Ihan kuin Curren suusta

Ihan kuin Curren suustaKun keskustelee TP-Seinäjoen valmennuspäällikön, Petri Kangaskokon, kanssa seuran junioreiden menestyksestä, menestymättömyydestä, tulevaisuudesta ja haaveista, kuulostaa mies takavuosien kiekkovalmentaja Curt Lindströmiltä. "Kai sitä pitäisi kaikki tehdä pikkuisen paremmin – lite bättre!" Näin vastaili "Kane" kysymyksiin aiheista.
TP-Seinäjoen Akatemia on selvittänyt tiensä kahdeksan parhaan joukkoon, B-juniorit pelaavat SM-sarjassa ja C-juniorit selvittivät tiensä Kai Pahlman lopputurnaukseen. Mistä tämä kertoo?
"Varmasti siitä, että menneinä vuosina ja tämän kauden talviharjoittelussa on onnistuttu joissakin asioissa ihan mukavasti. Onhan tämä hyvä alku. Toitä pitää kuitenkin tehdä vieläkin. Tähän tasoon on mielestäni minimissään pyrittävä tulevinakin vuosina. Se on ainakin itselläni ihan selkeä ajatus. Vielä ei ole mitään pitkän tähtäimen visiota sinällään esitelty, mutta kyllä tarkoitus on käydä asioita läpi ihan seuran hallituksen tasolla asti. Minä haluaisin, että meiltä olisi joka kausi B-junnut SM-sarjassa ja molemmat C-junnut lopputurnauksissa. Sitä kautta myös yksilöt kehittyisivät ja saataisiin poikia alue- ja maajoukkueisiin."
Vaasan Piirissä TP-Seinäjoki on viime aikojen näytöillä selkeä ykkösseura junioreissa. Emme kuitenkaan ole pelaajamäärissä mitattuna mitenkään huikean suuri seura. Esimerkiksi Vaasan Palloseuralla ja Vasa IFK:lla on kuitenkin selkeästi enemmän materiaalia käytössään miltei kaikissa ikäluokissa. Mistä tämä kertoo?
"No joo. Tämä onkin. Se voi olla vaarallinenkin tilanne. Vaasan piirin taso ei ole niin hirveän korkea kuin se on joskus aiemmin ollut. Toki tästä saadaan jonkinlaista hajua Pohjola Cupissa tarkemmin. Sitten se on tietenkin valintakysymys. Aika vähän on tältä alueelta poikia aluejoukkueissa ja sitä kautta sitten maajoukkuekuvioissa. Siinäpä onkin kysymys, johon toivon, että me pystyisimme jatkossa antamaan vastausta, eli nostamaan taso."
TP-Seinäjoen joukkueista on pitkän aikaa ollut hirmuisen vaikea päästä leireille. Mistä se johtuu?
"En uskalla edes sanoa. Jos raa’asti sanoo, niin meillä ei ole tarpeeksi hyviä yksilöitä. Ehkä meidän vahvuutemme on joukkuepelaaminen, sillä joukkueina olemme kuitenkin menestyneet."
Ovatko sitten yksilöt tärkeämpiä kuin joukkueet?
"Junioripuolella tärkeintä on yksilöiden taitotason kohottaminen, eli siinä mielessä kyllä. Toisaalta, kyllähän meillä perustaitotaso on ihan ok, sen näkee jo siitä, miten pojat ovat menestyneet eri taitokisoissa. Jatkossa meidän on onnistuttava jalostamaan se tekniikka ja taito pelitaidoksi, joka on kuitenkin aivan eri asia kuin neppailu pallon kanssa. Se taito, joka pelaajillamme on, on kyettävä saamaan esille peleissä. Jatkossa meidän valmentajiemme on uskallettava entistä enemmän opettaa sitä pelitaitoa ja pelillisiä asioita jo ihan pikkupään pojille. Ei se riitä, että me ryhdymme miettimään niitä siinä vaiheessa kun mennään isolle kentälle. Niitä pelillisiä juttuja on ryhdyttävä opettamaan jo ihan Taitokoulu-iässä. Siellä pitää laittaa pelaajat ajattelemaan ratkaisumalleja pelitilanteissa itse."
TP-Seinäjoen valmentajatilanne on varsin hyvä moniin aiempiin kausiin verrattuna ja moneen muuhun seuraan verrattuna. Ei se silti ole varmasti sellainen, kuin se voisi parhaimmillaan olla. Miksei valmentajia löydy enempää?
