Uutiset

SJK-junioreiden C15-ikäluokan ryhmä kellisti Veli "Veka" Lammen luotsaamat VPS-juniorit tänään Wallsport Areenassa pelatussa harjoitusottelussa numeroin 3-1 (1-1).

Olikin ennakkoon mielenkiintoista nähdä, miten hiukan uusiutunut ryhmä tulisi haastamaan kotijoukkueen ja oliko Vekan opit jo alkaneet pureutua ryhmään.

Ottelun kolmannella minuutilla kävi pikku vahinko kotijoukkueelle pallon pompatessa SJK-j pelaajan käteen oman boxin tuntumassa ja näin vaasalaiset pääsivät kokeilemaan vaparista maalintekoa ja vieläpä erinomaiselta tontilta. VPS päätti ampua muurin yli, mutta pallo ei noussut suunnitellusti yli, mutta sen sijaan läpäisikin kotijoukkueen muurin ja näin, pallo maaliin.

Kotijoukkueen peli parani pelikellon edetessä ja niinpä Kaapo Kotila pääsikin tasoittamaan Vili-Verneri Tuiskun syötöstä pelin vielä ensimmäisellä puoliajalla 26 minuutilla.

Puoliajalle mentiin siis 1-1 lukemissa.

Kyllä vierailija pääsi pariin otteeseen kokeilemaan nopeasta vastaiskusta maalintekoa, mutta maalivahti Saku Kankaanpää piti huolen ettei maaleja tullut vierailijoille enempää.

Toinen puoliaika oli kotijoukkueelle selvästi vierailijaa parempi. Tarvittavat voittomaalit tehtiin 44 minuutilla Kaapo Kangaskokon iskiessä Joona Haapa-ahon tarjoilusta (2-1). Ja loppuniitti pelille syntyi 74 minuutilla Oskari Nyrhisen keskityksestä, Aapo Heikkilän suorastaan ”tunkiessa” pallon maalin.

Näin loppulukemat 3-1 isännille.

SJK-junioreiden Aluesarjaan valmistautuva C15-joukkue otti tänään mittaa Karhu/IK-yhdistelmästä voittaen ottelun peräti 8-1 (1-1) vaikka tauolla oltiin vielä tasoissa.

Maali-iloittelussa kotijoukkueen osumattekivät: Eero Aaltonen, Jonne Pesola 2, Teppo Tuuri, Eemeli Honkola 2, Niklas Mäkynen ja Julius Hirvelä.

Eka puoliaika oli vielä tasaista peliä. Puoliajalla vastuuvalmentajan ripityksen jälkeen, sekä käyttöön otetun korkean prässin ja pelaajavaihtojen myötä peli muuttui ja ratkesi.

Joukkue sai taas hyvän matsin, jossa moni pelaaja pelasi itselleen oudolla pelipaikalla ja uusien pelikaverien kanssa. Mukana oli muutama C14-joukkueesta oleva pelaaja.

Nollakutoset vietti viikonlopun Piispalassa FC Vaajakoskenn ja Jyväskylän Jalkapalloklubin järjestämässä 11v11 turnauksessa.

Mukana oli kahdeksan joukkuetta: VJS/2, KuPS/2, Komeetat, Jaro, FCV/JJK Yj A, FCV/JJK Yj B, MP ja SJK. Turnauksen saldona oli kolme voittoa ja kaksi tappiota, maaliero 16-9 ja lopulta sija 5.

Yksittäiset tulokset:SJK – FCV/JJK YJ A 1-3 (0-2)SJK – VJS/2 0 – 2 (0-0)SJK – KuPS/2 6 – 2 (4-2)Sijoitusottelu 5-8:SJK – FCV/JJK YJ B 9 – 2Sijoitusottelu 5-6:SJK – KuPS/2 1-0 rp (0-0 varsinainen peliaika)

