästä neljä minuuttia myöhemmin Eetu Takalan kulmapotkusta velipoika Roope pääsi puskemaan niin vapaasti, että siinä ei maalivahdilla ollut mitään tehtävissä ja ottelu oli lukemissa 4 – 1.Enempää maaleja ei enää nähty viimeisen kymmenen minuutin aikana, joten kausi lähti ihan mukavasti voitolla käyntiin. Tästä on hyvä jatkaa ja voidaan keskittyä seuraavaan otteluun. Valmennuskaksikko Takala/Pikkarainen oli ennen peliä lyönyt tulosvetoa ottelusta ( tulos paperille ja paperi kaverin taskuun) ja kun miesten veikkaukset tarkistettiin, niin molempien lapuissa oli veikattu ottelun lopputulokseksi 4 – 1. Toivottavasti herrat ovat myös muistaneet veikata veikkauksen pelejä, niissä kun on ehkä vähän paremmat voitot.

TP-Seinäjoki B/2 – Karhu 4-1 (2-1)02 min 1 – 0 Aapo Metsä-Ketelä06 min 2 – 0 Aapo Metsä-Ketelä35 min 2 – 1 Kimmo Oksala65 min 3 – 1 Aapo Metsä-Ketelä69 min 4 – 1 Roope Takala B-haaste aloitti sarjakauden tuulisella ja kolealla Jouppilanvuoren tekonurmella voittamalla Karhun 4 – 1. Ottelu sai upean alun, kun toisella minuutilla Aapo Metsä-Ketelä tykitti vaparista pallon ohi J-P Mikkilän. Eikä montaa minuuttia mennyt, kun sama mies vei kotijoukkueen 2 – 0 johtoon Eetu Takalan syötöstä. Kahden maalin johto heti alkuun taisi herpaannuttaa poikia siinä määrin, että peli meni liian pehmeäksi, eikä tilanteita viety kunnolla loppuun. Niinpä Karhu pääsi paremmin peliin ja kavennusmaali tuli melkein lahjaksi, kun omassa päässä pelattiin liian löysästi. Toisella puoliajalla joukkue ryhdistäytyikin ja pelin hallinta oli selvemmin kotijoukkueella ja maalintekotilanteita syntyi paremmin, vain viimeistely ontui. Karhullakin oli paikkansa lisämaaleihin, mutta nyt oli hieman epäonnea matkassa.Pelin 63 minuutilla nähtiin sitten Aapo Metsä-Ketelän hattutemppu, kun kova vapariveto ohitti jälleen karhun maalivahdin. Tästä neljä minuuttia myöhemmin Eetu Takalan kulmapotkusta velipoika Roope pääsi puskemaan niin vapaasti, että siinä ei maalivahdilla ollut mitään tehtävissä ja ottelu oli lukemissa 4 – 1.Enempää maaleja ei enää nähty viimeisen kymmenen minuutin aikana, joten kausi lähti ihan mukavasti voitolla käyntiin. Tästä on hyvä jatkaa ja voidaan keskittyä seuraavaan otteluun. Valmennuskaksikko Takala/Pikkarainen oli ennen peliä lyönyt tulosvetoa ottelusta ( tulos paperille ja paperi kaverin taskuun) ja kun miesten veikkaukset tarkistettiin, niin molempien lapuissa oli veikattu ottelun lopputulokseksi 4 – 1. Toivottavasti herrat ovat myös muistaneet veikata veikkauksen pelejä, niissä kun on ehkä vähän paremmat voitot.

Seinäjoen Jalkapallokerhon A-juniorit starttaavat ikäluokkansa Ykköseen sunnuntaina Wallsport Areenassa. Vastaan asettuu perinteinen oululainen junnujen kasvattajaseura, Oulun Luistinseura.Kerhon A-junnut ovat pelanneet säästeliäästi harjoitusotteluita, mutta syykin on siihen selvä: suuri osa pelaajista pelaa akatemiassa, B-junnuissa tai edustuksessa. Näin pelejä on kyllä kaikilla alla mukavasti.Toki treenipelejäkin on pelattu. Myös erittäin kovia sellaisia. Joukkue on kohdannut Wallsport Areenassa Kolmosen ryhmistä Lapuan Virkiän, joka kaatui 6-0, Ilmajoen Kisailijat, joka sai kyytiä 5-0 ja Närpes Kraftin, joka puolestaan otti varsin siipirikosta junnariporukasta 5-1 -voiton. Kakkosen FC Blackbird kävi puolestaan kaatamassa junnut 4-1.Myös yhtä A-juniorijoukkuetta vastaan on pelattu. Kauden voitolla ja tasapelillä ikäluokan SM-sarjassa avanneen Haukiputaan Pallon kanssa pelattiin vähintäänkin värikäs tasapeli, jossa noustiin kolmen maalin takaa 3-3 -tasapeliin Wallsport Areenassa.Vaikka OLS:n A-junioreista ei syvällistä analyysiä oikein olekaan tarjolla, nähtiin viime keskiviikkona AC OulunAkatemia, jossa näitä samoja nuorukaisia on mukana. Jos OLS:n A-junnut pelaavat edes himpun verran samalla tavalla kuin oululaiset akateemikot, on Esa Haanpään ja Reijo Lepän valmentamilla Kerhon A-nuorilla ihan täysi päivätyö luvassa.Joka tapauksessa sarjassa ei ole erityisen paljon varaa hukata kotona pisteitä, sillä eilen Kerhon edustusta vastaan esiintynyt KPV:n A-juniorijoukkue on todella kova nippu. Vaikuttaakin, että ainakin Lohko C:ssä laatu korvaa määrän.A-junioreiden Ykkösen ensimmäinen matsi siis pelataan huomenna sunnuntaina klo 13.30 Wallsport Areenassa. Tervetuloa kannustamaan nuoria kerholaisia!

