Kolmen suuren valtakunta
Retkipäiväkirjan osa 1
Matka Tukholmaan, tuonne rakkaan länsinaapurimme Ruotsin pääkaupunkiin, seuraamaan jalkapalloa oli mietteissä hyvän aikaa. Tiedustelumatkat tuli tehtyä jo viime vuoden puolella, jolloin sain tutustua niin Hammarby IF:n, kuin Djurgårdens IF:nkin väkeen jo alustavasti.
Ruotsin Allsvenskanin otteluohjelman tultua talvella julki, alkoi sitten retken konkreettinen suunnittelu ja kontaktointi.
Alustavasti näytti, että tarjolla olisi peräti viisi pääsarjan ottelua, mutta lopulta nähdyksi tuli neljä matsia Allsvenskania ja kaksi ottelua Juniorallsvenskania.
Yhteydenotot ruotsalaisseuroihin eivät aluksi tuoneet vastauksia. Toisaalta, syynä saattoi olla se, että olin asialla jo helmikuussa, kun aikaa sarjan alkuun oli kaksi kuukautta ja haluamiini matseihin noin kolme kuukautta. Turha hätääntyä vielä siinä vaiheessa.
Noh, lopulta vastauksia sitten tuli. Laitoin viestiä neljään seuraan, joista kaksi oli avuliaita heti, kolmas vastasi ollessani jo Ruotsissa, mutta uppsalalaisesta IK Siriuksesta ei kolmesta yhteydenotosta huolimatta koskaan kuulunut tuon taivaallista.
Tukholmahan sinällään on kolmen suuren valtakunta, eli Allsvenskanissa pelaavat viime kauden mestari AIK, viime kauden cupin voittaja Djugårdens IF ja yleisömäärissä jo vuosien ajan ykkösen ollut Hammarby IF. Missään nimessä ei kuitenkaan voi unohtaa kasvattajaseura IF Brommapojkarnaa, joka suoltaa jatkuvalla syötöllä toinen toistaan lupaavampia pelimiehiä muiden iloksi.
Aikataulullisesti oli parempi mennä Helsingistä Tukholmaan ja palata Tukholmasta Turkuun, joten näin sitten myös päädyin tekemään. Perjantaina 10. toukokuuta rantauduin Ruotsiin aamukymmeneltä.
Kaknäs ja DIFEnsimmäinen etappi retkellä oli Djurgårdens IF:n harjoituskeskus, Kaknäs Idrottsplats. Kaknäsin harjoituskeskus sijaitsee koillisosassa Tukholmaa, puistoalueella. Oli miltei epätodellista, että niinkin lähellä miljoonakaupungin keskustaa on moinen paikka.
Seurahan on perustettu jo 1891, joten historiaa riittää, vaikka kuinka. Mestaruuksia yleisseuran jalkapallopuoli on kirjannut tililleen 11 kappaletta, joista kolme viimeistä ovat tulleet 2000-luvun alkupuolella.
Mielenkiintoista on se, että vaikka kyse on ilmiselvästi isosta seurasta, sen yleisökeskiarvo on kuitenkin tukholmalaisseuroista pienin tällä kaudella, eli 12 306. No, tietenkin moinen lukema olisi Suomessa täysin omaa luokkaansa, eli se on kuitenkin aina pidettävä mielessä. Kaikki kolme tukholmalaista ovat toki kärkinelikossa, jonne kiilaa iskee vain euroopan kentillä mukavasti esiintynyt Malmö FF.
Ensimmäinen tapaaminen oli Djurgårdens IF:n mediakaverin, Olle Arnellin, kanssa. Nuori mies, joka on ikänsä kannattanut seuraa, sai keväällä vakituisen pestin ja puhkui intoa.
– Tietenkin tämä on ihan unelmahomma itselleni. Olen seurannut Djurgårdenia pienestä pitäen, naurahti Olle, jonka päivät vierähtävät vauhdilla, sillä heti tapaamisemme jälkeen luvassa oli kahden espanjalaisen journalistin kanssa rupattelua.