"Tuntuu ihan selvästi siltä, etteivät ihmiset ole valmiita sitoutumaan pidempiluonteisiin juttuihin. Paljon halutaan olla futiksen parissa mukana, mutta harva lopulta haluaa sitoutua kahdeksi vuodeksi tai vieläkin pidemmäksi ajaksi mukaan toimintaan. Jos ajatellaan meidän 1999 –ikäluokkaamme, niin ei heidän ja valmennuksen todellinen taso selviä ennen kuin 7-8 vuoden kuluttua. Koko yhteiskunta tuntuu elävän projektiluonteisesti, eli halutaan vain katsoa esimerkiksi kuuden kuukauden päähän ja siihen ollaan valmiita sitoutumaan. Yksi asia on varmasti se, että pienen pään valmentajia ei huomioida tarpeeksi, vaikka siellä se työ oikeasti tehdään. Eivät ne pojat yhtäkkiä muutu C-junnuista B-junnujen SM-tason pelaajiksi. Kyllä se juttu on tehty jo kauan ennen sitä. Tutor-hankkeen kautta pyrimme antamaan apuja pienen pään valmennukseen ja yritämme löytää sen yhteisen jutun, jonka kautta etenemällä homma kehittyy entisestään. Yksi juttu on nimenomaan tuo arvostus. Ensiksikin a) pienen pään valmentajat eivät edes itse arvosta omaa työtään ja toiseksi b) meidän isomman pään valmentajien arvostus pikkupään valmentajia kohtaan on kasvettava. Eivät meidän B-juniorimme pelaisi nyt SM-sarjassa, C-junnut Kai Pahlman lopputurnauksessa ja Akatemia taistelisi paikasta kuuden sakissa ellei sitä työtä olisi tehty jo pitkään. Se on siinä vaiheessa jalostamista ja hiomista, kuten BSM-joukkueen vastuuvalmentaja Ismo Koskela hyvin totesi.
Julkisuudessa sen enempää laji kuin TP-Seinäjokikaan eivät ole juuri järin hirveästi saaneet kiitosta saati sitten mainintoja tekemisestään. Mistä arvelet sen johtuvan?
"Ehkä se on niitä vanhoja peruja tällä alueella. Paini ja pesäpallo ovat vuosikymmeniä olleet hallitsevia juttuja. Ei sitä ole hirveästi kirjoitettu jalkapallosta ylipäätään. Ei TP-Seinäjoesta, eikä SJK:sta. En tunne ihan tarkkaan tilannetta pidemmältä aikaväliltä. Se on kyllä hieman outoa, sillä aikoinaan Sepsi-78 oli korkealla ja TP-Seinäjoki pelasi Veikkausliigassa. Silti ei ole saavutettu sitä asemaa, joka ansaittaisiin. Toisaalta pitää ajatella niin, että tulevaisuudessa kaikki on paremmin. Jalkapallo on koko ajan vahvasti esillä. Tehdään vain asioita pikkuisen paremmin koko ajan, ollaan kärsivällisiä ja lähestytään itse oikeita henkilöitä."
Mikä on mielestäsi ollut Wallsport Areenan merkitys tähän mennessä?
"Varmasti hallin suurin merkitys tulee esiin pitkässä juoksussa, mutta uskoisin sen kyllä näkyvän jo tulevan kesän peleissäkin. Pienen pään pojat ovat hallissa ihan hirveitä tuntimääriä, eikä sellainen voi olla näkymättä. Silti me emme ole vielä maksimaalisesti osanneet edes hyödyntää hallia. Ne mahdollisuudet, jotka Wallsport Areena ja sen omistaja, Raimo Sarajärvi, meille tarjoavat ovat huimat. Siellä on vielä paljon hetkiä kun halli on tyhjä, joten meidän on pystyttävä tulevaisuudessa hyödyntämään sitä etenkin niiden pienen pään poikien kohdalla, joilla koulupäivät ovat lyhyitä. Meidän on osattava ohjata junioreita mieluummin halliin kuin nakkikioskeille tai kotiin telkkarin/tietsikan ääreen notkumaan. Junioreiden on myös ymmärrettävä se, ettei "Litti" olisi "Litti", jos hän olisi harjoitellut vain Reippaan juniorijoukkueen treeneissä. Ne lukemattomat kerrat, jotka hän vietti Lahden Suurhallissa yksin ovat kasvattaneet hänestä sen pelaajan, jollainen hän on. Wallsport Areena on auki joka aamu kahdeksalta. Siinä on mahdollisuus käydä siellä jo aamusella jos koulu alkaa esimerkiksi kympiltä. Hyvä aamupala ajoissa ja sen jälkeen kolmeksi vartiksi treenaamaan. Tässä puolestaan tullaan siihen, että elämässä tehdään valintoja. Kaikista ei voi tulla huippuja, kaikki eivät edes halua. Ne, jotka haluavat voivat kyllä tehdä sen asian eteen paljon. Silloin kun osa junnuista oli nakkikioskilla, kaupungilla tai jossain missä nyt olivatkaan, Tero Mäntylä, Veli Lampi ja Toni Lehtinen olivat todennäköisesti joko treenaamassa tai menivät ajoissa nukkumaan herätäkseen aikaisemmin treenaamaan sen sijaan, että olisivat notkuneet yömyöhään ulkona tai valvoneet puolille öin katsellen leffoja. Nyt he ovat siellä missä ovat ja joskus pikkujunnuissa jopa heitä taitavammat kaverit, joilla ei ollut samaa paloa, ovat täällä jossain pelailemassa tai pahimmassa tapauksessa baaritiskeillä notkumassa."
Vaikka TP-Seinäjoen joukkueet ovatkin jo kevääseen mennessä pärjänneet kohtuullisesti, on siis edessä vielä monta hikistä hetkeä. Työ, ei edes jalkapallon parissa tehty, lopu tekemällä. Ikinä.