TP-Seinäjoki – HJK 0-2 (0-1)04 min 0-1 Nnaemeka Anyamele46 min 0-2 Youness RahimiTP-Seinäjoen B-junioreiden SM-karsintasarjan toinenkaan ottelu ei tuonut voittoa tilille. Wallsport Areenassa vieraillut viime kauden Suomen mestari, HJK, vei pisteet mennessää, vaikka kotijoukkue loikin ottelussa enemmän tekopaikkoja.Toisaalta, pelillisesti vieraat olivat kyllä vastaavasti kotijoukkuetta etevämpiä. Siinä valossa jalkapallojumalat todellakin irvailivat urakalla, sillä ei HJK:lla ollut todellisia tekopaikkoja kuin 3-4 koko matsissa ja joukkue iski niistä hurjalla prosentilla jaksojen alussa kahdesti.Ensimmäisen maalinsa vieraat tekivät jo ottelun neljännellä minuutilla alituiseen päänsärkyä kotijoukkueen oikealle laidalle aiheuttaneen Nnaemeka Anyamelen tultua väkisin läpi ja lauottua nopeasti ja terävästi pallon takakulmaan.Oli kotijoukkueen onni, että vierasjoukkue päätti vaihtaa taiturin pois ensimmäisen puoliajan jälkeen, vaikka ei toinen jakso sen paremmin kotijoukkueelta alkanut. Peliä ei oltu ehditty pelata kuuttakaan minuuttia kun alakerta sähläsi ja Youness Rahimi kiitti tarjoilusta tykittäen pallon yläpesään.Kummassakaan maalissa ei luokkaretken sijaan SM-sarjapalloilua nauttineen Tuomas Karjanlahden ollut oikein mitään saumaa ehtiä pallon tielle.Kotijoukkue sai kyllä kertaalleen pallon vieraiden maaliinkin, mutta Joonas Kuivalaisen osuma taisi sittenkin olla paitsio, aivan kuten myös pallojuristit tuomitsivat. Viimeistelyä edelsi Henri Huillan pusku, joka osui harmillisesti tolppaan. Pelikellossa oli tuolloin 50. minuuttia, eli kaikki eväät takaa-ajoon olisi olleet katettuna.Vajaat kymmenen minuuttia tuosta hässäkästä Jesse Jääskeläinen sai jonkin asteisen aktiviteettisähköiskun pistäen pystyyn mainion esityksen taistellen pallosta fyysisesti todella rajusti. "Tykin" luomaa paikkaa ei vain kukaan saanut sohittua maalinedestä inessiiviin.Kokonaisuutena kotijoukkueen peli vaikutti turhaan herostuneelta. Vaikka HJK saattoikin olla yksilötasolla selkeästi laadukkaampi ryhmä, sekään ei ollut ollenkaan ylivoimainen nippu. Laaja ja laadukas ryhmä, kyllä. Se puolestaan tarkoittaa, että kotijoukkueen parhaimmiston on jatkossa oltava jokaisessa pelissä parhaassa iskussaan ja mieluusti vielä venyttäväkin.Nyt todellisia venyjiä oli niukasti. Osa niistä pelaajista, joilta vastuunkantoa olisi vaadittu ja vaaditaan jatkossa, alisuoritti tällä kertaa. Osa pelasi kyllä miltei omalla tasollaan, mutta kukaan ei noussut selkeästi ihan päälliköksi.Veli-Pekka Pajula ja Joonas Kuivalainen tekivät Jesse Jääskeläisen tavoin aivan silmittömän määrän työtä. Ei voi moittia Henri Huillan panosta alakerrassa tai Aleksi Ahteen työmäärää keskikentälläkään. Silti… Niin, silti kaipaisi pelaajilta vieläkin enemmän. Oli syy sitten ihan mikä hyvänsä, monella pelaajalla ensimmäinen kosketus palloon oli sangen usein täysin luokaton. Jos pallo olisi jäänyt haltuun, olisi peli edennyt, tekopaikka syntynyt, keskitys lähtenyt.. Nyt näin ei käynyt, vaan pallot karkailivat aivan luvattoman usein.Missään tapauksessa ei kannata lähteä ostamaan säkkejä uusiksi asuiksi, sillä ei peli aivan niin toivotonta kuitenkaan ollut. Tekopaikkoihin päästiin varsin laadukasta joukkuetta vastaan. Jatkossa on viime syksynä mitalinmakuisia maaleja tulittaneen Erno Ruismäen oltava se sama maaliahne pelaaja, joka nähtiin viime kaudella. Vastuu on suuri ja siinä katsotaan onko miehestä ottamaan se sama rooli, jonka hän jo kerran on täyttänyt. Toki samaa voi sanoa monesta muustakin pelaajasta muilla paikoilla. Jonkun nyt vain on pistettävä pelivälinettä pesäkkeeseen, sillä maaleilla voitetaan pelejä.TP-Seinäjoki: Tuomas Karjanlahti, Sami Viljanen, Henri Huilla, Tommi Kukila (72. Pekka Jaskari), Raitt Peltoja, Veli-Pekka Pajula, Jesse Jääskeläinen, Aleksi Ahde, Akseli Metsä-Ketelä (57. Matti Rajala), Joonas Kuivalainen, Erno Ruismäki (61. Antti Viita)

Vuodesta toiseen voidaan HJK laskea erääksi suosikeista sarjassa missä hyvänsä. Seuran perinteet ja työn taso velvoittavat siihen. Niin myös B-junioreiden SM-sarjassa, joka jatkuu lauantaina TP-Seinäjoen osalta Wallsport Areenassa.Kotijoukkue otti viime lauantaina varaslähdön sarjaan joutuen kuitenkin tyytymään tasapeliin sarjanousija Tampereen Pallo-Veikkojen kanssa numeroin 1-1 (1-1) Aleksi Ahteen komean tykityksen oltua pisteen arvoinen.Tulos oli varsin oikeutettu, sillä vielä päivää ennen ottelua TP-Seinäjoen valmentajat, Ismo Koskela ja Jukka Metsä-Ketelä, olivat tyytyväisiä joukkueen terveystilanteeseen, joka oli suorastaan erinomainen. Yksi yö kuitenkin muutti kaiken ja lopulta miltei koko alakerta joutui remonttiin.Sivuun päätyivät Antti Viita, Sami Viljanen ja Tommi Kukila. Näin kaikki se, mihin peli oli perustettu romuttui kerta heitolla. Siinä valossa pistekin maistui, mutta enemmänkin oli tarjolla.Viime kaudella TP-Seinäjoki avasi kautensa juuri HJK:ta vastaan häviten niukasti 4-3, vaikka pari tilannetta puhuttikin kovasti jälkikäteen. Jossittelu ei kuitenkaan asioita auttanut ja näin vieraat veivät pisteet mukanaan. Sen sijaan vieraskentällä nuoret oranssinutut onnistuivat ottamaan pisteen lopulta SM-kultaa juhlineelta Klubilta.Jostakin ihmeen syystä TP-Seinäjoki on vuosien saatossa pärjännyt oikeastaan yllättävänkin mukavasti HJK:ta vastaan. Sopii toivoa, että sama trendi ja yllätyksellisyys jatkuu edelleen.Ottelu alkaa Wallsport Areenassa klo 14.30. Tervetuloa kannustamaan nuoria pelimiehiä!

