Aika iso meikäläisittäin
Tässä kohtaa kannattaa vetää henkeä ja varautua tuokion verran kestävään lukuhetkeen. Toisaalta, jos liian pitkältä tuntuu, niin sitä voi jatkaa toisella kertaa… Ei tämä täältä mihinkään katoa.
Tarina kertoo paitsi vierailusta Saksan Bundesliigassa pelaavaan 1.FC Kölniin, myös siitä, millaisesta seurasta, sarjasta ja mittakaavasta oikeastaan onkaan kyse.
Monille Bundesliiga tarkoittaa FC Bayern Müncheniä, BVB Borussia Dortmundia tai Joel Pohjanpalon edustamaa Bayer 04 Leverkusenia. Seinäjokelaisille ja monille muillekin tuli tutuksi myös pohjoissaksalainen SV Werder Bremen Ryan Airin lennettyä Tampereelta kaupunkiin.
Sekä FC Bayern, että Borussia Dortmund ovat ilman muuta seuratuimpia joukkueita erittäin viihdyttävässä sarjassa. Ne kuuluvat yhdessä Gelsenkirchenistä kotoisin olevan FC Schalke 04:n kanssa kolmen jäsenmäärältään suurimman jalkapalloseuran joukkoon Saksassa. Heti neljäntenä tuleekin sitten 1.FC Köln, joka on ehdottomasti kvartetin vähiten tunnettu seura Suomessa.
Nelikosta FC Bayern on aivan omassa kastissaan pitkästi yli 200 000 jäsenellä. Sekä Borussia Dortmund, että FC Schalke 04 ovat keränneet yli 140 000 jäsentä. Viime aikoina kovasti omaa jäsenmääräänsä nostanut 1.FC Köln yltää ”vain” hiukan yli 80 000 jäseneen. Sen kannoilla tulevat perinteikkäät Hamburger Sport-Verein, eli tutummin HSV ja Borussia Mönchengladbach, tuo kölniläisten arkkivihollinen.
Bundesliiga on muutenkin jäänyt aivan liian vähälle huomiolle siinä valossa, minkä tasoista peliä siellä pelataan. Suomessa sarjaa voi seurata vain Eurosportin välityksellä, mutta kovin harvoissa ruokakunnassa kyseinen maksukanava näkyy, sillä yleensä se on yhdistettynä sellaiseen kanavapakettiin, jota monikaan ei halua tai tarvitse.
Kaudesta 1963-64 pelattu Bundesliiga on ehdottomasti yksi Euroopan eliittisarjoista. Vaikka pelaajapalkkiot eivät ole lähelläkään sitä, mitä esimerkiksi Englannin Valioliigassa maksetaan, on sarja kannattavuudeltaan erinomainen ja sen tuloskin on ollut parempi kuin Valioliigan.
Ensimmäinen Bundesliigan mestari oli muuten juuri vierailun kohde, 1.FC Köln. Sittemmin kilipukit ovat voittaneet mestaruuden vain kertaalleen, vuonna 1978, jolloin seura kruunattiin tuplamestareiksi.
Koko liigan viimeisin julkistettu tulos kauden 2014-15 jälkeen oli hulppeat 2,6 miljardia euroa plussan puolella. Siihen on tultu 11. peräkkäisen kasvuvuoden myötä seurannan startattua kaudella 2002-03.
Bundesliigaa pyörittää DFL, eli Deutsche Fussball Liga, jonka alaisuudessa pelataan 1. ja 2. liigat. Muutama kausi sitten myös kolmanneksi ylin sarjataso yhdistettiin yhdeksi sarjaksi monen lohkon sijaan. 3. liigan alapuolella pelataan puolestaan Regional Ligaa, joka on jaettu lohkoihin.
Sarjassa pelaa 18 joukkuetta, joten jokaiselle tulee yhteensä 34 ottelua kauden aikana. Saksassa vietetään joulutaukoa, joka kestää yleensä noin kuukauden verran. Tällä kaudella viimeiset matsit pelattiin 21.12. ja seuraavat tammikuun 20.-22. päivinä.
