Musta 97 viides Vesitassa

Musta 97 viides VesitassaTP-Seinäjoen ysiseiskojen järjestämä Syys-Vesita turnaus pelattiin päätökseen sunnuntain illansuuhun mennessä. Tiukkojen taistelujen jälkeen saatiin kaksi erillistä sarjaa pelatuksi ratkaisuihin asti. Lakeussarjassa voiton vei Valkeakosken Haka, joka kukisti kiihkeässä finaaliottelussa viime syksyn Vesita –voittajan Kuopion Palloseuran 2-1. Pronssimitalit jäivät kotikaupunkiin, kun TP-Seinäjoen ysikuutosten joukkue voitti viime sekuntien maalilla Mikkelin Palloilijat 2-1. Turnauksen järjestäjien ysiseiskojen Musta sijoittui turnauksessa hienosti viidenneksi. Todettakoon, että turnausvoittaja Haka sai juuri tältä TP:n porukalta turpiinsa Hakan 75-vuotisjuhlaturnauksessa. Pieniä olivat siis erot tälläkin kertaa.Ysiseiskojen Musta aloitti sunnuntain pelit hyvin nukutun yön jälkeen ottelulla rovaniemeläistä Lynx Keltaista vastaan. Varsinainen peliaika päättyi lukemin 1-1 (0-0), mutta seuranneessa rangaistuspotkukisassa TP oli parempi maalein 3-1.TP hallitsi Lynx –ottelussa ensimmäistä jaksoa. Hallinta oli tosin näennäistä. Peli oli verkkaista ja oudon vaisua. Jopa pikku nättiä. Joonas Lepistölle siunaantui kotijoukkueen parhaat paikat. Vastustajalla oli eka jaksolla yksi tolppakuti. Toisella jaksolla peli pysyi yhä TP:n hallinnassa. Peli pyöri pääosin keskialueella, eikä avauksia eteenpäin nähty riittävästi. Joni Vähämaan ja Matti Lähteen kentälle tulot toivat taas kerran peliin lisää jalkoja. Lynx pääsi tekemään johtomaalin 18. minuutilla TP:n puolustusvirheen seurauksena. Peliä oli silloin jäljellä enää pari minuuttia. Maalin takakulmalta ylös suuntautuneelle vedolle maalivahti Henri Kallio-Kurssi ei voinut mitään. Ysiseiskojen Musta näytti taas kerran, ettei se helposti masennu takaiskumaalista. Viimeisellä peliminuutilla Joonas Lepistö vetäisi raudanlujasti kolmesta metristä pallon maaliin. Maalia edelsi kova jauhaminen rankkarialueen rajan tuntumassa. Pääosissa olivat Joonaksen lisäksi Antti Palomäki, Joni Vähämaa, Iiro Kiviluoma ja Valtteri Leppänen. Rankkarikisassa TP sai aloitusvuoron ja sen hyödynsi heti Joonas Lepistö tulittamalla pallon varmuudella maaliin. Lynxin ekan vedon pysäytti sitten mahtavasti Henri Kallio-Kurssi. Kun Joonas Sundman onnistui TP:n toisena ampujana, nousivat Lynxin toiselle ampujalle jo aikamoiset paineet. Henkka sai tähänkin vetoon käpälänsä väliin, mutta pallo pääsi kuitenkin lirvahtamaan maaliviivan yli. Kolmantena TP:n ampujana oli Valtteri Leppänen, joka hienolla onnistumisellaan varmisti sen, ettei Lynxin kolmannen ampujan tarvinnut enää vaivautua. Lynx puolusti koko ajan neljällä pelaajalla vaivautumatta itse kovin ihmeellisiin hyökkäyssommitteluihin. Sumppupelin murtamisessa pienellä kentällä oli kotijoukkueella jonkin verran vaikeuksia, mutta onneksi oikea joukkue lopulta voitti. Näin TP Musta pääsi pelaamaan viidennestä sijasta.Turnauksen viimeisessä ottelussaan TP-Seinäjoki otti sen parhaan mahdollisen sijan, mitä lauantain pelien jälkeen oli vielä