Ysiseiskat Espanjassa

TP-Seinäjoen ysiseiskat (D13 -juniorit) taustajoukkoineen viettivät pääsiäisen jälkeisen viikon Espanjan auringossa. Aurinkorannikolle, Malagaan matkasi kaikkiaan 67 hengen seurue, kun mukana oli 22 pelipaidallista ja laaja joukko vanhempia ynnä sisaruksia. Ryhmän suuruus vaati omia erityisjärjestelyjä ja monenlaista säätämistä. Niinpä Seinäjoki – Helsinki väli lennettiin omalla Charter -lennolla mennen tullen. Matkantekoa nopeutti huomattavasti se, että matkalaukut siirtyivät suoraan koneesta toiseen, eikä niitä tarvinnut odotella ja raahata välilaskujen aikana. Tästä suuri kiitos asian järjestäneelle Martti Lepistölle, sekä tietysti pohjalaisten omalle lentoyhtiölle Finncommille, joka kaikessa joustavuudessaan näytti olevansa todellinen yhteistyökumppani. Lentoyhtiö on tukenut tätä TP:n ikäluokkaa merkittävästi vuosien mittaan ja oli hienoa saada nytkin aitoa tukea matkajärjestelyihin. Moittia ei toki sovi isoveli Finnairiakaan, jonka siivin hoituivat lennot välillä Helsinki – Malaga.Matka alkoi pääsiäissunnuntaina klo 5 Rengonharjun kentälle kokoontumisella. Pojat olivat ilmeisesti nukkuneet kunnollisen yön, koska vain reippaita ilmeitä oli näkyvillä. Matkajännityksellä oli tietenkin oma osansa, kun jalka nousi ripeästi ja puhe solisi vuolaana. Puolenpäivän jälkeen saatiin sitten jo tepastella Espanjan maaperällä. Linja-autolla ja pikkubussilla siirryttiin majoituskohteisiin.Pojille oli vuokrattu kolmikerroksinen komea omakotitalo Mijas Costan -kylästä, joka oli hiukan vajaa kymmenen kilometrin matkan päässä aikuisten ja sisarusten Fuengirolan rantakadulla Paseo di Martimolla sijainneesta hotellista.Alkusähläyksen jälkeen kaikille pojille löytyi patjat ja kämppäkaverit. Talon isännyyden otti koko viikoksi Harri Kallio-Kurssi, jolle voi näin julkisesti vielä esittää kiitokset tällaisen palvelutehtävän hoitamisesta. Poikien tukena ja turvana oli koko ajan myös vastuuvalmentaja Jari Kujala, joka antoi pojille yörauhan nukkumalla lähistöllä toisessa talossa. Myös valmennuskolmikkoon kuuluvat Kari Kiviluoma ja Kari Lähde uhrasivat paljon omaa aikaansa poikien hyväksi muuallakin kuin vain harjoituksissa ja peleissä. Samoin toimivat uupumaton huoltajakaksikko Tapio Välimäki ja Matti Syrjälä sekä joukkueenjohtaja Mika Palomäki. Kun tähän joukkoon lisätään vielä erinäinen joukko vanhempia, jotka huolehtivat omansa ohessa myös muiden muksuista aina, kun tarvetta oli, voi todeta pojista huolehtimisen hoituneen kunnialla. Kiitos teille kaikille niin matkavalmistelujen hoitamisesta, kuin asioiden hoidosta perillä Espanjassa!Vaikka sää ei mikään paras mahdollinen ollutkaan, voi aiheellisesti kiittää säidenhaltijaa TP:n suosimisesta. Espanjassa oli takana rankka talvi ja kuuleman mukaan viisi edellistä viikkoa oli ollut hyvin sateista ja viileää. Pääsiäisen jälkeiselle viikolle säätila muuttui oleellisesti. Aurinko paistoi kirkkaasti pilvien välistä, eikä koko viikolla tiputellut pisaraakaan vettä. Tuuli oli ainoa riesa. Aurinkorannalla paistattelu oli mielekästä vain kahtena tai kolmena päivänä. Ilman lainelautaa ei ollut menoa Välimeren korkeaan aallokkoon. Tuuli tuiversi oikeastaan pahalla lailla vain kahdeksan kilometriä pitkällä rantakadulla. Toki sielläkin Pohjolan karpaasi shortseilla päivällä pärjäsi, eikä illallakaan kylmä tullut, kun muisti vetää vähän enemmän vaatetta ylle. Pikkukaduilla oli sitten tuulelta suojassa paremmin. Shoppailu niissä oloissa sujui mainiosti. Ja tuulesta huolimatta aurinko paistoi sellaisella terällä, että