Siinä missä esimerkiksi Veikkausliigan ottelut on siroteltu useille päiville ja tämän tästä sarjataulukossa joukkueilla saattaa olla neljänkin ottelun eroja pelattujen kamppailuiden määrissä, pelataan Bundesliigaa hyvin saksalaisella järjestelmällisellä tavalla. Viikonlopun kierroksella perjantaina pelataan 1-2 ottelua, lauantaina pääkierros ja sunnuntaina jälleen pari ottelua. Näin mennään myös läpi kauden, sillä viikolla pelattavia kierroksia on kaudessa yleensä vain 2-3 kappaletta. Nämä puolestaan jaetaan aina tiistaille ja keskiviikolle.
Kauden päätteeksi kaksi huonointa putoaa 2. liigaan ja kolmanneksi viimeinen pelaa karsintapelit maan kakkossarjassa kolmanneksi sijoittunutta joukkuetta vastaan Euro-pelien säännöillä. Tästä hermoja raastavasta karsinnasta on omakohtaista kokemusta viime kaudelta SJK:n väreissä pelaavan Matej Hradeckyn veljellä, maalivahti Lukas Hradeckyllä, jonka Eintracht Frankfurt säilytti paikkansa 1. liigassa ja onkin nyt sarjassa yllättäen neljäntenä komean syyskierroksen jälkeen.
Yleensä sarjapaikastaan taistelleen 1.FC Kölnin syyskausi sujui myös sangen mukavasti. Joukkue on sarjassa seitsemäntenä, eli Eurooppa Liigan karsintaan oikeuttavalla tontilla.
Syyskierroksen jälkeen kärjessä komeilee, kuten niin tavallista, FC Bayern. Sen sijaan neljä seuraavaa sijaa miehitetään yllättäjien toimesta. Sarjanousija Red Bull Leipzig, berliiniläinen Hertha BSC ja Hradeckyn Eintracht Frankfurt tai TSG 1899 Hoffenheimkaan eivät taatusti kuuluneet ennakkosuosikkeihin sarjan startatessa.
Alisuorittajien joukkoon voitaneen sen sijaan laskea Mestarien liigassa tällä kaudella esiintyneet BVB Borussia Dortmund (6.), Bayer 04 Leverkusen (9.), VfL Wolfsburg (13.) ja Borussia Mönchengladbach (14.). Myös perinteikkäiden FC Schalke 04:n (11.), SV Werder Bremenin (15.) ja Hamburger SV:n (16.) syyskierros jätti paljon toivomisen varaa ja juuri joulun alla näistä seuroista Mönchengladbach antoikin potkut valmentajalleen.
Itselleni suunnan valinta oli helppo. Syitä on muutamia. Yksi sellainen on se, että sukulaisia asuu alueella. Aiemmin ihan kaupungin alueella asunut tätini ja serkkuni asuvat nyt Erftstadtissa, noin 20 minuutin junamatkan päässä karnevaalikaupunkina tunnetun Saksan vanhimman kaupungin sydämestä. Niinpä siellä, erityisesti Porz-Zündorfin kaupunginosassa on tullut vietettyä 70-luvulla kesiä.
Toinen hyvä syy oli se, että myös seuraan on vuosien saatossa muodostunut jonkinlaisia yhteyksiä. Silti yhtä lailla vuosien saatossa henkilöstö on vaihtunut, ajoittain vauhdikkaastikin. Oikeastaan vain fanipuolella nykyisin vaikuttava Reiner Mendel on vanhoista tutuista jäljellä.
Kolmas syy puolestaan onkin juuri se, että vaikka 1.FC Köln onkin kasvanut kolossaaliseksi Bundesliigaseuraksi, sieltä ei ole kadonnut ystävällisyys tai avuliaisuus mihinkään. Vaikka sähköpostiin ei heti vastausta tullutkaan, se tuli kuitenkin ja kuten arvata saattoi, viesti oli se sama kuin aina aiemminkin apuja pyydettäessä: Sydämellisesti tervetuloa Kölniin.
