Yhden sortin ristiretki I
Seuran puheenjohtaja Jukka Saarijärvi ja tiedottaja Olli-Matti Matihalti viettivät tapahtumarikkaan viikon mittaisen jalkapalloristiretken Englannissa katsellen pelejä ja muutakin. Tässä jatkokertomuksessa tarinaa tulee kummaltakin.
Juna on kätevä kulkuneuvo ainakin Englannissa. Etukäteen ostetut liput ja aikataulujen pitävyys miellyttivät viikon pyhiinvaellusmatkallamme brittifutikseen tutustuen. Junamatkoilla mieleen jäi varsinkin Yorkshire, jossa korkeuserot kauniine nummineen toi mieleen takavuosien Enid Blytonin suosikkisarjan Viisikko. He kun siellä ratkoivat kiperiä rikoksia ja herttintähäre ne heidän eväänsä!! Kuola valui kun Viisikkoja luki.
– Toki nähtiin Olli-Matin kanssa meille uusia paikkoja ja stadioneitakin. Viimeiselle illalle Molimme buukanneet Tina Turnerin elämästä kertovan musikaalin ihan vain siksi, että voimme sanoa puhtaalla omalla tunnolla matkaamme monikulttuuriseksi, aloittaa Jukka.
Päivä 1 – Huddersfield
Ma-ti välisenä yönä lähdettiin 01.20 kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää, sieltä Gatwickiin, josta junalla Lontoon kautta Leedsiin, josta kaupunkiin, johon kaikki Englantiin matkaavat varmasti haluavat päästä; Huddersfield. Jaa mitä siellä sitten on haluttua? Tiistain tahti oli kieltämättä kiivas.
Yorkshiressä sijaitseva noin 170 000 asukkaan Huddersfield on tyypillinen alueen kaupunki. Melkoista mäkeä siellä täällä ja maisemat ovat ihan hienoja katseltavia Penniinien vuorijonon ansiosta. Eihän tässä nyt mistään tuntureista tai alpeista puhuta, mutta hienoa katseltavaa silti.
Rautatieasemalta ei kartan mukaan hotellille ollut kuin noin 10 minuutin kävely. Luonnollisesti arvioinninsuorittaja oli unohtanut mainita, että tuo aikajana vaatii sprintterin nopeutta ja painonnostajan voimia jos mukana on matkalaukut, sillä matka oli pääsääntöisesti ylämäkeä. Perille sinniteltiin kuitenkin.
– Toisaalta kapuaminen asemalta matkalaukkujen kanssa Edgerton Hotelliin oli vähän … hikistä. Kauniiden nummien varjopuoli… Vähän väsykin oli jo pikkuisen, Jukka selventää.
Ennen ottelua piti käydä luonnollisesti einestämässä päivän ensimmäinen oikea ateria. Mikäs nyt sitten sen paremmin sopisikaan kuin pubiruoka tähän kohtaan. Netistä oli tullut katseltua hiukan paikallista tarjontaa. Taisi olla muuten internetin ihmeellisen maailman tarjoama paras vaihtoehto tämä Sportsman –pubi, joka oli juurikin reitillä hotellista stadionille.
Ruoka oli sitä mitä sen pitääkin. Kupu tuli täyteen ja ihan hyvälle vielä maistuikin, eli peribrittiläiseen tyyliin piirakka, hernemössö, soosi ja lohkoperunat maistuivat kerrassaan mainiosti.
Huddersfield Town pelaa kotiottelunsa John Smith Stadiumilla. No, oluttahan John-setä värkkää. On sillä kentällä muitakin nimiä ollut, kuten Kirklees Stadium ja rakentajan mukaan McAlpine Stadium. Kirklees puolestaan on alue, kai sitä voisi kuntayhtymäksikin kutsua, jonka keskus on Huddersfield. Stadionilla pelaa Terriersinä tunnetun Townin lisäksi myös rugbyjoukkue Giants.
Aiemmin molemmat pelasivat, hiukan ironista kyllä, Leeds Roadilla. Se puolestaan ei oikein hyvin istunut kotijoukkueen kannattajien suuhun lainkaan. Leeds United kun on Terriersin pahin vihollinen. Toki kyseessä on lähinnä maantieteelliset sotaisuudet, sillä joukkueet ovat pääsääntöisesti pelanneet eri sarjatasoilla.
Vaikka Huddersfield Town on ollut Valioliigan jumbona tällä kaudella miltei pysyväisjäsen, yleisö ei kuitenkaan ole hyljännyt joukkuetta. Ennen matsia juttelimme yhden seuratyöntekijän kanssa, joka arveli, ettei viikkomatsiin tule erityisen paljon katsojia varsinkin kun tilanne nyt on se, mikä se on.
Toisin vain kävi. 24 121 katsojaa vetävällä stadionilla oli yli 22 000 katsojaa läsnä kun kotijoukkueen onnistui puristaa voitto Wolverhampton Wanderersista ottelun lisäajalla 1-0 (0-0). Vaikka Wolves on ehdottomasti ollut Valioliigan piristäjä tällä kaudella, saattoi joukkue nyt sortua vastustajansa aliarvioimiseen pahemman kerran. Kotijoukkue nimittäin vei ottelua käytännössä miltei koko ysikymppisen.
– Liput saimme ostettua netin kautta suoraan seuralta eli ilman välikäsiä maksoimme £25 per nuppi. Ystävällisiä ihmisiä, kotijoukkueen kannattajien uskomaton kannustus ja Terriers-pelaajien vankkumaton asenne toivat pisteet kotiin aivan viime hetken maalilla ja meteli oli infernaalinen, kun oma joukkue monen hävityn ottelun jälkeen voittaa. Vaikkakin putoaminen taitaa olla väistämätön… Kannattajakulttuuria. Onko sitä Seinäjoella, Suomessa?
Kuvagalleria 26.02.2019 Huddersfield