"Turnaus palveli valmistautumista kohti kesän PSL-pelejä ihan hyvin. Päästiin kolmen viikon harjoitusjakson jälkeen jälleen mittamaan tasoa ja näkemään poikia tositoimissa. Pelit oli kaikki hyvin hallussa ja pelillisesti painettiin jokaisessa ottelussa kovasti niskan päälle, ainoastaan KuPS/2 vastaan sijoitusottelussa ensimmäinen jakso pelillisesti jätti parantamisen varaa. Mutta sekin parani toiselle jaksolle, ehkä jopa turnauksen parhaaksi. Harmitusta aiheutti ensimäisten kahden pelin tulokset, jotka kääntyivät tappioiksi epäonnisesti. Näissä peleissä päästettiin liian helppoja maaleja, joita ei saisi päästää, varsinkaan kun pelit kovenevat. Kuitenkin kokonaisuudessaan tyytyväinen saa olla, koska pitkässä juoksussa nämä vain alkavat kääntyä positiiviseen suuntaan tulostenkin valossa, kun pelaat hyvin niin tulokset seuraavat sitä. Yksittäisissä otteluissa näitä vain voi sattua."

"Kokonaisuudessaan kausi on alkanut oikein hyvin ja treeneissä ollaan saatu nostettua vaatimustasoa korkealla ja täytyy sanoa pojille, että jokainen tekee töitä kovalla halulla mennä eteenpäin ja on halua oppia uusia asioita mitä ison kentän peli tuo tullessaan tälle ikäluokalle. Kehityskäyrä on hyvässä suunnassa ylöspäin ja nyt täytyy pitää vain huoli siitä, että se pysyy siinä suunnassa.", tuumasi ikäryhmän vastuuvalmentaja Arttu Aromaa paluumatkalla Piispalasta.

Neloseen ja Regions Cupiin valmistautuva SJK-junioreiden edustusjoukkue kohtasi Kolmosen Sundom IF:n Wallsport Areenassa. Vaasalaiset veivät voiton mennessään niukasti 1-0 (0-0), mutta kaikella kunnioituksella vastustajaa kohtaan, sarjaportaiden eroa ei varsinaisesti kyllä ottelussa huomannut.

Kuvia voi katsella täältä.

Linkki 1

Päivä 4 – Leeds

Aamupäivällä ajeltiin Bootlesta sitten Liverpoolin Lime Streetille asemalle Delta-taksilla, joka on puolet halvempi kuin normi Black Cab ja kuskit jopa keskustelevat asiakkaan kanssa.

Leeds Unitedhan on yksi oikeasti todella isoista seuroista, vaikka viimeiset vuodet ovatkin olleet mollivoittoista taivallusta alemmilla sarjatasoilla. Tällä kaudella joukkue kuitenkin taistelee tiukasti noususta takaisin parrasvaloihin, eli Valioliigaan.

Ennen ottelua oli ilahduttavaa tavata lapsuudentuttu Sari miehekkeensä Petrin kanssa. Aika kauas piti Kauhavalta lähteä nähdäkseen melkein naapurinlikan. Oli kyllä mukavuutta ja siinä kohtaa kun ryhdyttiin purkautumaan Billy’s Barista ulos, oli se jo niin täynnä, että hengittäminenkin alkoi olla työlästä.

Leeds Unitedista on tehty muuten elokuvakin. Jos joku ei ole kurkkinut The Damned United –elokuvaa, kannattaa se ehdottomasti tsekata. Monen mielestä kyseessä on yksi parhaista ns. futisleffoista.

Aire-joen halkomalla Leedsin metropolitan alueella asuu muuten noin 2,3 miljoonaa alkuasukasta, eli ihan mistään kyläpahasesta ei tosiaan ole kysymys.

Ellan Road puolestaan sijaitsee muutaman kilometrin päässä ihan ydinkeskustasta, eli sinne voi joko kävellä noin 30-45 minuuttia, mennä fanibussilla tai napata taksin ja ajella sillä.

Peliä ennen vetäistiin muuten reissun pakollinen kulinaarinen riemuvoitto, eli fish and chips. Ei petä. Joskaan ei se mitään gourmeta liioin ole. Pelin jälkeen myöhemmin illalla päätettiin kokeilla lammaskebabia. Voin vakuuttaa, että enää ei meinaan lähdetä Leedsiin syömään kyseistä ruokalajia. Sen sijaan futista sinne menisi kyllä ihan mieluusti katsomaan toistekin. Kyllähän ihan kaikessa huokui se intohimo, mitä paikalliset osoittavat suosikkiseuraansa kohtaan.