TP-Seinäjoen Akatemia on selvittänyt tiensä kahdeksan parhaan joukkoon, B-juniorit pelaavat SM-sarjassa ja C-juniorit selvittivät tiensä Kai Pahlman lopputurnaukseen. Mistä tämä kertoo?

"Varmasti siitä, että menneinä vuosina ja tämän kauden talviharjoittelussa on onnistuttu joissakin asioissa ihan mukavasti. Onhan tämä hyvä alku. Toitä pitää kuitenkin tehdä vieläkin. Tähän tasoon on mielestäni minimissään pyrittävä tulevinakin vuosina. Se on ainakin itselläni ihan selkeä ajatus. Vielä ei ole mitään pitkän tähtäimen visiota sinällään esitelty, mutta kyllä tarkoitus on käydä asioita läpi ihan seuran hallituksen tasolla asti. Minä haluaisin, että meiltä olisi joka kausi B-junnut SM-sarjassa ja molemmat C-junnut lopputurnauksissa. Sitä kautta myös yksilöt kehittyisivät ja saataisiin poikia alue- ja maajoukkueisiin."

Vaasan Piirissä TP-Seinäjoki on viime aikojen näytöillä selkeä ykkösseura junioreissa. Emme kuitenkaan ole pelaajamäärissä mitattuna mitenkään huikean suuri seura. Esimerkiksi Vaasan Palloseuralla ja Vasa IFK:lla on kuitenkin selkeästi enemmän materiaalia käytössään miltei kaikissa ikäluokissa. Mistä tämä kertoo?