Vaikka itselleni suurin syy siihen, että pidän Kölnistä onkin juuri jalkapallo ja erityisesti 1.FC Köln, on kaupungissa ja sen historiassa paljon kiehtovaa nähtävää ja koettavaa. Toki kaupungista löytyy myös kaksi muuta miesten sarjoissa ihan kunnioitettavalla tasolla pelaavaa seuraa, nimittäin 3. liigan SC Fortuna Köln ja Regional Ligan Viktoria Köln. Luonnollisesti myös 1.FC Kölnin kakkosjoukkue pelaa Regional Ligaa, eli jalkapallotarjontaakin löytyy enemmän kuin vain Bundesliigasta.
Satunnaiselle suomalaiselle Bundesliigan seuraajalle 1.FC Köln on varsin tuntematon seura, mikä eittämättä johtuu siitä, että siellä ei paloakaan ole suomalaispelaajia totuttu näkemään. Yksi on kuitenkin pelannut edustusjoukkuetasolla, sillä Pekka Lagerblom edusti kilipukkeja kauden ajan 2000-luvun puolivälin tienoilla. Viime keväänä seuran kakkosjoukkueessa nähtiin lainapelaajana HIFK:n Fredrik Lassas.
Tietenkin Köln on tunnettu maailmankuulusta katedraalistaan, Domista, jota alettiin rakentaa 1200 luvulla ja joka saatiin valmiiksi noin 600 vuotta myöhemmin. Kirkko kesti pommituksista huolimatta myös II Maailmansodan, erityisesti koska liittoutuneet pyrkivät tarkoituksellisesti välttämään kirkon pommittamista, sillä lähes 160 metrin korkeuteen nousevat kaksoistornit olivat merkittävä kiintopiste lentäjille.
Joulukuun aikaan Domin ympäristöstä löytyy useampiakin Saksan kävijöille tuttuja joulutoreja, joita on todella mukava kierrellä päiväsaikaan, jolloin väkeä ei ole tungokseen asti. Löytyypä Kölnin joulutorilta peräti oma luistinratakin, joskaan uutta talenttia lätkähommiin sieltä on ihan turha etsiä. Enemmänkin väki oli kuin Bambi jäällä vuokraluistimet jalassaan.
Urheilun lisäksi kaupungilla on iso asema saksalaisen kulttuurin, muodin ja messujen keskittymänä. Sieltä löytyy monen mediajätin koti, kuten myös suuri messukeskus, joka on tullut monelle suomalaisyrityksellekin tutuksi. Ai niin, luonnollisesti on mainittava myös se, että suomalaisia kiinnostavat jääkiekon MM-kisat pelataan Pariisin lisäksi ensi keväänä jaettuina Kölnissä, missä paikallinen seura kantaa nimeä Die Haie.
Iso. Sehän kävikin jo aiemmasta pohjustuksesta ilmi. Koostaan huolimatta seura on kuitenkin erittäin lämminhenkinen ihan päävalmentajasta siihen vanhaan pariskuntaan, joka tuo seuran maskotin, oman kilipukin Hennes VIII:n jokaiseen kotiotteluun. Ystävällisyys huokuu kaikesta tekemisestä.
Tiistaina ennen keskiviikkona 21.12. pelattua paikallisottelua pistäydyin seuran harjoituskeskuksessa ja toimistolla, jotka sijaitsevat Kölnin kaupungin puistokaupunginosassa, Grüngürtelissä Militärringin varrella. Siellä on hieno perinteikäs klubitalo, sekä loistavat harjoitusolosuhteet.
Seurakeskuksessa on nimittäin neljä hienoa nurmikenttää, jotka vielä joulukuullakin ovat kuin biljardipöytiä, sekä kaksi modernia tekonurmialustaa ja vielä oma pienempi Franz-Kremer-Stadion, jossa pelaavat seuran kakkosjoukkue, juniorit ja naisten joukkue. Tuonkin stadionin kapasiteetti on muuten yli 5000.
Tietenkin aluetta kutsutaan seuran merkittävimmän yhteistyökumppanin mukaisesti Rhein Energie Sportparkiksi, aivan kuten aiemmin Müngersdorfer Stadionin nimeä kantanut vuodeksi 2006 totaalisesti uusittu kotiareenakin on nimeltään Rhein Energie Stadion. Kuitenkin tuo alue kulkee kansan suussa edelleen nimellä Geissbockheim, eli kilipukin koti.