Wall-Akatemia – AC Oulu Akatemia 2-3 (0-2)21 min 0-1 Arttu Siira26 min 0-2 Juuso Haapala47 min 1-2 Erno Ruismäki86 min 2-2 Tommi Kukila90 min 2-3 Arttu HinkulaWall-Akatemian haaveet Talenttiakatemioiden SM-lopputurnauksesta romuttuivat käytännössä jo viikko sitten Oulussa. Silti vierasjoukkue AC Oulu Akatemia antoi ottelun ensimmäisen puolen tunnin aikana näytöksen siitä, miten jalkapalloa voi pelata, jos haluaa ja on taitoa. Tientekin voi myös tyytyä vastaanottamaan armopaloja, kuten oululaiset tarjoilivat ottelun toisella puoliajalla.Kokonaisuutena päivän ottelussa ei ollut mitään epäselvyyttä siitä, kumpi joukkue on parempi, kumpi haluaa päästä lopputurnaukseen, kumpi viitsii pelata vaikka homma on jo paketissa ja kumpi oikeasti on joukkue, eikä vain nippu pelaajia kentällä.Aiavn kuin kotijoukkue olisi ollut totaalisessa unessa tai lopen uupunut, sillä ensimmäisten 30 minuutin aikana musta-asuiset olivat koko ajan ainakin kaksi askelta perässä vieraitaan kaikissa tilanteissa. Silloin harvoin kun palloon saatiin kontakti, ei syöttösuuntia ollut tarjolla ja jos sattui niin onnellisesti, että omalle pelaajalle oli mahdollisuus syöttää, takuuvarmasti tuo pelaaja oli alempana. Eteenpäin eikerta kaikkiaan päästy millään tavalla.Ei siis ollut mikään shokki, että vieraat iskivät maaleja aivan kuten kotiottelussaankin. Peliä oli käyty noin 21 minuuttia Arttu Siiran upotettua kauniin kierteisen laukauksen takanurkkaan, eikä kunnolla ehtinyt kulua kuin viitisen minuuttia ja taas haettiin palloa Tuomas Karjanlahden takaa. Vieraita suorastaan vilisi rangaistusalueella, mutta Juuso Haapala päätti laukoa itse upottaen pallon toistamiseen kotioukkueen verkkoon noin neljän mustapaitaisen katseltua lähietäisyydeltä, miten se maali oikein tehdään.Vaikka oululaiset hölläsivätkin otettaan tämän jälkeen, ei jatkoonmenijästä missään vaiheessa ollut mitään epäilystäkään. Eikä oikeastaan edes ottelun voittajasta, vaikka melko viime tippaan se jäikin.Toisen puoliajan alussa kotijoukkue sai kuin ihmeen kaupalla pallon vastustajan verkkoon kulmurin jälkitilanteesta Erno Ruismäen koskettua viimeisenä palloon. Tasoihinkin noustiin 86. minuutilla Tommi Kukilan nostettua pallon yli muuten melko erinomaisesti pelanneen veskarin yli.Silti mieleen tuli, että vieraat vain kiusoittelivat. Peliaikaa ei nimittäin ollut minuuttiakaan jäljellä kun jo pari kertaa aiemmin varoituksenmutoisesti tykittänyt Arttu Hinkkala kajautti vieraille voittomaalin hyvällä vedolla.Kokonaisuutena kotijoukkue ei ollut joukkue. Oltiin lauma pelaajia kentällä. Ei oikein pelattu edes kunniasta kuin hetkittäin. Liian lapasia. Paha mieli tuli kun vieraat veivät. Selkeästi. Asennetta, sitä olisi todellakin kaivannut huomattavasti enemmän. Muutaman miehen puuttuminen ei selitä totaalista romahtamista yhteismaalein 8-2. Perässä oltiin ja pahasti.Akatemian kausi päättyi tähän otteluun. Olisi se voinut päättyä pikkuisen paremminkin, mutta näin tällä erää. Todellisuudessa siinä vaiheessa kautta kun vielä pelattiin joukkueena, pelattiin myös ihan mukavasti ja paikka Valiosarjassa on hallussa ensi kaudeksi.Tämän perusteella on liian aikaista vetää ranteita auki. Ei muuta kuin kohti uusia seikkailuja, uutta kautta A- ja B-junnuissa ja sen jälkeen kohti uutta akatemioiden kautta.Wall-Akatemia: Tuomas Karjanlahti, Eero Rantanen (53. Juho Pajula), Henri Huilla, Tommi Kukila, Kalle Taimi, Jesse Jääskeläinen, Saku Koskinen (53. Miika Korpela), Aleksi Ahde, Akseli Metsä-Ketelä (41. Erno Ruismäki), Ville Luomapuro, Joonas Kuivalainen