Voitonpuolelle jäätiin tälläkin keikalla Yorkshireen.

Kuvagalleria 01.03.2019 Leeds

Linkki 1

SJK-juniorit v Sundom IF 0-1 (0-0)74 min 0-1 Alexander Kronholm

SJK-juniorit pelasi talvikauden kolmannen harjoitusottelunsa Wallsport Areenassa. Vastustajaksi oli saapunut Vaasan kupeesta Kolmosen Sundom IF, joka on rakentamassa ilmeisen kovaa nippua tulevalle kaudelle.

Ensimmäisellä puoliajalla kotijoukkueen peli oli ihan kelpo tekemistä ja matsi oli mukavasti hallinnassa. Oli oikeastaan hiukan yllättävääkin, että vasta Neloseen noussut nippu piti pihdeissään vuosikaudet Komosessa pelannutta vierastaan.

Vaikka peli etenikin maalittomana aina 74. minuutille saakka, olisivat numerot voineet tuossa kohtaa kamppailua olla jo 5-5. Sundom IF osui ottelussa neljä kertaa maalikehikkoihin ja SJK-juniorit pääsi kertaalleen maalaamaankin, mutta Sami Viljanen oli ennättänyt rahtusen paitsion puolelle. Paikkoja oli kummallakin ämpäritolkulla.

Vieraiden ja ottelun ainoa osuma syntyi noin vartti ennen pelin päättymistä Alexander Kronholmin onnistuttua viimeistelemään ruuhkasta.

Kotijoukkueesta kannattaa ehdottomasti mainita maalivahti Lassi Rahikainen, joka torjui melkoisen nipun pahoja paikkoja.

Vaikka loppusaldona olikin talvikauden ensimmäinen tappio, peli oli ajoittain vallan mainiota. Valmennuskaksikko Miika Asunmaa – Joonas Kuivalainen peluutti matsissa hiukan enemmän sitä ryhmää, joka potentiaalisesti on myös ottamassa mittaa Regions Cupin ottelussa FC Kiistoa vastaan.

SJK-junioreiden nollakutoset pelasivat treeniottelun Ilmajoen Kisailijoita vastaan lauantaina. Ottelusta tarttui muistikortille setti kuvia, joita puolestaan voi käydä kurkkimassa täältä.

Linkki 1

SJK-junioreiden nollakasit ja Sepsi-78 pelasivat lauantaiaamuna treenimatsin. Monelle SJK-junioreiden pojista kyseessä oli ihan ensimmäinen peli.

Pinnoja ei ottelussa jaettu ja jo yhdessä puoliajassa näkyi isoja askelia poikien pelaamisessa.

Kuvia voi käydä kurkkimassa täältä.

Linkki 1

Päivä 3 – Liverpool

Käsittämätön juttu, mutta torstaille ei ollut ohjelmassa lainkaan jalkapalloa. Onneksi sentään matkanjohtajana toiminut Jukka pelasti tilanteen tekemällä laadukkaan matkasuunnitelman jo ennen reissua.

Liverpoolin keskusta on kohtuullisen vilkas ja kuten kaikista maailman suurkaupungeista, sieltäkin löytyy ostoskeskusta miltei joka makuun.

Alun perin tarkoitus oli käydä Anfieldilla Liverpoolin superstoressa, mutta kun hiukan selaili Google Mapsia, saattoi huomata, että keskustassa oli tarjolla saman firman puoti osoitteessa Liverpool 1. Ironista tai oivaltavaa, mutta kilpailevan jalkapalloyhdistyksen, Evertonin, kaupan nimi oli siinä lähistöllä Everton 2. Ainakin ovat ymmärtäneet asemansa kaupungissa.

Sanoihan toki yksi Evertonia kannattava taksikuski hiukan happamansävyisenä, että ”nykyisin Anfieldillä kuulutetaan, että ottelun alku siirtyy, koska seuran kannattajia tuova lento on hiukan myöhässä”. Tällä hän viittasi siihen, että Liverpoolia kannatetaan ympäri maailmaa enemmän kuin Evertonia. Se pitää varmasti myös paikkansa.