Geissbockheimissa pääsin tapaamaan seuran mediaosaston väkeä, joista Simon Pröeberin haastattelu löytyy myös videolta. Onhan se teki luonnollista ja ihan selvää, että mittakaava on kotoisiin seuroihin ja sarjoihin verrattuna toiselta planeetalta. Silti itsekin hiukan yllätyin kuullessani, että peräti 12 henkilöä hoitaa kölniläisten mediatöitä täysipäiväisesti. Siihen tulevat sitten päälle koti- ja vierasotteluissa työskentelevät ihmiset, kuten valokuvaajat ja videoryhmät.
Toisin kuin monet huippuseurat ympäri Eurooppaa ja erityisesti Englannissa, sekä Pohjois-Amerikan ammattilaissarjoissa, 1.FC Kölnin oma ryhmä tekee myös seuran komean otteluohjelman, lähes 100 –sivuisen Geissbock Echon.
Suomessahan käsiohjelman tekeminen tuntuu olevan vain kiusallinen velvollisuus ja välttämätön paha. Sen Sijaan juuri Englannissa ja Saksassa julkaisun tekeminen on miltei kunnia-asia ja siihen todellakin panostetaan. Kaiken kukkuraksi julkaisu on myös tulonlähde seuralle, sillä sen levikki on merkittävä, koska jokainen seuran jäsen saa kyseisen julkaisun hyppysiinsä peleissä käyvien katsojien lisäksi.
Seuran mielenkiintoa Saksan ulkopuoliseen elämään osoittaa se, että pelkästään englanninkielisiä toimintoja, kuten nettisivuja ja sosiaalista mediaa varten seuraan on palkattu päätoiminen kaveri hoitamaan hommia.
Sosiaalisessa mediassa 1.FC Köln on jokseenkin samalla tasolla kuin Bundesliigan sarjataulukossakin. Sitäkin saksalaiset nimittäin mittaavat tyylilleen tehokkaasti. Facebookissa ja Instagramissa sijoitus on yhdeksäs, mutta Twitterissä seura on viidennellä sijalla. Jos jostakin syystä joku ei sattunut arvaamaan, niin FC Bayern München on tietenkin ykkönen kaikissa kategorioissa. Facebookissa baijerilaisista tykkää yli 38 miljoonaa fania. Jos joku vielä sanoo, ettei sosiaalisella medialla ole merkitystä, sopii tutustua numeroihin huolellisesti. Eivät ammattilaisseurat näihin hommiin nimittäin huvikseen panosta.
Oikeastaan sosiaalisen median numerot tulevat selväksi myös seurojen jäsenmääristä, vaikkakin seuraajien määrät ovatkin moninkertaiset verrattuna jäsenmääriin.
Vuonna 1953 valmistuneessa Geissbockheimissa on seuran klubitalo, jossa sijaitsee toimiston lisäksi ravintola ja kauppa. Samaisessa paikassa järjestetään myös seuran tiedotustilaisuudet ennen kotiotteluita ja muita merkittäviä tapahtumia. Niin tälläkin erää.
Itselläni on ollut pitkän toimittajaurani aikana onni päästä tutustumaan monenlaisiin organisaatioihin ja käydä kohtalaisen monen eri lajin ja seuran tiedotustilaisuuksissa. Tällä kertaa näin ja koin kuitenkin jotain sellaista, mitä ei koskaan aikaisemmin ole tullut ammattilais- tai amatöörimaailmassa urheilun saralla vastaan. Kieltämättä alaleuka taisi pudota navan seudulle.
Tiistain lehdistötilaisuuteen oli kerääntynyt noin 15-20 toimittajaa ja pari kameraryhmää. Kun seuran päävalmentaja, itävaltalainen Peter Stöger, käveli sisään saliin, kätteli hän jokaisen paikallaolijan. Jokaisen. Vasta sen jälkeen oli aika asettua aloilleen, kertoa mietteet seuraavan päivän ottelusta ja vastailla median kysymyksiin.
Seuran Pressesprecher, eli suorana käännöksenähän tuo tarkoittaisi tiedottajaa, Alex Jacob paikallisti meikäläisen salissa, tuli vaihtamaan muutaman sanan ja kertoi, että pari tuntia myöhemmin olisi ns. suljetut harjoitukset.