Wall-Akatemia – AC Oulu Akatemia 2-3 (0-2)21 min 0-1 Arttu Siira26 min 0-2 Juuso Haapala47 min 1-2 Erno Ruismäki86 min 2-2 Tommi Kukila90 min 2-3 Arttu HinkulaWall-Akatemian haaveet Talenttiakatemioiden SM-lopputurnauksesta romuttuivat käytännössä jo viikko sitten Oulussa. Silti vierasjoukkue AC Oulu Akatemia antoi ottelun ensimmäisen puolen tunnin aikana näytöksen siitä, miten jalkapalloa voi pelata, jos haluaa ja on taitoa. Tientekin voi myös tyytyä vastaanottamaan armopaloja, kuten oululaiset tarjoilivat ottelun toisella puoliajalla.Kokonaisuutena päivän ottelussa ei ollut mitään epäselvyyttä siitä, kumpi joukkue on parempi, kumpi haluaa päästä lopputurnaukseen, kumpi viitsii pelata vaikka homma on jo paketissa ja kumpi oikeasti on joukkue, eikä vain nippu pelaajia kentällä.Aiavn kuin kotijoukkue olisi ollut totaalisessa unessa tai lopen uupunut, sillä ensimmäisten 30 minuutin aikana musta-asuiset olivat koko ajan ainakin kaksi askelta perässä vieraitaan kaikissa tilanteissa. Silloin harvoin kun palloon saatiin kontakti, ei syöttösuuntia ollut tarjolla ja jos sattui niin onnellisesti, että omalle pelaajalle oli mahdollisuus syöttää, takuuvarmasti tuo pelaaja oli alempana. Eteenpäin eikerta kaikkiaan päästy millään tavalla.Ei siis ollut mikään shokki, että vieraat iskivät maaleja aivan kuten kotiottelussaankin. Peliä oli käyty noin 21 minuuttia Arttu Siiran upotettua kauniin kierteisen laukauksen takanurkkaan, eikä kunnolla ehtinyt kulua kuin viitisen minuuttia ja taas haettiin palloa Tuomas Karjanlahden takaa. Vieraita suorastaan vilisi rangaistusalueella, mutta Juuso Haapala päätti laukoa itse upottaen pallon toistamiseen kotioukkueen verkkoon noin neljän mustapaitaisen katseltua lähietäisyydeltä, miten se maali oikein tehdään.Vaikka oululaiset hölläsivätkin otettaan tämän jälkeen, ei jatkoonmenijästä missään vaiheessa ollut mitään epäilystäkään. Eikä oikeastaan edes ottelun voittajasta, vaikka melko viime tippaan se jäikin.Toisen puoliajan alussa kotijoukkue sai kuin ihmeen kaupalla pallon vastustajan verkkoon kulmurin jälkitilanteesta Erno Ruismäen koskettua viimeisenä palloon. Tasoihinkin noustiin 86. minuutilla Tommi Kukilan nostettua pallon yli muuten melko erinomaisesti pelanneen veskarin yli.Silti mieleen tuli, että vieraat vain kiusoittelivat. Peliaikaa ei nimittäin ollut minuuttiakaan jäljellä kun jo pari kertaa aiemmin varoituksenmutoisesti tykittänyt Arttu Hinkkala kajautti vieraille voittomaalin hyvällä vedolla.Kokonaisuutena kotijoukkue ei ollut joukkue. Oltiin lauma pelaajia kentällä. Ei oikein pelattu edes kunniasta kuin hetkittäin. Liian lapasia. Paha mieli tuli kun vieraat veivät. Selkeästi. Asennetta, sitä olisi todellakin kaivannut huomattavasti enemmän. Muutaman miehen puuttuminen ei selitä totaalista romahtamista yhteismaalein 8-2. Perässä oltiin ja pahasti.Akatemian kausi päättyi tähän otteluun. Olisi se voinut päättyä pikkuisen paremminkin, mutta näin tällä erää. Todellisuudessa siinä vaiheessa kautta kun vielä pelattiin joukkueena, pelattiin myös ihan mukavasti ja paikka Valiosarjassa on hallussa ensi kaudeksi.Tämän perusteella on liian aikaista vetää ranteita auki. Ei muuta kuin kohti uusia seikkailuja, uutta kautta A- ja B-junnuissa ja sen jälkeen kohti uutta akatemioiden kautta.Wall-Akatemia: Tuomas Karjanlahti, Eero Rantanen (53. Juho Pajula), Henri Huilla, Tommi Kukila, Kalle Taimi, Jesse Jääskeläinen, Saku Koskinen (53. Miika Korpela), Aleksi Ahde, Akseli Metsä-Ketelä (41. Erno Ruismäki), Ville Luomapuro, Joonas Kuivalainen

Wall-Akatemia lähtee keskiviikon toiseen karsintaotteluun melko hankalista asetelmista, sillä vieraaksi saapuva AC Oulu Akatemia otti ensimmäisessä kohtaamisessä tyrmäysvoiton numeroin 5-0.Käytännössä kotijoukkueen saumat heinäkuussa Eerikkilässä pelattavaan talenttiakatemioiden SM-lopputurnaukseen ovat siis menneet kuin islantilaistulivuoren tuhkat tuuleen.Oululaisten turnausmatkan voi estää vain vielä totaalisempi romahdus kuin mitä Wall-Akatemia Oulussa pystyi esittämään. Toisaalta, Tampere Unitedin Akatemia johti helmikuun puolivälissä Wallsport Areenassa seinäjokelaisia vastaan neljällä maalilla kun peliaikaa oli jäljellä vain puoli tuntia. Silti kotijoukkue rynni huikeaan 5-4 -voittoon. Siinä mielessä siis…Vaikka ennen toista Euroopan Cupin säännöillä pelattavaa osaottelua tilanne vaikuttaakin miltei epätoivoiselta, ei Wall-Akatemian kausi silti huonosti ole mennyt, sillä joka tapauksessa joukkue jatkaa myös ensi kaudella Valiolohkossa.Keskiviikkona ottelu pelataan Wallsport Areenassa klo 14.00, eikä kannustus suinkaan pahasta ole, eli tervetuloa paikalle!