– Djurgården on iso seura, kuten ovat myös paikalliskilpailijamme AIK ja Hammarby. Me pelaamme Hammarbyn kanssa samalla stadionilla, mutta ei se oikeastaan tunnu sen kummemmin mitenkään vijollisalueelta. Meillä on stadionilla kuitenkin omat pukukopit ja kaikki on kerrassaan upeasti. Onhan siinä huikea ero pelaamiseen vanhalla Olympiastadionilla, naurahtaa Olle.
Bittitaivas varasti varttitunnin mittaisen haastattelun Arnellin kanssa, mutta uutta on kuitenkin tulossa mahdollisesti jo kesäkuulla ja silloin kuullaan kaikki viimeisen päälle.
Kaikesta kuitenkin huokui vilpitön innostus työhön seurassa. Yksi mielenkiintoinen pointti oli se, että Djurgården on kahdessa lajissa huipulla: jalkapallossa ja jääkiekossa.
– Olemme tietenkin eri yhdistyksiä, mutta mielestäni se on loistava homma, että meillä on molemmat lajit huipulla. Se antaa tavallaan faneille seurattavaa ympäri vuoden, Arnell näkee tilanteen.
Kaknäsin harjoituskeskuksesta lähdettäessä navigaattoriin sai kirjoittaa uudeksi määränpääksi Hjorthagens IP, eli seuraava urheilukenttä, jolla DIF:llä on paljon toimintaa. Samassa paikassa sijaitsevat myös seuran junioripuolen toimistotilat, jotka ovat pienehkössä, mutta idyllisessä puurakennuksessa kentän viertellä.
Sinne oli Arnell sopinut treffit Djurgårdenin pikkupään urheilupomon, Ola Danhardin kanssa. Aikaisemmin Brommapojkarnassa pomona toiminut reilu 60-vuotias Danhard puolestaan hälytti paikalle suomalaiset sukujuuret omaavan Matias Torikan, joka on tullut seuraan Göteborgista. Molempien videohaastattelut löytyvät, eikä tällä kertaa paikalla ole nähty bittivarkaitakaan.
Paljon on työtä luvassaDanhard kertoi suoraan, että hänet pestattiin organisaatioon laittamaan seuran pikkupään juniorituotanto kuntoon. Sitä se ei kuulemma ole ollut, eikä ole vieläkään. Askeleita oikeaan suuntaan on kuitenkin jo harpottu. Yksi niistä oli aiemmin mainitun Torikan pestaaminen huolehtimaan 6-9 -vuotiaiden tekemisestä ja kehityksestä.
Kun puheeksi tulee mahdollinen yhteistyö SJK-junioreiden ja suurseura Djurgårdenin kanssa Danhard kyllä kiinnostuu.
– Meillä vain ei ole tarpeeksi kenttiä, eikä paikkoja, missä tuollaisia mahdollisia otteluita voitaisiin pelata. Tukholmassa kaikki seurat kärsivät akuutista kenttäpulasta, tuhahtaa Danhard huomauttaen kuitenkin heti, että kansainvälisyys on seuralle erittäin tärkeää.
– Se on välttämätöntä. Siinä ei ole kahta sanaa. Kansainvälisyys on erittäin olennainen osa ajatusmaailmaamme, vakuuttaa Danhard.
Tutustuminen Djurgårdens IF:n junnupuoleen ja edustusjoukkuetasolla mediamieheen oli kerrassaan erinomainen juttu. Tietenkin sitä toivoo, että kohtaamiset luovat myös pohjaa tulevalle. Ainakin kohteliaissa puheissa kiinnostusta vakuuteltiin. Siitä on mahdollisuus lähteä jalostamaan asiaa eteenpäin ja se myös tullaan tekemään.
Perjantain aamupäivä ehti jo vaihtua iltapäiväksi. Tuli melkein kiire kiiruhtaa hotellille ottamaan huone vastaan ja purkamaan autosta kamat ennen kuin illalla pelattavaan Hammarby IF v IK Sirius otteluun tulisi kiire. – omm
Matias Larikka videolla
Ola Danhard videolla
Kuvasetti Kaknäsistä