Ristiretken toinen päivä
Päivä 2 – Liverpool
Keskiviikkoaamusta lähdettiin kohti Liverpoolia ja uutta kokemusta; AirBnB. Asunto löytyi Bootlen kaupunginosasta, n. kuusi kilometriä Liverpoolin kirkonkylältä, mutta kävelymatkan päässä Anfield Roadilta. Jep. Meidän AirBnB-kämppämme oli juuri sellainen rivitaloasunto, joita TV:n sarjoissa näkee kilometreittäin ja monella lähikadulla. Usea miettii, että mitenkähän nuo asukkaat pubi-illan päätteeksi löytää omaan asuntoonsa. Meillä oli onneksi erivärinen ovi kun muilla… Toki rivitalon yläkerrassa ja meidän asunnakin vielä yläkerta mutta tilaa oli.
AirBnB oli todellakin kummallekin ensimmäinen kokemus laatuaan ja homma pelitti kerrassaan erinomaisesti. Hinta ei ollut lainkaan paha ja kämppä oli todella ihan viihtyisä.
Anfield Roadille Bootlen kaupunginosasta, tai onhan se ihan oma kylänsä, oli noin 2,5 km. Sen taittaminen tiistaina ei ollut ongelma, sillä lämmintä oli noin 17 astetta, eli ihan melkein suomalainen kesä.
Liverpoolissa kahden Valioliigaseuran stadionit tosiaan sijaitsevat vain vajaat puolitoista kilometriä ja välissä on Stanley Park –niminen puisto. Britanniassa vain kahdessa kaupungissa sijaitsee stadionit, jotka ovat lähempänä toisiaan kuin nämä Liverpoolin rakennelmat. Skotlannin Dundeessa Dundee Unitedin ja Dundee FC:n stadioneiden välimatka on 0,2 mailia ja Nottinghamissa Notts Countyn ja Nottingham Forestin stadioneiden välimatka puolestaan on 0,7 mailia.
Tiistai-illaksi Anfield Roadille vieraaksi saapui aivan erinomaista kautta pelaava Watford. Ennen matsia toki piti pistäytyä nopeasti vilkaisemassa kaksi naapuruston pubia, joita paikalliset kannattajat suosivat, eli The Twelth Man ja The Albert.
Liput otteluun saatiin ostettua pikkuisen takaoven kautta, eli OLSC:n (Official Liverpool Supporters Club) närpiöläisjäseneltä, Kenneth Sundbladilta, joka käy todella ahkerasti Merseysidella. Ilman apuja meillä ei tosiaan olisi ollut mahdollisuuksia saada pilettejä Carlsberg Dugout –nimiseen ns. hospitality osaan stadionia. Taisi olla muuan Roy Keane, joka aikoinaan nimesi nämä tällaiset katsomonosat ”katkarapukatsomoiksi”.
Onhan se myönnettävä, että mukavaa siellä oli. Kaikissa näissä lukuisissa osastoissa, joita on muuten monta ja monentasoista, on aina joku Liverpoolin legendoista jakamassa nimmareita ja juttelemassa kannattajien kanssa. Meille osui tällä kertaa paikalle erittäin sympaattinen entinen maalitykki Terry McDermott. Mies jaksoi hyväntuulisena kirjoitella nimmareitaan useamman tunnin, sillä kyseinen Carlsberg Dugout avattiin muiden vastaavien tilojen tavoin jo kolme tuntia ennen matsin alkua ja mekin ilmestyimme hoodeille pari tuntia ennen avauspotkua.
Carlsberg Dugoutissa oli tarjolla paljon erilaisia ns. streetfood –vaihtoehtoja ja melkein jokaista myös ehdittiin maistella.
Itse peli oli Liverpoolin näytöstä. Huomionarvoisaa oli se, että Virgil Van Dijk oli livenä vieläkin parempi kuin telkussa. Oli aivan mahtava nähdä, miten rauhallinen kaveri on ja miten hän oikeasti hallitsee koko alakerran. Eikä se nyt tietenkään huono homma ollut, että Virgil kävi myös puskemassa kaksi maalia.
Viiden maalin voiton jälkeen väki oli todellakin hyvällä tuulella. Ja väkeähän oli. Anfield Road vetää 54 074 katsojaa, eikä siellä erityisen paljon tyhjiä tontteja jaossa ollut. Jokainen voi kuvitella, mitä se tarkoittaa pelin jälkeisenä rynnäkkönä kohti keskustaa.
Niinpä istahdimme vielä The Twelth Maniin odottelemaan taksia. Sielläkin kävi ilmi, että irlantilaisia on kotimatseissa ja kannattajakunnassa todella valtavasti. Istuimme irlantilaissisaren ja –veljen kanssa käyden läpi mm. Suomen sotia. Yli kasikymppiset sisarukset olivat loistava osoitus siitä, mitä jalkapallo merkitsee Britteinsaarilla. Sen lisäksi kävimme kovin mielenkiintoisen keskustelun Ison-Britannian Brexit-tilanteesta. Sellainen käsitys muodostui, että Irlannissa asiasta ei todellakaan haluta edes kuulla puhuttavan. He haluavat pysyä EU:n jäseninä ja sillä siisti.
Päivä oli kerrassaan loistava.
Kuvagalleria 27.02.2019 Liverpool