kyllä nahkansa viikon mittaan sai poltettua!Pojilla ei ollut tietenkään aikuisten malliin aikaa shoppailla ja kelliä auringossa uikkarit jalassa. Toki talolla oli hyvä uima-allas, jonka liepeillä poikien aika kului kaikki vapaa-ajat erinomaisesti.Maanantaista perjantaihin tahti oli kova: pari tapahtumaa päivässä. Paahtavassa helteessä pojista olisi varmasti imetty mehut muutamassa päivässä, mutta nyt ohjelma jaksettiin viedä hienosti läpi. Treenit ja pelit olivat tekonurmella aivan Fuengirolan keskustassa. Alusta oli laadultaan ja kunnoltaan Seinäjoki Areenan luokkaa. Poikien kuljetukset pikkubussilla kentälle ja takaisin talolle olivat oma urakkansa. Vanhemmilla oli hotellilta kentän laidalle noin kolmen kilometrin kävelymatka, josta huolimatta poikien treenit kiinnostivat ilahduttavasti kotijoukkoja. Kaiken kaikkiaan valmennuskolmikko Kujala – Kiviluoma – Lähde oli viikon päätyttyä tyytyväinen poikien harjoitteluun oudoissa olosuhteissa.Joukkueella oli Espanjassa kaksi ottelua, joista ensimmäinen käytiin jo tiistai-illalla. Vastustajat olivat aivan eri ikäluokkaa kuin mistä oli ollut puhetta asian järjestäneen espanjansuomalaisen multisählärivälistävetäjän kanssa. Vakuuttelut siitä, että vastustajat olivat saman ikäisiä olivat ylimielisiä. Kovin helppoa oli jututtaa espanjalaispoikia ja heidän vanhempiaan, jolloin selvisi asian todellinen laita. Ihan autoiluikäisiä vastustajat eivät sentään olleet! Ihmeellistä oli, että taitoeroa piti tasoittaa näin päin. Oletuksena oli, että paikallisista voisi saada tasaisemman vastustajan venyttämällä ikähaitaria hiukan toiseen suuntaan. Kun multisählärivälistävetäjä oli vielä käynyt viime kesänä Suomessa seuraamassa TP:n poikien pelejä ja treenejä muutamaan kertaan, olisi jalkapalloa ymmärtävä ja palveluhenkinen kaveri varmasti helposti vuodessa hoitanut asian kohdalleen. Kokoero järkytti TP:n pojat valmiiksi tolaltaan ja kun taidossa oli luonnollisesti eroa, ei ottelusta jäänyt paljon kiikkustuolissa mieluista muisteltavaa. Vastustaja teki kymmenisen maalia ja TP:n ainoan ampui rankkarista Antti Palomäki. Oranssipaidat taistelivat urhoollisesti ylivoimaista vastustajaa vastaan ja osoittivat oikeita pelimiehen elkeitä, mitä pidemmälle ottelu eteni. Ei siis ollut poikien asia hävetä vaan aivan jonkun muun.Toiseen otteluun perjantai-illalla oli sentään saatu kooltaan ja iältään samaa kaliiberia oleva joukkue. Taidollisesti perjantain vastustaja oli vielä etevämpi kuin tiistaina. Pallo liikkui sujuvasti pelaajalta toiselle, eikä harjoitusviikon uuvuttamalla TP:n joukkueella ollut juurikaan jakoa. TP jäi ottelussa maaleitta ja vastustaja teki kymmenkunta osumaa. Tämä ottelu antoi realistisen kuvan poikien taidoista. Nyt jokaisen pojan luulisi tietävän, miksi harjoitellaan ja minkä vuoksi kaiken tekemisen pitää olla laadukasta alusta loppuun. Pelaajina ollaan vielä täysiä raakileita, mutta Seinäjoen huippuolosuhteissa ja laadukkaassa valmennuksessa kaikilla on mahdollisuus hakea niitä omien taitojensa ylärajoja, jos vain tahtoa riittää. Kun laji on moniin muihin lajeihin ja harrastuksiin nähden edullinen harrastaa ja on silti kansainvälisin urheilulaji, voi innokas harrastus hyvinkin poikia koko elämän mitaksi mukavaa sisältöä. Menet minne tahansa, aina voit olla tekemisissä jalkapallon ja sitä seuraavien ihmisten kanssa. Minkään muun urheilulajin harrastaja ei pääse näin etuoikeutettuun asemaan! TP:n ysiseiskojen joukkue on osoittanut Suomen tasolla olevansa oikealla tiellä, eikä työntekoa ole koskaan arasteltu. Kun