”Tunnelma kaupungissa on valitettavasti muuttunut. 80-90 –luvuilla me seurojen kannattajat menimme samoilla junilla Wembleyn finaaleihin kun pelasimme vastakkain. Kaksi veljeäni kannattaa Liverpoolia. Nyt taas ollaan menossa väärään suuntaan ja tappeluita tulee. Se ei johdu seuroista niinkään, vaan yhteiskunnasta ja sen tilasta”, samainen asioita mainiosti pohtivat scouser arvioi kertoen, että myös Evertonin FA Cupin vierasottelussa Millwallia vastaan nähtiin puukotustapaus.

”Nämä jutut juontavat vuosien ja vuosikymmenten taakse. Me emme tosiaan pidä Millwallista, eivätkä he meistä”, hän vielä vahvisti tilanteen.

On aivan totta, että vihanpito eri seurojen kannattajien välillä pyrkii taas nostamaan päätään, mikä saa mielen aika apeaksi. Ei sen niin kuuluisi olla. Sen pitäisi olla kuten oli Huddersfieldissä. Siellä Wolvesin fanit joivat oluensa sovussa kotijoukkueen kannattajien kanssa samassa stadionin viereisessä pubissa ilman soraääniä.

Palatakseni vielä tuohon Liverpoolin superstoreen. Sinne olisi kyllä sujuvasti jäänyt koko matkakassa ja luottokortin kate, mutta onneksi matkatavaroiden tilanne rajoitti mielivaltaisia hankintoja ja mukaan lähti vain paita kullekin perheen miespuoliselle edustajalle ja muutama jääkaappimagneetti.

Shoppailun jälkeen päästiin sitten itse päivän epistolan pariin, eli siirryttiin Albert Dockille, upeasti entisöityyn satamaan, missä sijaitsi myös The Beatles Story -museo. Jos Liverpoolissa retkeilee, eikä ole tuolla käynyt, niin suosittelen kyllä pistäytymään. Enemmän siinä uutta oli nuoremmalle reissulaiselle, eli Olli-Matille, kuin paatuneelle hardcore fanille, Jukalle.

Kuvat, tarinat ja memorabilia veivät mennessään, eikä se mikään ihme ollut, että siellä livahti helposti puolitoista-kaksi tuntia taivastellessa Beatlesien suosion käsittämättömiä mittasuhteita.

Ja tähän vielä Jukan loppukaneetti…

Päivä oli tyypillinen englantilainen päivä. Vettä satoi, tuuli, mutta ilta Jawbone-pubissa Ommin kanssa oli mukava. Soiteltiin grammarista levyjä periaatteella ”muistakko tätä?”

Kuvagalleria 28.02.2019 Liverpool

Linkki 1

Päivä 2 – Liverpool

Keskiviikkoaamusta lähdettiin kohti Liverpoolia ja uutta kokemusta; AirBnB. Asunto löytyi Bootlen kaupunginosasta, n. kuusi kilometriä Liverpoolin kirkonkylältä, mutta kävelymatkan päässä Anfield Roadilta. Jep. Meidän AirBnB-kämppämme oli juuri sellainen rivitaloasunto, joita TV:n sarjoissa näkee kilometreittäin ja monella lähikadulla. Usea miettii, että mitenkähän nuo asukkaat pubi-illan päätteeksi löytää omaan asuntoonsa. Meillä oli onneksi erivärinen ovi kun muilla… Toki rivitalon yläkerrassa ja meidän asunnakin vielä yläkerta mutta tilaa oli.

AirBnB oli todellakin kummallekin ensimmäinen kokemus laatuaan ja homma pelitti kerrassaan erinomaisesti. Hinta ei ollut lainkaan paha ja kämppä oli todella ihan viihtyisä.

Anfield Roadille Bootlen kaupunginosasta, tai onhan se ihan oma kylänsä, oli noin 2,5 km. Sen taittaminen tiistaina ei ollut ongelma, sillä lämmintä oli noin 17 astetta, eli ihan melkein suomalainen kesä.