TP-Seinäjoen ysiseiskat (D13 -juniorit) taustajoukkoineen viettivät pääsiäisen jälkeisen viikon Espanjan auringossa. Aurinkorannikolle, Malagaan matkasi kaikkiaan 67 hengen seurue, kun mukana oli 22 pelipaidallista ja laaja joukko vanhempia ynnä sisaruksia. Ryhmän suuruus vaati omia erityisjärjestelyjä ja monenlaista säätämistä. Niinpä Seinäjoki – Helsinki väli lennettiin omalla Charter -lennolla mennen tullen. Matkantekoa nopeutti huomattavasti se, että matkalaukut siirtyivät suoraan koneesta toiseen, eikä niitä tarvinnut odotella ja raahata välilaskujen aikana. Tästä suuri kiitos asian järjestäneelle Martti Lepistölle, sekä tietysti pohjalaisten omalle lentoyhtiölle Finncommille, joka kaikessa joustavuudessaan näytti olevansa todellinen yhteistyökumppani. Lentoyhtiö on tukenut tätä TP:n ikäluokkaa merkittävästi vuosien mittaan ja oli hienoa saada nytkin aitoa tukea matkajärjestelyihin. Moittia ei toki sovi isoveli Finnairiakaan, jonka siivin hoituivat lennot välillä Helsinki – Malaga.Matka alkoi pääsiäissunnuntaina klo 5 Rengonharjun kentälle kokoontumisella. Pojat olivat ilmeisesti nukkuneet kunnollisen yön, koska vain reippaita ilmeitä oli näkyvillä. Matkajännityksellä oli tietenkin oma osansa, kun jalka nousi ripeästi ja puhe solisi vuolaana. Puolenpäivän jälkeen saatiin sitten jo tepastella Espanjan maaperällä. Linja-autolla ja pikkubussilla siirryttiin majoituskohteisiin.Pojille oli vuokrattu kolmikerroksinen komea omakotitalo Mijas Costan -kylästä, joka oli hiukan vajaa kymmenen kilometrin matkan päässä aikuisten ja sisarusten Fuengirolan rantakadulla Paseo di Martimolla sijainneesta hotellista.Alkusähläyksen jälkeen kaikille pojille löytyi patjat ja kämppäkaverit. Talon isännyyden otti koko viikoksi Harri Kallio-Kurssi, jolle voi näin julkisesti vielä esittää kiitokset tällaisen palvelutehtävän hoitamisesta. Poikien tukena ja turvana oli koko ajan myös vastuuvalmentaja Jari Kujala, joka antoi pojille yörauhan nukkumalla lähistöllä toisessa talossa. Myös valmennuskolmikkoon kuuluvat Kari Kiviluoma ja Kari Lähde uhrasivat paljon omaa aikaansa poikien hyväksi muuallakin kuin vain harjoituksissa ja peleissä. Samoin toimivat uupumaton huoltajakaksikko Tapio Välimäki ja Matti Syrjälä sekä joukkueenjohtaja Mika Palomäki. Kun tähän joukkoon lisätään vielä erinäinen joukko vanhempia, jotka huolehtivat omansa ohessa myös muiden muksuista aina, kun tarvetta oli, voi todeta pojista huolehtimisen hoituneen kunnialla. Kiitos teille kaikille niin matkavalmistelujen hoitamisesta, kuin asioiden hoidosta perillä Espanjassa!Vaikka sää ei mikään paras mahdollinen ollutkaan, voi aiheellisesti kiittää säidenhaltijaa TP:n suosimisesta. Espanjassa oli takana rankka talvi ja kuuleman mukaan viisi edellistä viikkoa oli ollut hyvin sateista ja viileää. Pääsiäisen jälkeiselle viikolle säätila muuttui oleellisesti. Aurinko paistoi kirkkaasti pilvien välistä, eikä koko viikolla tiputellut pisaraakaan vettä. Tuuli oli ainoa riesa. Aurinkorannalla paistattelu oli mielekästä vain kahtena tai kolmena päivänä. Ilman lainelautaa ei ollut menoa Välimeren korkeaan aallokkoon. Tuuli tuiversi oikeastaan pahalla lailla vain kahdeksan kilometriä pitkällä rantakadulla. Toki sielläkin Pohjolan karpaasi shortseilla päivällä pärjäsi, eikä illallakaan kylmä tullut, kun muisti vetää vähän enemmän vaatetta ylle. Pikkukaduilla oli sitten tuulelta suojassa paremmin. Shoppailu niissä oloissa sujui mainiosti. Ja tuulesta huolimatta aurinko paistoi sellaisella terällä, että kyllä nahkansa viikon mittaan sai poltettua!Pojilla ei ollut tietenkään aikuisten malliin aikaa shoppailla ja kelliä auringossa uikkarit jalassa. Toki talolla oli hyvä uima-allas, jonka liepeillä poikien aika kului kaikki vapaa-ajat erinomaisesti.Maanantaista perjantaihin tahti oli kova: pari tapahtumaa päivässä. Paahtavassa helteessä pojista olisi varmasti imetty mehut muutamassa päivässä, mutta nyt ohjelma jaksettiin viedä hienosti läpi. Treenit ja pelit olivat tekonurmella aivan Fuengirolan keskustassa. Alusta oli laadultaan ja kunnoltaan Seinäjoki Areenan luokkaa. Poikien kuljetukset pikkubussilla kentälle ja takaisin talolle olivat oma urakkansa. Vanhemmilla oli hotellilta kentän laidalle noin kolmen kilometrin kävelymatka, josta huolimatta poikien treenit kiinnostivat ilahduttavasti kotijoukkoja. Kaiken kaikkiaan valmennuskolmikko Kujala – Kiviluoma – Lähde oli viikon päätyttyä tyytyväinen poikien harjoitteluun oudoissa