– Joskus pidämme suljettuja, treenejä edustusjoukkueen osalta, koska avoimiin voi tulla kuka tahansa ja siellä nähdään sitten aina tulevien vastustajien scoutteja etsimässä nyansseja oman joukkueemme tekemisistä, Jacob sanoi hiukan anteeksi pyydellen. Hän kuitenkin pyysi minua odottamaan vielä hetken ja paineli keskustelemaan joulukuusiposeerausta paikalliselle medialle harrastaneen vastuuvalmentaja Stögerin pakeille.
Tuota pikaa Jacob palasi takaisin.
– Kysyin valmentajalta luvan ja voit mennä kuvaamaan treenejä, jos haluat. Kerroin, että olet Suomesta, naurahti Jacob.
Kiittelin vuolaasti Jacobia, ehdin vaihtaa muutaman sanan vielä Simon Pröberin ja paikallisen tabloidin edustajan Alexander Haubrichsin kanssa, minkä jälkeen pistäydyin niin Geissbockheimin ravintolassa kuin seuran fanikaupassakin ennen kuin siirryin kentän laidalle, missä meitä oli tasan kaksi kuvaajaa. Toinen edusti paikallista sangen merkittävää sanomalehteä ja toinen meistä oli paikalla muuten vain.
Seura perustettiin kahden paikallisen jalkapalloseuran fuusiona vuonna 1948. Tuolloin Kölner BC 01 ja Sülz 07 pistivät hynttyyt yhteen perustaen 1.FC Kölnin. Ykkönen nimen edessä tarkoittaa, että kyseessä on kaupungin ensimmäinen FC –niminen jalkapalloseura.
Saksan mestaruuden 1.FC Köln on voittanut kolme kertaa. Ensimmäinen mestaruuksista tuli juuri ennen Bundesliigan perustamista, vuonna 1962, jolloin mestaruus ratkaistiin yhdellä loppuottelulla. Siinä kaatui Berliinin Olympiastadionilla 1.FC Nürnberg selkein 4-0 –numeroin. Seuraavanakin vuonna seura oli finaalissa. Nyt vastassa oli BVB Borussia Dortmund, joka vei Stuttgartin Neckar Stadionilla voiton lukemin 3-1. Kaudella 1963-64 pelattiinkin sitten mestaruudesta sarjamuotoisesti ja 1.FC Köln palasi piikkipaikalle.
Kolmen mestaruuden ja neljän cup-voiton lisäksi 1.FC Köln on pelannut Euroopan kentillä usein ja paljon. Viime vuosina on tietenkin ollut hiljaisempaa seuran käytyä peräti viidesti 2. liigassa vuoden 1998 jälkeen. Silti yksikään visiiteistä sarjaporrasta alemmaksi ei ole kestänyt kahta kautta pidempään.
Kahdeksan kertaa 1.FC Köln on pelannut semifinaalissa Euroopan kentillä, mutta vain kerran on seura nähty finaalissa. Kaudella 1985-86 reitti vei aina UEFA Cupin finaaliin, mutta tuolloin Real Madrid oli kaksiosaisen finaalin voittaja. Kaiken lisäksi 1.FC Köln joutui pelaamaan kotiottelunsa Berliinissä hävittyään ensimmäisen osan 5-1 vieraissa. Vaikka peliä ei kotikentällä pelattukaan, voitti 1.FC Köln matsin 2-0.
Otteluita eri Euroopan Cupeissa on kölniläisseuralle kertynyt muhkeat 160 kappaletta. Kaksi niistä on pelattu suomalaisjoukkuetta vastaan 1.FC Kölnin kohdattua UEFA Cupin ensimmäisellä kierroksella Kokkolan Pallo-Veikot. Homma ratkesi aika nopeasti, sillä 33 minuutissa kotijoukkue otti 4-0 –johdon Hannes Löhrin aloitettua maalinteon jo kamppailun ensimmäisellä minuutilla. Dieter Müllerin kahden osuman jälkeen Wolfgang Overath teki 33. minuutilla 4-0. KPV maalasi Seppo Mäkelän toimesta 48. minuutilla, mutta Heinz Flohen 84. minuutin maali jäi ottelun viimeiseksi merkinnäksi.