Liverpoolissa kahden Valioliigaseuran stadionit tosiaan sijaitsevat vain vajaat puolitoista kilometriä ja välissä on Stanley Park –niminen puisto. Britanniassa vain kahdessa kaupungissa sijaitsee stadionit, jotka ovat lähempänä toisiaan kuin nämä Liverpoolin rakennelmat. Skotlannin Dundeessa Dundee Unitedin ja Dundee FC:n stadioneiden välimatka on 0,2 mailia ja Nottinghamissa Notts Countyn ja Nottingham Forestin stadioneiden välimatka puolestaan on 0,7 mailia.

Tiistai-illaksi Anfield Roadille vieraaksi saapui aivan erinomaista kautta pelaava Watford. Ennen matsia toki piti pistäytyä nopeasti vilkaisemassa kaksi naapuruston pubia, joita paikalliset kannattajat suosivat, eli The Twelth Man ja The Albert.

Liput otteluun saatiin ostettua pikkuisen takaoven kautta, eli OLSC:n (Official Liverpool Supporters Club) närpiöläisjäseneltä, Kenneth Sundbladilta, joka käy todella ahkerasti Merseysidella. Ilman apuja meillä ei tosiaan olisi ollut mahdollisuuksia saada pilettejä Carlsberg Dugout –nimiseen ns. hospitality osaan stadionia. Taisi olla muuan Roy Keane, joka aikoinaan nimesi nämä tällaiset katsomonosat ”katkarapukatsomoiksi”.

Onhan se myönnettävä, että mukavaa siellä oli. Kaikissa näissä lukuisissa osastoissa, joita on muuten monta ja monentasoista, on aina joku Liverpoolin legendoista jakamassa nimmareita ja juttelemassa kannattajien kanssa. Meille osui tällä kertaa paikalle erittäin sympaattinen entinen maalitykki Terry McDermott. Mies jaksoi hyväntuulisena kirjoitella nimmareitaan useamman tunnin, sillä kyseinen Carlsberg Dugout avattiin muiden vastaavien tilojen tavoin jo kolme tuntia ennen matsin alkua ja mekin ilmestyimme hoodeille pari tuntia ennen avauspotkua.

Carlsberg Dugoutissa oli tarjolla paljon erilaisia ns. streetfood –vaihtoehtoja ja melkein jokaista myös ehdittiin maistella.

Itse peli oli Liverpoolin näytöstä. Huomionarvoisaa oli se, että Virgil Van Dijk oli livenä vieläkin parempi kuin telkussa. Oli aivan mahtava nähdä, miten rauhallinen kaveri on ja miten hän oikeasti hallitsee koko alakerran. Eikä se nyt tietenkään huono homma ollut, että Virgil kävi myös puskemassa kaksi maalia.

Viiden maalin voiton jälkeen väki oli todellakin hyvällä tuulella. Ja väkeähän oli. Anfield Road vetää 54 074 katsojaa, eikä siellä erityisen paljon tyhjiä tontteja jaossa ollut. Jokainen voi kuvitella, mitä se tarkoittaa pelin jälkeisenä rynnäkkönä kohti keskustaa.

Niinpä istahdimme vielä The Twelth Maniin odottelemaan taksia. Sielläkin kävi ilmi, että irlantilaisia on kotimatseissa ja kannattajakunnassa todella valtavasti. Istuimme irlantilaissisaren ja –veljen kanssa käyden läpi mm. Suomen sotia. Yli kasikymppiset sisarukset olivat loistava osoitus siitä, mitä jalkapallo merkitsee Britteinsaarilla. Sen lisäksi kävimme kovin mielenkiintoisen keskustelun Ison-Britannian Brexit-tilanteesta. Sellainen käsitys muodostui, että Irlannissa asiasta ei todellakaan haluta edes kuulla puhuttavan. He haluavat pysyä EU:n jäseninä ja sillä siisti.

Päivä oli kerrassaan loistava.

Kuvagalleria 27.02.2019 Liverpool

Linkki 1