joukkueella on ilmiselvästi lahjoja, voidaan työnteolla nousta tasolle, jolle vain tosi pelimiehet yltävät.Pelaamisen mallia haettiin myös lauantai-iltana La Liga -ottelusta Malaga – Sevilla. Fuengirolasta oli Malagan keskustaan n. 50 min. junamatka ja perillä oli vielä talsittavana puolen tunnin patikkamatka stadionille. Lähes täynnä ollut tupa kannusti ottelun alussa omiaan villisti, mutta meno rauhoittui pikku hiljaa, kun ilmeni, ettei Malaga niin vain ottelua viekään. Vaikka ottelun tunnelma ei yltänyt suurien joukkueiden kohtaamisten tasolle, oli se silti suuri elämys pojille, jotka kaikki olivat paikalla. Muutkin matkalaiset lähtivät runsaslukuisena ottelua seuraamaan, vaikka lipun hinta oli 65, ei kun 50 euroa, vähän riippuen kuka hinnan määräsi. Kiitos tarkkaavaisen oman porukan, jälkimmäinen taksa osoittautui lopulta lopulliseksi kustannukseksi. Sevillahan sen ottelun vei, mutta päällimmäiseksi jäi mieleen latinopelleily. Aikamoista potkupalloilua näytti Espanjan taso olevan heti, kun kentällä on joitakin muita kuin Real Madridin ja FC Barcelonan pelaajia. Viimeksi mainittujen peleissä pallo pääsääntöisesti syötetään omille, eikä muutaman minuutin välein heittäydytä pienestä kontaktista kentän pintaan pitkäksi ajaksi ruikuttamaan. Kaikki kunnia Espanjan maajoukkueelle ja muutamille suurseuroille, mutta kyllä esim. Malagan joukkue pelaa vuosikymmenten takaista jalkapalloa. Tämän kirjoittaja oli luullut, että edellä kerrotun tapainen kentässä kieriskely ja teatraalisuus on mennyttä aikaa, mutta toisin oli. Yleisöä oli nelisenkymmentätuhatta ja ääntäkin lähti, mutta peli ei tasoltaan häikäissyt.Kotimatkalle lähdettiin La Liga -ottelun jälkeisenä sunnuntaina vähän ennen puoltapäivää. Oloa teki epävarmaksi matkalaisissa edellisiltana otetta saanut vatsavaiva, joka muistutteli itsestään aika ajoin. Kunniallisesti kotimaahan kuitenkin selvittiin ja pikku hiljaa vatsavaivat ja pikku yskät ovat alkaneet hellittää. Bakteerit veivät vatsoja sekaisin ja kylmät yöt toivat köhää, mutta Suomessa on hyvä parannella itseään. Mukavaa oli, että kenenkään reissu ei mennyt sairastelujen takia pilalle. Mitään suurempaa tapaturmaakaan ei onneksi sattunut, vaikka toki vaaratilanteita näin suurelle porukalle aina koituu. Pari kännykkää kastui perusteellisesti, mutta niitähän saa rahalla.Pojilla oli kaikin puolin onnistunut reissu. Yhteishenki varmasti lujittuu yhteisistä mukavista muistoista. Myös taustajoukoilla oli reippaasti aikaa tutustua toisiinsa entistä paremmin ja luoda sitä yhteistä tekemisen meininkiä, jota tulevina vuosina tarvitaan poikien tukena. Poikien oleminen oli Espanjassa kaikin puolin kohdallaan kiitos joukkueen vahvan taustajoukon. Vanhemmillakin on varmasti näin jälkikäteen ottaen ihan mukava reissu, vaikka välillä oli aihetta hampaita kiristellä, kun kaikki ei perillä ollutkaan niin kuin oli uljaasti luvattu ja rahastettu. Paikalla asioita pitkään järjestellyt multisählärivälistävetäjä ei siis suosituksia tältä porukalta saa. Tietysti kiireen täyttämää tekemistä riittää ja rahaa palaa, kun järjestää kahta matkaa yhtä aikaa. Ensimmäistä ja viimeistä. TP:n ysiseiskat varmasti matkaavat yhdessä vielä monen monituista kertaa kotimaassa ja ulkomailla. Kun oman porukan – valmentajien, huoltajien, joukkueenjohdon, pelaajien ja vanhempien – touhu pelaa kuin rasvattu, on helppo reissata ja pitää hauskaa pelikentällä ja sen ulkopuolella. Niin oli lopulta nytkin kuten aina tällä porukalla reissatessa. Kiitos vielä kerran kaikille mukavasta matkaseurasta!