Toinen osaottelu Kokkolassa oli enemmänkin muodollisuus. Siinä KPV tosin antoi ihan miehekkään vastuksen, sillä tauolle mentiin vielä maaleitta. Lopulta 1.FC Köln voitti ottelun kuitenkin 4-1 (0-0) Herbert Neumannin, Hannes Löhrin ja kahdesti viimeistelleen Heinz Simmettin maaleilla. Kotijoukkueen ainokaisen, 1-2 –kavennuksen, teki puolestaan Hannu Lamberg.
Seurahistorian ensimmäisten 30 kauden aikana 1.FC Köln oli Bundesliigassa 20 kertaa viiden parhaan joukossa. Vuoden 1992 kevään jälkeen paras sijoitus on kuitenkin ollut yhdeksäs sija, joka tuli viime kaudella. Pitkään on siis Kölnissä vaelleltu varjojen mailla.
Jollakin tavalla vaikuttaa kuitenkin siltä, että pelillisellä puolella itävaltalaisen hiukan kuivahkoa huumoria viljelevän Peter Stögerin otettua joukkueen haltuunsa, ovat myös peli ja pelitapa kehittyneet. Ryhmästä yksilöitä on kasvanut joukkue, jota on viheliäisen vaikea voittaa.
Seuran historiaa pääsee silmäilemään myös klubitalolla, Geissbockheimissa, missä seiniä koristavat mm. vuoden 1954 MM-kultaa voittanut ja kolme kisat pelannut Hans Schäfer, vuoden 1980 EM-kultaa voittanut kahdesti MM-finaalissa hopealle jäänyt Toni Schumacher, vuoden 1974 MM-kultajoukkueen keskikentän kuvernööri Wolfgang Overath, Nottinghamista ja Arsenalistakin tuttu Tony Woodcock, kaupungin lemmikkeihin kuuluva Pierre Littbarski ja monet muut.
Kölnissä ei ole koskaan ollut puutetta todellisista fanien ja suuren yleisön suosikeista. Lista olisi muhkea ja pitkä, mutta vain muutamia mainitakseni esiin kannattaa nostaa edellä mainittujen lisäksi ehdottomasti myös vuoden 1966 MM-finaalissa maalin viimeistellyt paikallinen Wolfgang Weber, seuralegenda ja kaupungin oma poika Lukas Podolski, edesmennyt maajoukkuetaituri Heinz Flohe, maajoukkueen maalivahti Bodo Illgner ja armoitettu maalintekijä Dieter Müller, joka iski 248 ottelussa huikeat 159 osumaa.
Toki pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna listalle kuuluvat ehdottomasti myös Hannes Löhr, Kölnistä 80-luvulla Barcelonaan siirtynyt Bernd Schuster, Saksasta Italiaan jo nuorena siirtynyt Karl-Heinz Schnellinger, seurassa pelannut ja sitä valmentanut velho Hans Weisweiler, joka muuten nosti naapurivihollisen, Borussia Möcnhengladbachin Euroopan huipulle ja koutsasi myös Barcelonaa, sekä New York Cosmosta.
Kuten aiemmin on tullut mainittua, 1.FC Köln pelaa kotiottelunsa vuoden 2006 MM-kisoihin totaalisesti ehostetulla Rhein Energie Stadionilla, jonka katsojakapasiteetti on hulppeat 50 000. Ei se silti ole Bundesliigassa kuin kahdeksanneksi suurin, mitä tulee yleisökapasiteettiin. Edellä ovat BVB Borussia Dortmund (81 359), FC Bayern München (75 000), Hertha BSC (74 475), FC Schalke 04 (62 271), HSV (57 000), Borussia Mönchengladbach (54 010) ja Eintracht Frankfurt (51 500).
Erittäin mielenkiintoiseksi Bundesliigan yleisökeskiarvot tekee kuitenkin se, että stadioneiden käyttöaste on kerrassaan huikea. Peräti 14/18 seuraa täyttää viikosta toiseen stadioninsa yli 90 % teholla. Kaudella 2015-16 Bundesliigan kokonaisprosentti oli peräti 92,33 ja se on muuten melko erinomainen.