tarjolla. Viides sija irtosi taas rangaistuspotkuilla, kun varsinainen peliaika Kokkolan Pallo-Veikkoja vastaan päättyi maalittomasti. Ottelun ensimmäisellä pelijaksolla TP tarjoili vastustajalle aivan liian paljon harhasyöttöjä. Palloa pyöriteltiin ihan mukavasti keskialueella, mutta siihen se tahtoi liian usein jäädä. KPV oli selkeästi parin yksilön varassa. Tuukka Lundell ja Lasse Känsälä olivat vahvoja kaksinkamppailuissa ja taitavuudellaan tuottivat TP:n alakerralle paljon töitä. Loppusilaus jäi puuttumaan ja hyvin voi todeta molempien joukkueiden jääneen avausjaksolla maalipaikoissa mitattuna vaisuihin lukemiin. KPV-ottelun toisella jaksolla TP Musta jatkoi siitä, mihin ekalla jaksolla jäätiin. Peli muuttui aavistuksen vielä tuskaisemmaksi, kun tila oli koko ajan vähissä. Rankkarikisassa KPV:tä vastaan toistui pitkälle sama kuvio kuin aamun Lynx-ottelussa. TP sai ensiksi aloittaa ja Joonas Lepistö laittoi pallon silmiä hivelevän hienosti verkon perukoille. KPV:n ensimmäinen laukoja sai sitten todeta TP:n maalivahdin taidot. Henri Kallio-Kurssi sai nahkahanskoin verhoillut taikanäppinsä taas kerran väliin. Joonas Sundman onnistui omassa rankkarissaan vakuuttavasti ja KPV:n toisessa vedossa Henkka oli hyvin mukana, mutta tilanne oli kuitenkin sen jälkeen 2-1 TP:lle.Valtteri Leppänen sai toisen kerran peräkkäin mahdollisuuden pukea harteilleen ottelun ratkaisijan viitan ja tälläkin kertaa hän siinä onnistui. Näin Kokkolan pojista otettiin mehukas voitto. Vastuuvalmentaja Jari Kujala kiitti poikia urakan hyvästä loppuun viemisestä. TP Musta otti sen, mitä oli otettavissa lauantain niukan MP-tappion jälkeen. Niukasti menetetty lohkovoitto ja sitä seurannut parhaalle lohkokakkoselle suodun välieräpaikan täpärä lipsahdus TP:n sijasta Hakalle korpesi toki kaikkia pitkin sunnuntaita. Ja niinhän siinä kävi, että se paras lohkokakkonen vielä vei turnauksen kirkkaimman pytyn. Pitkässä ja rasittavassa turnauksessa tulee ymmärrettävästi aina pieniä suvantovaiheita. Nyt se osui pahimmillaan MP-otteluun. Jari muistutti pojille, ettei tässä sentään vielä robotteja olla ja pojat myöntelivätkin lauantain pelien painaneen jaloissa. Rankkarien vetäjiä Jari nimitti maagisiksi. Myös maalivahti Henri Kallio-Kurssi sai tunnustusta mahtavasta rankkarien torjuntavireestään. Henkka torjui molemmissa kisoissa sen ekan vedon, jolloin pahin jännitys karisi heti pois. TP Mustan peli muuttui sunnuntaiksi liian varovaiseksi. MP-tappion jälkeen varottiin uutta häviötä liikaa. Palloa siirreltiin poikki kentän varmistellen. Kun pallo ei liikkunut tarpeeksi liukkaasti ylöspäin, sai vastustaja pallon alle lisää pelaajia ja peli puuroutui siinä. Näin pienellä kentällä kahdeksan kenttäpelaajaa ja maalivahti pallon alla tekee pelistä sumppumaista ja vaikeaa. TP Mustan maalissa pelasi jokaisen turnausminuutin Henri Kallio-Kurssi. Edellä on Henkan tekemisiä jo ruodittu monisanaisesti, mutta lyhyesti todettuna nuori mies oli viikonloppuna huippuvireessä. Laitapakin tontilla tässä turnauksessa