olosuhteissa.Joukkueella oli Espanjassa kaksi ottelua, joista ensimmäinen käytiin jo tiistai-illalla. Vastustajat olivat aivan eri ikäluokkaa kuin mistä oli ollut puhetta asian järjestäneen espanjansuomalaisen multisählärivälistävetäjän kanssa. Vakuuttelut siitä, että vastustajat olivat saman ikäisiä olivat ylimielisiä. Kovin helppoa oli jututtaa espanjalaispoikia ja heidän vanhempiaan, jolloin selvisi asian todellinen laita. Ihan autoiluikäisiä vastustajat eivät sentään olleet! Ihmeellistä oli, että taitoeroa piti tasoittaa näin päin. Oletuksena oli, että paikallisista voisi saada tasaisemman vastustajan venyttämällä ikähaitaria hiukan toiseen suuntaan. Kun multisählärivälistävetäjä oli vielä käynyt viime kesänä Suomessa seuraamassa TP:n poikien pelejä ja treenejä muutamaan kertaan, olisi jalkapalloa ymmärtävä ja palveluhenkinen kaveri varmasti helposti vuodessa hoitanut asian kohdalleen. Kokoero järkytti TP:n pojat valmiiksi tolaltaan ja kun taidossa oli luonnollisesti eroa, ei ottelusta jäänyt paljon kiikkustuolissa mieluista muisteltavaa. Vastustaja teki kymmenisen maalia ja TP:n ainoan ampui rankkarista Antti Palomäki. Oranssipaidat taistelivat urhoollisesti ylivoimaista vastustajaa vastaan ja osoittivat oikeita pelimiehen elkeitä, mitä pidemmälle ottelu eteni. Ei siis ollut poikien asia hävetä vaan aivan jonkun muun.Toiseen otteluun perjantai-illalla oli sentään saatu kooltaan ja iältään samaa kaliiberia oleva joukkue. Taidollisesti perjantain vastustaja oli vielä etevämpi kuin tiistaina. Pallo liikkui sujuvasti pelaajalta toiselle, eikä harjoitusviikon uuvuttamalla TP:n joukkueella ollut juurikaan jakoa. TP jäi ottelussa maaleitta ja vastustaja teki kymmenkunta osumaa. Tämä ottelu antoi realistisen kuvan poikien taidoista. Nyt jokaisen pojan luulisi tietävän, miksi harjoitellaan ja minkä vuoksi kaiken tekemisen pitää olla laadukasta alusta loppuun. Pelaajina ollaan vielä täysiä raakileita, mutta Seinäjoen huippuolosuhteissa ja laadukkaassa valmennuksessa kaikilla on mahdollisuus hakea niitä omien taitojensa ylärajoja, jos vain tahtoa riittää. Kun laji on moniin muihin lajeihin ja harrastuksiin nähden edullinen harrastaa ja on silti kansainvälisin urheilulaji, voi innokas harrastus hyvinkin poikia koko elämän mitaksi mukavaa sisältöä. Menet minne tahansa, aina voit olla tekemisissä jalkapallon ja sitä seuraavien ihmisten kanssa. Minkään muun urheilulajin harrastaja ei pääse näin etuoikeutettuun asemaan! TP:n ysiseiskojen joukkue on osoittanut Suomen tasolla olevansa oikealla tiellä, eikä työntekoa ole koskaan arasteltu. Kun joukkueella on ilmiselvästi lahjoja, voidaan työnteolla nousta tasolle, jolle vain tosi pelimiehet yltävät.Pelaamisen mallia haettiin myös lauantai-iltana La Liga -ottelusta Malaga – Sevilla. Fuengirolasta oli Malagan keskustaan n. 50 min. junamatka ja perillä oli vielä talsittavana puolen tunnin patikkamatka stadionille. Lähes täynnä ollut tupa kannusti ottelun alussa omiaan villisti, mutta meno rauhoittui pikku hiljaa, kun ilmeni, ettei Malaga niin vain ottelua viekään. Vaikka ottelun tunnelma ei yltänyt suurien joukkueiden kohtaamisten tasolle, oli se silti suuri elämys pojille, jotka kaikki olivat paikalla. Muutkin matkalaiset lähtivät runsaslukuisena ottelua seuraamaan, vaikka lipun hinta oli 65, ei kun 50 euroa, vähän riippuen kuka hinnan määräsi. Kiitos tarkkaavaisen oman porukan, jälkimmäinen taksa osoittautui lopulta lopulliseksi kustannukseksi. Sevillahan sen ottelun vei, mutta päällimmäiseksi jäi mieleen latinopelleily. Aikamoista potkupalloilua näytti Espanjan taso olevan heti, kun kentällä on joitakin muita kuin Real Madridin ja FC Barcelonan pelaajia. Viimeksi mainittujen peleissä pallo pääsääntöisesti syötetään omille, eikä muutaman minuutin välein heittäydytä pienestä kontaktista kentän pintaan pitkäksi ajaksi ruikuttamaan. Kaikki kunnia Espanjan maajoukkueelle ja muutamille suurseuroille, mutta kyllä esim. Malagan joukkue pelaa vuosikymmenten takaista jalkapalloa. Tämän kirjoittaja oli luullut, että edellä kerrotun tapainen kentässä kieriskely ja teatraalisuus on mennyttä aikaa, mutta toisin oli. Yleisöä oli nelisenkymmentätuhatta ja ääntäkin lähti, mutta peli ei tasoltaan häikäissyt.Kotimatkalle lähdettiin La Liga -ottelun jälkeisenä sunnuntaina vähän ennen puoltapäivää. Oloa teki epävarmaksi matkalaisissa edellisiltana otetta saanut vatsavaiva, joka muistutteli itsestään aika ajoin. Kunniallisesti kotimaahan