"No joo. Tämä onkin. Se voi olla vaarallinenkin tilanne. Vaasan piirin taso ei ole niin hirveän korkea kuin se on joskus aiemmin ollut. Toki tästä saadaan jonkinlaista hajua Pohjola Cupissa tarkemmin. Sitten se on tietenkin valintakysymys. Aika vähän on tältä alueelta poikia aluejoukkueissa ja sitä kautta sitten maajoukkuekuvioissa. Siinäpä onkin kysymys, johon toivon, että me pystyisimme jatkossa antamaan vastausta, eli nostamaan taso."

TP-Seinäjoen joukkueista on pitkän aikaa ollut hirmuisen vaikea päästä leireille. Mistä se johtuu?

"En uskalla edes sanoa. Jos raa’asti sanoo, niin meillä ei ole tarpeeksi hyviä yksilöitä. Ehkä meidän vahvuutemme on joukkuepelaaminen, sillä joukkueina olemme kuitenkin menestyneet."

Ovatko sitten yksilöt tärkeämpiä kuin joukkueet?

"Junioripuolella tärkeintä on yksilöiden taitotason kohottaminen, eli siinä mielessä kyllä. Toisaalta, kyllähän meillä perustaitotaso on ihan ok, sen näkee jo siitä, miten pojat ovat menestyneet eri taitokisoissa. Jatkossa meidän on onnistuttava jalostamaan se tekniikka ja taito pelitaidoksi, joka on kuitenkin aivan eri asia kuin neppailu pallon kanssa. Se taito, joka pelaajillamme on, on kyettävä saamaan esille peleissä. Jatkossa meidän valmentajiemme on uskallettava entistä enemmän opettaa sitä pelitaitoa ja pelillisiä asioita jo ihan pikkupään pojille. Ei se riitä, että me ryhdymme miettimään niitä siinä vaiheessa kun mennään isolle kentälle. Niitä pelillisiä juttuja on ryhdyttävä opettamaan jo ihan Taitokoulu-iässä. Siellä pitää laittaa pelaajat ajattelemaan ratkaisumalleja pelitilanteissa itse."

TP-Seinäjoen valmentajatilanne on varsin hyvä moniin aiempiin kausiin verrattuna ja moneen muuhun seuraan verrattuna. Ei se silti ole varmasti sellainen, kuin se voisi parhaimmillaan olla. Miksei valmentajia löydy enempää?

"Tuntuu ihan selvästi siltä, etteivät ihmiset ole valmiita sitoutumaan pidempiluonteisiin juttuihin. Paljon halutaan olla futiksen parissa mukana, mutta harva lopulta haluaa sitoutua kahdeksi vuodeksi tai vieläkin pidemmäksi ajaksi mukaan toimintaan. Jos ajatellaan meidän 1999 –ikäluokkaamme, niin ei heidän ja valmennuksen todellinen taso selviä ennen kuin 7-8 vuoden kuluttua. Koko yhteiskunta tuntuu elävän projektiluonteisesti, eli halutaan vain katsoa esimerkiksi kuuden kuukauden päähän ja siihen ollaan valmiita sitoutumaan. Yksi asia on varmasti se, että pienen pään valmentajia ei huomioida tarpeeksi, vaikka siellä se työ oikeasti tehdään. Eivät ne pojat yhtäkkiä muutu C-junnuista B-junnujen SM-tason pelaajiksi. Kyllä se juttu on tehty jo kauan ennen sitä. Tutor-hankkeen kautta pyrimme antamaan apuja pienen pään valmennukseen ja yritämme löytää sen yhteisen jutun, jonka kautta etenemällä homma kehittyy entisestään. Yksi juttu on nimenomaan tuo arvostus. Ensiksikin a) pienen pään valmentajat eivät edes itse arvosta omaa työtään ja toiseksi b) meidän isomman pään valmentajien arvostus pikkupään valmentajia kohtaan on kasvettava. Eivät meidän B-juniorimme pelaisi nyt SM-sarjassa, C-junnut Kai Pahlman lopputurnauksessa ja Akatemia taistelisi paikasta kuuden sakissa ellei sitä työtä olisi tehty jo pitkään. Se on siinä vaiheessa jalostamista ja hiomista, kuten BSM-joukkueen vastuuvalmentaja Ismo Koskela hyvin totesi.