päävastuun kantoivat Joonas Sundman ja Nicolas Kotamäki. Kumpikin pärjäsi nopeudessa ja kaksinkamppailuissa mukavasti. Peliä avattiin näppärästi ja potkuista löytyi voiman lisäksi tarkkuutta. Toppareina pelasivat Ville Viita ja Miika Huumo, joilla peli oli hallinnassa koko ajan. Taidot olisivat kyllä antaneet mahdollisuuksia hieman rohkeampaankin ylöspäin pelaamiseen, mutta toisaalta virheiden välttäminen on myös tärkeää. Kumpikin hallitsee pääpelin jo koko lailla reippain ottein ja purkupallot hoituvat yleensä niin, ettei tilaa selittelyille jää. Miika kävi myös jonkin verran pelaamassa keskikentän pohjalla.Laitalinkkeinä uurastivat Vesitan kiihkeissä koitoksissa Joonas Lepistö, Topias Syrjälä, Jaakko Raitis ja Joni Vähämaa. Jaakko kävi välillä myös laitapakin tontilla. Syksykauden Oranssin riveissä pelannut Jaakko oli siis tällä kertaa Mustan riveissä ja kärsi tietysti siitä, että yhteen pelaamisesta ei ollut samanlaista kokemusta kuin muulla joukkueella. Hienosti ”Jasu” kuitenkin paikkansa täytti. Joni pelasi erinomaisen turnauksen. Maalejakin syntyi. Kun Joni tuli kentälle, yleensä alkoi heti tapahtua. Vikkelä, ketterä ja taitava pelaaja, josta kehittynee vallan mahdoton peluri, kun varteen tulee lisää voimaa ja kiloja. Topias oli Jonin tyyppinen vauhtikone. Monta hyvää keskitystä viikonlopun aikana nähtiin ”Topsun” lapikkaasta. Joonas oli ottelusta toiseen oma yritteliäs itsensä. Joukkueen normaalia varovaisempi pelaaminen taisi olla syynä siihen, ettei Joonaksen osaamista osattu hyödyntää niin hyvin kuin TP Musta on viime aikoina parhaimmillaan tehnyt. Maaleja ja syöttöjä Joonas kuitenkin taas sai aikaiseksi kasapäin. Keskikentän kapellimestareina hääräsivät Iiro Kiviluoma ja Valtteri Leppänen. Iiro pelasi keskikentän pohjalla ja Valtteri kärjessä pelanneen Antti Palomäen alapuolella. Iirolla ja Valtterilla riitti juoksuvoimaa ensimmäisen ottelun alkuvihellyksestä viimeisen ottelun päätösvislaukseen asti. Vauhtia, jossa maltti pysyi mukana. Kumpikin osasi levittää peliä, eikä syöttötarkkuutta sovi moittia. Hieno turnaus kumpaiseltakin. Antti pelasi kärjessä tutun railakkaasti. Maalien lukumäärä jäi nyt piirisarjapelejä niukemmaksi, kun paikkojakaan ei kovien vastustajien ansiosta syntynyt samalla lailla. Antti teki töitä hartiavoimin ja tulostakin tuli.Mutta missäs sitten luurasi Matti Lähde? Matin pelejä seuranneet arvannevat vastauksen. No, kaikkialla tietenkin. Matti on sellainen hyrrä, että häneltä piisaa energiaa niin puolustamiseen kuin hyökkäämiseen. Matti tuo kentälle aina jalkoja ja hämminkiä vastustajan pääkopan sisälle. Vastustaja joutuu rikkomaan Mattia tiuhaan tahtiin, mikä tuo tietenkin vapareita hyvistä paikoista. Joukkueelle tärkeä pelimies siis.TP Mustan kausi alkaa olla paketissa. Piirisarjasta tuli kultaa ilman tappion tappiota ja syksyn kaksi turnausta – Hakan juhlaturnaus ja Vesita – hoidettiin tyylikkäästi viidennelle sijalle asti. Turnauksissa oli enemmänkin tarjolla, mutta onni ei ollut kaikilta osin myötämielinen.