kuitenkin selvittiin ja pikku hiljaa vatsavaivat ja pikku yskät ovat alkaneet hellittää. Bakteerit veivät vatsoja sekaisin ja kylmät yöt toivat köhää, mutta Suomessa on hyvä parannella itseään. Mukavaa oli, että kenenkään reissu ei mennyt sairastelujen takia pilalle. Mitään suurempaa tapaturmaakaan ei onneksi sattunut, vaikka toki vaaratilanteita näin suurelle porukalle aina koituu. Pari kännykkää kastui perusteellisesti, mutta niitähän saa rahalla.Pojilla oli kaikin puolin onnistunut reissu. Yhteishenki varmasti lujittuu yhteisistä mukavista muistoista. Myös taustajoukoilla oli reippaasti aikaa tutustua toisiinsa entistä paremmin ja luoda sitä yhteistä tekemisen meininkiä, jota tulevina vuosina tarvitaan poikien tukena. Poikien oleminen oli Espanjassa kaikin puolin kohdallaan kiitos joukkueen vahvan taustajoukon. Vanhemmillakin on varmasti näin jälkikäteen ottaen ihan mukava reissu, vaikka välillä oli aihetta hampaita kiristellä, kun kaikki ei perillä ollutkaan niin kuin oli uljaasti luvattu ja rahastettu. Paikalla asioita pitkään järjestellyt multisählärivälistävetäjä ei siis suosituksia tältä porukalta saa. Tietysti kiireen täyttämää tekemistä riittää ja rahaa palaa, kun järjestää kahta matkaa yhtä aikaa. Ensimmäistä ja viimeistä. TP:n ysiseiskat varmasti matkaavat yhdessä vielä monen monituista kertaa kotimaassa ja ulkomailla. Kun oman porukan – valmentajien, huoltajien, joukkueenjohdon, pelaajien ja vanhempien – touhu pelaa kuin rasvattu, on helppo reissata ja pitää hauskaa pelikentällä ja sen ulkopuolella. Niin oli lopulta nytkin kuten aina tällä porukalla reissatessa. Kiitos vielä kerran kaikille mukavasta matkaseurasta!

TP-Seinäjoen kykykoulu kävi pelaamassa Norrvallan Urheiluopistolla kaksi matsia, jotka molemmat päättyivät tasan.VPS:n kanssa peli päättyi maalittomana ja GBK:n kanssa tasan 3-3.- Molemmat pelit olivat plillisesti onnistuneita tapahtumia. Ysiseiskojen osalta Espanjan leirin rasitukset näkyivät poikien otteissa, mutta varsinkin jäkimmäisessä GBK-pelissä hienoa pelaamista väsyneenäkin, sanaili Petri Kangaskokko.Joukkue liikenteessä pienellä ryhmällä. Poissa olivat mm. Ville Viita, Nicolas kotamäki, Antti Palomäki, Mikael Malmi ja Tommi Luopajärvi.Lisäksi menomatkalla Joonas Lepistö vielä teki totaalisen "tyhjennyksen" Isokyrö-Vöyri pikataipaleella.- Päivän onnistujia koko ryhmä mutta erityisesti voisi mainita ysikasien Alex Kivimäki, Sameli Haapamäki ja maalissa Konsta Eremenkov.- Ne olivat hyviä tasokkaita pelejä pojille. Kevään viimeinen turnaus Seinäjoella 29.4., lisäsi Kangaskokko.

Ysivitoset matkasivat Ouluun, jossa oli välietappi kauden päätavoitteeseen Kai Pahlman lopputurnaukseen. Piirien väliseen karsintaan olivat omilta alueiltaan selvinneet TP ja VIFK Vaasan piiristä, GBK ja Jaro Keski-Pohjanmaan piiristä sekä OLS:n sininen ja keltainen Pohjois-Suomen piiristä. Arpa oli valinnut oman piirinsä karsintavoittaja TP:n kanssa samaan alkulohkoon etukäteen kovimmaksi vastustajaksi tiedetty OLS keltaisen ja GBK:n, jonka kärkipelaaja Tobias Wentin vaatii puolustuspelaamiselta 100-prosenttista keskittymistä.GBK – TP-Seinäjoki 3-1Ensimmäiseen otteluun tuli vastaan GBK, ja joukkueen askelluksesta oli aistittavissa enemmän jännitystä kuin itseluottamusta. GBK oli pelannut aamupäivällä 1. ottelunsa OLS keltaista vastaan ja hävinnyt sen 3-2. Tuon ottelun perusteella vastassa oli enemmän Tobias Wentin kuin joukkue.Itse ottelu ei ehtinyt kauaa vanheta kun oranssipaidat saivat ensimmäiset avopaikkansa. Tuomas Lähdesmäki ja Jesse Sarajärvi pamauttivat muutamasta metristä yli käytännössä tyhjän maalin.Oranssipaidat prässäsivät korkealta eikä GBK päässyt peliin mukaan lainkaan. Pelin kuluessa korkeasta prässistä luovuttiin ja avopaikkojen hussaamisen myötä pallon hallinta alkoi siirtyi kohti yläilmoja, hermostuneisuus alkoi näkyä kentällä. 17 minuuttia kellossa se sitten tapahtui, tuttu mies, tuttu paikka ja tuttu lopputulos, Tobias Wentin sai pallon ja lähti liikkeelle pakin ja topparin välistä ja ampui pallon takanurkkaan. Sama kuvio oli toistunut jo aamun peleissä ja piirijoukkuiden tasonmittausturnauksessa. Wentinin 1. maali sai TP:n pojat jo hieman unohtamaan, että vastustaja oli joukkueena heikompi ja pyrittiin liian nopeasti ratkaisuihin. 