Julkisuudessa sen enempää laji kuin TP-Seinäjokikaan eivät ole juuri järin hirveästi saaneet kiitosta saati sitten mainintoja tekemisestään. Mistä arvelet sen johtuvan?

"Ehkä se on niitä vanhoja peruja tällä alueella. Paini ja pesäpallo ovat vuosikymmeniä olleet hallitsevia juttuja. Ei sitä ole hirveästi kirjoitettu jalkapallosta ylipäätään. Ei TP-Seinäjoesta, eikä SJK:sta. En tunne ihan tarkkaan tilannetta pidemmältä aikaväliltä. Se on kyllä hieman outoa, sillä aikoinaan Sepsi-78 oli korkealla ja TP-Seinäjoki pelasi Veikkausliigassa. Silti ei ole saavutettu sitä asemaa, joka ansaittaisiin. Toisaalta pitää ajatella niin, että tulevaisuudessa kaikki on paremmin. Jalkapallo on koko ajan vahvasti esillä. Tehdään vain asioita pikkuisen paremmin koko ajan, ollaan kärsivällisiä ja lähestytään itse oikeita henkilöitä."

Mikä on mielestäsi ollut Wallsport Areenan merkitys tähän mennessä?

"Varmasti hallin suurin merkitys tulee esiin pitkässä juoksussa, mutta uskoisin sen kyllä näkyvän jo tulevan kesän peleissäkin. Pienen pään pojat ovat hallissa ihan hirveitä tuntimääriä, eikä sellainen voi olla näkymättä. Silti me emme ole vielä maksimaalisesti osanneet edes hyödyntää hallia. Ne mahdollisuudet, jotka Wallsport Areena ja sen omistaja, Raimo Sarajärvi, meille tarjoavat ovat huimat. Siellä on vielä paljon hetkiä kun halli on tyhjä, joten meidän on pystyttävä tulevaisuudessa hyödyntämään sitä etenkin niiden pienen pään poikien kohdalla, joilla koulupäivät ovat lyhyitä. Meidän on osattava ohjata junioreita mieluummin halliin kuin nakkikioskeille tai kotiin telkkarin/tietsikan ääreen notkumaan. Junioreiden on myös ymmärrettävä se, ettei "Litti" olisi "Litti", jos hän olisi harjoitellut vain Reippaan juniorijoukkueen treeneissä. Ne lukemattomat kerrat, jotka hän vietti Lahden Suurhallissa yksin ovat kasvattaneet hänestä sen pelaajan, jollainen hän on. Wallsport Areena on auki joka aamu kahdeksalta. Siinä on mahdollisuus käydä siellä jo aamusella jos koulu alkaa esimerkiksi kympiltä. Hyvä aamupala ajoissa ja sen jälkeen kolmeksi vartiksi treenaamaan. Tässä puolestaan tullaan siihen, että elämässä tehdään valintoja. Kaikista ei voi tulla huippuja, kaikki eivät edes halua. Ne, jotka haluavat voivat kyllä tehdä sen asian eteen paljon. Silloin kun osa junnuista oli nakkikioskilla, kaupungilla tai jossain missä nyt olivatkaan, Tero Mäntylä, Veli Lampi ja Toni Lehtinen olivat todennäköisesti joko treenaamassa tai menivät ajoissa nukkumaan herätäkseen aikaisemmin treenaamaan sen sijaan, että olisivat notkuneet yömyöhään ulkona tai valvoneet puolille öin katsellen leffoja. Nyt he ovat siellä missä ovat ja joskus pikkujunnuissa jopa heitä taitavammat kaverit, joilla ei ollut samaa paloa, ovat täällä jossain pelailemassa tai pahimmassa tapauksessa baaritiskeillä notkumassa."

Vaikka TP-Seinäjoen joukkueet ovatkin jo kevääseen mennessä pärjänneet kohtuullisesti, on siis edessä vielä monta hikistä hetkeä. Työ, ei edes jalkapallon parissa tehty, lopu tekemällä. Ikinä.