Tiistain matsipäivä alkoi omalta osaltani siirtymisellä Kölnin keskustaan verestämään muistoja menneistä visiiteistä kaupunkiin. Katedraalin ympäristön joulutoreilla piti luonnollisesti pistäytyä, käydä kävelemässä Schildergassen ostoskatu läpi Neumarktille saakka ja toista reittiä Heumarktin joulutorin kautta takaisin.
Juuri Schildergassella sain itse ensimmäisen kosketukseni seuraan. Vuosi oli 1974 ja jalkapallon MM-kisat olivat juuri päättyneet isäntämaa Saksan voittoon finaalissa,jossa Hollanti kaatui 2-1. Kadulla vastaan tuli nimittäin joukkueen pelaajista Wolfgang Overath, jolla oli aikaa asettua samaan kuvaan suomalaiskakaran kanssa, jutella tovi perheemme kanssa ja piirtää nimmari.
Asemalla odottelin paikalliset tuttavani, minkä jälkeen matkasimme ratikalla Müngersdorfin kaupunginosaan ja kävelimme paikalliseen Krein’s Sportklause –sporttibaariin, mikä on todellinen kantapaikka kotijoukkueen kannattajille.
Lyhyen kävelymatkan päässä stadionilta sijaitseva baari tarjoaa paitsi aivan erinomaista ruokaa, tietenkin myös juomia, mutta sen lisäksi valtavan määrän seurahistoriaa kuvien ja muistoesineiden muodossa.
Ottelu pelattiin siis keskiviikkona vain pari päivää Berliinin traagisesta rekkaiskusta joulutorille. Tämä puolestaan tarkoitti sitä, että poliisien määrää oli lisätty paljon. Jo päärautatieasemalla konepistoolein varustautuneet poliisit valvoivat järjestystä. Tiistai-iltana oli vielä tehty ilmeinen pilapuhelu ja kerrottu juuri päärautatieaseman tiloissa olevan pommin. Voitte olla ihan varmoja, että poliisia tai tavallisia kansalaisia se ei paljon naurattanut. Onneksi kyseinen pommiuhka saatiin nopeasti pois päiväjärjestyksestä.
Stadionin ulkopuolella oli tietenkin myös järjestyksenvalvontaa lisätty. Syynä oli paitsi tuo maanantain tragedia, myös se, että kyseessä oli naapurusten paikallismittelö, sillä Leverkusen on itse asiassa aivan Kölnin naapurissa ja kuuluu peräti paikallisliikenteen piiriin.
Ainakaan omiin silmiini ei mitään sen ihmeellisempää näkynyt, vaan pääsimme helposti ja nopeasti Stadionin sisäpuolelle, missä tuttavani painuivat päätykatsomoon, joka on edelleen seisomakatsomo. Jos on edullista fanikausaria tarjolla täällä koto-Suomessa, niin ei se kauhean pahan hintainen ole Kölnissäkään. Päätykatsomon fanikausari maksaa siellä 140 € ja siinä on kaiken kukkuraksi lisänä juna- ja ratikkalippu. Ystäväni, jotka tulivat Düsseldorfista saavat siis matkustaa Deutsche Bahnin, eli paikallisen VR:n, junilla pelipäivinä ilmaiseksi.
Tällä kertaa jäi herkullisen näköinen ruokailu stadionin pressitilassa väliin schnitzeleiden jälkeen. Näytti se kuitenkin yli 100 toimittajalle ja kuvaajalle mainiosti maistuvan ja mikä ettei. Saksassa mediaa pidetään tärkeässä roolissa ja eittämättä näin onkin. Tiistaina tapaamani Expressin toimittaja esimerkiksi seuraa päätoimisesti vain ja ainoastaan 1.FC Kölniä.
– Minulla on joka päivä vähintään yksi sivu täytettävänäni lehdessä pelkästään 1.FC Kölnillä. En kirjoita tällä hetkellä lainkaan muista aiheista. Tietenkin on hiukan haastavaa, koska pidemmällä aikavälillä suhde valmentajien, pelaajien ja seuran kanssa ylipäätään muodostuu aika läheiseksi. Hankalaksi homma tulee siinä kohtaa, jos tapahtuu jotain ikävämpää, sillä siitäkin on kirjoitettava, kertoi Alexander Haubrichs.