24 min Wentin oli jälleen unohdettu ja samaa reittiä kohti laukaisupaikkaa ja taas takanurkkaan tilanne GBK:lle 2-0.Toiselle jaksolle kavennusmaalin hakeminen sai päähuomion ja maaleja yritettiin joka paikasta. Lopulta yritys myös palkittiin ja kavennusmaali saatiin aikaiseksi. Lähdesmäen Tuomas jatkoi Aleksi Leppäsen vapaapotkun maaliin ja lukemiksi 2-1.Tasoitusta haettiin kovasti, mutta kuten koko alkukauden viimeistely kovempia vastustajia vastaan ei ole ottanut onnistuakseen, ei nytkään ja kuin sinetiksi TP:n puolustus kääräisi Tobias Wentinille hattutempun oikein rusettipakettiin, harhasyöttö omassa boxissa suoraan maestron jalkaan ja loppunumerot 3-1 GBK:lle.TP-Seinäjoki – OLS-keltainen 0-2Toiseen otteluun lähtökohdat eivät olleet kovin suotuisat, vaadittiin vähintään kahden maalin voitto tämän turnauksen kiistattomasti parasta jalkapalloa pelaavasta joukkeesta. OLS keltainen oli kohdattu aiemmin kolmasti ja tuloksena on ollut 1 tappio ja kaksi tasapeliä, projekti oli siis haastava, muttei tietenkään mahdoton. Edelleen joukkueesta huokui hieman aneeminen henki ennen ottelua, timanttista asennetta olisi tarvittu. Pelistä jäi hieman pakkopullan makua, vastustajan tähtipelaaja Matias Ojala viimeisteli kaksi maalia, joilla OLS keltainen vei 2-0 voiton. Pelillisesti ei välttämättä oltu kauheasti alakynnessä, välillä vastustajan jo hieman varmistellessa lopputulosta peli saatiin hieman hallintaankin. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, ettei kenttätapahtumien valossa lopputulos ollut millään tavalla virheellinen ja tarvittavan kahden maalin voitosta oranssipaidat olivat kyllä valitettavan kaukana. Pelit ohi ja kotimatkalle.Vaasan piiri jäi kokonaan ilman lopputurnauspaikkaa, sillä myös VIFK menetti jatkopaikkansa kolmannessa ottelussaan GBK:ta vastaan. IFK oli lähempänä jatkopaikkaa kuin TP, sillä Jaro teki voittomaalinsa Vaasalaisia vastaan ratkaisevassa toisessa ottelussa pelikellon täysillä minuuteilla,tasapeli olisi vienyt IFK:n lopputurnaukseen. Ilman maalattuja laseja katsottuna, tulos lienee kuitenkin oikeudenmukainen, kumpikaan oman piirin joukkue ei lopputurnauspaikkaa ottanut, vaikka sitä tarjottimella tarjottiin, erityisesti Tobias Wentin kuritti molempia Vaasan piirin joukkueita. Pelien taso kokonaisuutena ei ollut aivan päätähuimaava.Toisinaan tulee mietittyä onko putoamiselle lopputurnauksesta tai ylipäätään hävityille otteluille ja maalipaikkojen hukkaamiselle, pelin hallinnan menettämiselle, heikoille avaussyötöille ja paniikkipotkuille syynä epäonni, huono arpaonni, huonot aikataulut tai vastustajan taito tehdä siitä yhdestä maalipaikasta 3 maalia. Ehkä, mutta ainakin TP:n ysivitosten viime aikaisissa peleissä tasokkaita ryhmiä vastaan viimeistely on ollut luokatonta, ”maalintekijät” ampuvat avopaikoista vetonsa minne sattuu, kuin tulisivat yllätetyiksi ”housut kintuissa” joutuessaan maalintekopaikkaan. Sattumaako? Huonoa onnea?Yhden maalin tekemiseen tarvitaan viisi tyhjää maalia ja 10 kohtuullista paikkaa pelistä toiseen ja paikoissa 5-7 eri pelaajaa. Kuiva kausi? Miksei?Ylipäätään virhealttius yhtä hyvin hyökkäys- kuin puolustuspäässäkin tuntuu olevan korkealla tasolla. Itseluottamuksen puute näkyy toisinaan pitkälle katsomoon, ratkaisut kestävät liian kauan, pallo ei pysy maassa vaan karkaa taivaalle, väsymys, jalka ei liiku,ei helppoa syöttöä omille, listaa voisi kai jatkaa loputtomiin.Kova ja laadukas harjoittelu ovat kai edelleenkin kuitenkin ne päällimmäiset tekijät, jotka korjaavat edellämainittuja puutteita ja antavat ennenkaikkea sen itseluottamuksen, jolla tuloksellisesti jalkapalloakin pelataan ja heikon arpaonnen merkitystä vähennetään. ”pelataan heikompia vastaan, näytetään paremmilta”-teemalla totuus tulee kuitenkin joskus vastaan.Toisaalta tiettyinä hetkinä joukkue pystyy edelleen pelaamaan näyttävää jalkapalloa myös kovia joukkueita vastaan.Tavoitteen karatessa käsistä olisi kuitenkin aina hyvä analysoida miksi näin kävi.Karsintapeleistä jäi mieleen OLS-keltaisen hieno pelaaminen joukkueena ja näytti siltä, ettei joukkueella olisi ollut hätää ilman Matias Ojalaakaan. Jaron pelissä oli hetkittäin sitä vanhaa pelin hallintaan tähtäävää menoa, lievä tehottomuus pelistä kuitenkin paistoi ja tietenkin Tobias Wentinin myrkyllisyys maalipaikoissa. Pohjois-Suomen toinen joukkue OLS-sininen oli sitten jo selkeästi tasoltaankin erivärinen. TP-Seinäjoki: Valtteri Peitso, Jesse Isosaari, Joona Niemelä, Joona Lautamaja, Jaakko Vihanta, Aleksi Leppänen, Jesse Sarajärvi Janne Tuohisaari, Patrik Puhtimäki, Tuomas Lähdesmäki, Janne Silvonen, Matti Rantala, Elias Ahde, Petteri Puumala, Lauri Ylinen-Luopa.