Kuvaaminen Bundesliiga-otteluissa on aivan samanlaista kuin kotoisessa Veikkausliigassa tai UEFA:n alaisissa Euro-peleissä. Siihen ei juuri vaikeusastetta liity isommin. Ennen ottelun alku se on jopa suvaitsevaisempaa, joskaan vahingossakaan ei parane astua pelikentän puolelle. Se kävi selväksi aika monelle paikalla olleelle kuvaajalle.
Vielä ennen kuuman derbyn alkua ehdin vaihtaa muutaman sanan tiedottaja Alex Jacobin kanssa. Kiittelin saamastani mahdollisuudesta ja totesin, että se ystävällisyys ja avuliaisuus, mitä olin saanut parin päivän aikana kokea, oli melko tavalla harvinaista herkkua ammattilaismaailmassa. Työskennellessäni toimittajana pääsin nimittäin tutustumaan niin Valioliigaan, Eredivisieen, Allsvenskaniin, NHL:aan, NBA:han ja moniin muihin sarjoihin, seuroihin ja tapahtumiin. Mikään ei tähän mennessä ole vetänyt vertoja kölniläiselle tavalle kohdella mediaa.
– Meille se on ihan itsestään selvyys. Kaikki ovat meille tärkeitä. Pyrimme tarjoamaan mahdollisimman hyvät olosuhteet ja olot medialle aina. Joskus tulee tilanteita, ettemme pysty ottamaan kaikkia halukkaita paikalle, mutta myös silloin me olemme heihin yhteydessä, kertoi Jacob ällistellessäni tilannetta.
Vaikka edellisistä reissuistani Kölniin ja erityisesti 1.FC Kölnin otteluihin olikin ehtinyt kulua hyvä tovi, oli paluu paikanpäälle kuin kotiinsa olisi tullut.
Ai niin, itse pelissä 1.FC Kölnin ranskalainen maaliruisku Anthony Modeste nosti kauden maalimääränsä jo lukemaan 13. Viime kaudella mies teki 15 osumaa, joten tahti on kiivastunut entisestään. Vierailijoiden maalista puolestaan vastasi brassipakki Wendell komealla nousullaan ja hienolla sijoituksellaan.
1.FC Köln on muuten erinomainen esimerkki siitä, että omastakin juniorituotannosta voi todellakin olla iloa aivan huipullakin. Seuran edustusjoukkueessa nimittäin pelaa seitsemän paikallista junioria, joiden lisäksi lähialueeltakin on vielä jokunen pelimies. Se on tällä hetkellä eniten Bundesliigassa. Tämä puolestaan lisää kannattajien mielenkiintoa seuraa ja sen pelaajia kohtaan.
Seuralla on myös käytössä sen tunnemaailmaa oivallisesti kuvaileva ihan hauska slogan: Spürbar anders – ymmärrettävästi erilainen. Sopii muuten totaalisesti 1.FC Kölnin nykyiseen positiiviseen imagoon.
Kokonaisuutena opintomatka Bundesliigan suurseuraan sujui aivan erinomaisesti ja ilman kommelluksia. Luonnollisesti paloa jäi paljon palata takaisin Kölniin mahdollisimman pikaisesti. Kaupunki nimittäin oikeasti elää ja hengittää futista ihan täysillä.
– omm
Psssst…. jos haluaapi lisää infoa seurasta,kaupungista, Bundesliigasta tms., niin tässäpä muutama aihepiiriin liittyvä linkki.
1.FC Köln – viralliset kotisivut
Geissbockheim – viralliset kotisivut
Rhein Energie Stadionin viralliset kotisivutKölnin kaupungin viralliset kotisivutKicker – saksalainen jalkapallolehti/sivusto
Bundesliga – viralliset kotisivut1.FC Köln Wikipediassa (Eng)Bundesliga Wikipediassa (Fin)
1.FC Köln Facebookissa
1.FC Köln Fanservice Facebookissa
Krein’s Sportklause Facebookissa
Linkki 1Linkki 2Linkki 3Linkki 4Linkki 5Linkki 6Linkki 7Linkki 8Linkki 9Linkki 10Linkki 11Linkki 12Linkki 13