Oranssi -94:lla hyvä kevät

Oranssi -94:lla hyvä kevät TP-Seinäjoen C14 -pojilla (-94 synt.) oli hyvä vire kevätkauden ratkaisuhetkillä. Sekä kakkosdivari että aluesarja päättyivät kevätkierrosten osalta suotuisasti.TP-Oranssi pystyi kaikkien epäonnisten pikku kompurointien jälkeen säilyttämään paikkansa aluesarjassa. Murheellisen Alavetelin reissun (IK Myranilta neniin 2-3 loppuhetkien takaiskumaaleilla) jälkeen, saatiin Prunttimäkeen vieraiksi GBK Kokkolasta ja pietarasaarelaisen Jaron vuotta nuorempien poikien yhdistelmä. GBK -ottelussa 5. kesäkuuta TP painoi päälle, eikä yrityksen puutteesta voinut ketään moittia. GBK oli kuitenkin parempi luvuin 2-3. TP:n molemmat maalit ampui Veli-Pekka "Vemmu" Pajula. Pari viikkoa myöhemmin Jaron lahjakas ysivitosten porukka oli alussa hätää kärsimässä, kun oranssipaidat karkasivat puoliaikaan mennessä hyvällä pelillä jo 2-0 johtoasemaan. TP:n maalintekijöinä kunnostautuivat täksi kaudeksi Jalasjärveltä siirtynyt Samuli Koivusaari ja jälleen kerran Vemmu Pajula. Toisella jaksolla pallo alkoi polttaa isäntäjoukkueen jaloissa. Syötöt karkailivat ja haltuunotoissa töpeksittiin oikein kunnolla. Ongelma oli koko joukkueen, ei yksittäisen pelaajan. Niin siinä sitten vain kävi, että jarolaiset tekivät kolme maalia – ja ottelu päättyi jo kolmannen kerran peräkkäin pruukilaisten tappioksi 2-3. Ankarien kokemusten jälkeen pojat ja valmentaja Reijo Leppä kuitenkin jaksoivat uskoa sarjapaikan varmistamiseen kuun lopulla Närpiössä. Ehkä tämä selkeimmin kuvaa joukkueessa vallitsevaa taistelevaa mielialaa ja hyvää henkeä. Tasapeli Jaron ysivitosia vastaan olisi merkinnyt sitä, että Närpiössä olisi riittänyt tasapeli. Tappio merkitsi voittamisen pakkoa tomaattipitäjän poikia vastaan. Perjantai-illalla 27.6. oranssipaidat matkasivat jälleen kerran Närpiöön. Ainakin vanhempien joukossa kummasteltiin sarjaohjelmien laatimisen logiikkaa. Närpiö kohdataan vuosi toisensa perään aina vieraissa! Toki rannikolla matkailu avartaa, mutta osa vanhemmista intoutui hivenen tympääntyneenä muistelemaan mielenkiintoisia kokemuksia närpiöläisestä tuomarityöskentelystä. Molemmat joukkueet olivat aloittaneet "kilpavarustelun" ottelun alla. Kraft oli marssittanut maalinsa suulle tähän ikäluokkaan toki lukeutuvan Karl-Filip Erikssonin, joka tähän asti on keskittynyt B-junnujen peleihin. Eriksson valittiin hiljattain pelatussa piirijoukkueitten Pohjola Cupissa All Stars -joukkueeseen. TP puolestaan oli vahvistanut rivejään kahdella uudella pelaajalla. Ylistaron Kitinojalta kotoisin oleva Pekka Jaskari puki ensi kertaa virallisessa ottelussa oranssipaidan ylleen asettuessaan kentällä hyökkääjän paikalle. Hän on pelannut aikaisemmin tällä kaudella Sisun miesten kakkosjoukkueessa kuutosdivaria ja saman seuran ysikolmosten joukkueessa. Pekka on TP:n pojille tuttu joukkuekaveri futsal -kentiltä. Hän pelaa kaksoisedustuksella jatkossakin Sisun pelejä. Hyvä yhteistyö seurojen välillä näkyi taas käytännössä! Puolustuspäähän vahvistukseksi oli saatu myös ensi kertaa Teemu Nimell, joka alkukauden Ilmajoen Kisailijoiden saman sarjatason joukkueessa pelattuaan haki itse siirtoa pruukilaisten riveihin. Vielä viime kaudella Teemu pelasi kotipaikkakunnallaan Jalasjärven Jalaksen riveissä. Hän oli myös Vaasan piirijoukkueen riveissä kesäkuun puolivälin Pohjola Cupissa. Lupaava pelimiehen alku siis. Lataukset olivat siis kovat kummallakin puolen. Närpiön Kraft aloitti ottelun vahvasti, kun TP tuntui jatkavan samanlaista hermoilevaa peliä kuin edellisen ottelun toisella jaksolla. Pallo pomppi ajoittain kovin holtittomasti ja syöttöpeli takelteli. Pikku hiljaa peli kuitenkin tasoittui, mutta puoliajalle mentiin tuskaisen tuntuisissa 0-0 lukemissa. Ensimmäisellä jaksolla TP-Oranssilla oli toki muutama maalintekopaikka, mutta viimeistely ei ollut terävimmillään. Pekka Jaskari ilahdutti tuomalla hyökkäyksiin säpinää miesten peleissä karaistuneella kovuudellaan ja nopeudellaan. Puoliajan neuvonpidossa valmentaja Reijo Leppä painotti pelin rauhoittamista ja kohkaamisen lopettamista. Myös syöttöpeliin päätettiin panostaa. Opit ja kasvanut päättäväisyys näkyivät heti pelin päästyä käyntiin. Oranssipaidoilla oli monta maalintekopaikkaa aivan jakson alkuminuuteilla, eikä isäntäjoukkue saanut peliään käyntiin. TP pelasi enemmän pallo maassa ja syöttöpeliä viljellen, Kraft roiskimalla korkeita palloja kärkimiehiä tavoitellen. Se loi uskoa sekä kentällä että sen laidalla siihen, että kärsivällisyys ja huolellisuus vielä palkitaan. Niin onneksi kävikin. Hurjaan taisteluun toisella jaksolla intoutunut Miki Kattelus latasi lähietäisyydeltä pallon vastustamattomasti verkon perille. TP:n peli sai maalista uutta puhtia ja Vemmu Pajula pääsikin taituroimaan lukemat jo turvallisen tuntuiseen muotoon: 0-2 vieraille. Seuraavat hetket olivat kuitenkin joukkueen mustimmat Närpiön vierailun aikana. Närpiö pääsi kaventamaan välittömästi. Ottelun loppu oli TP:llä hyvin hallinnassa ja tuomarin antaman ruhtinaallisen lisäajan jälkeen ilo oli riehakkaan puoleista. Voitolla varmistui pelien jatkuminen kovassa sarjassa myös syyskaudella. Närpiö -ottelussa oli vain oranssisia onnistujia. Miko Saarela oli maalissa erinomainen. Ei virheen virhettä. Vastaantulot ja voimakas äänen käyttö takasivat, että pahimmatkin pitkät pallot Kraftin kärkimiehille hoituivat mallikkaasti. Puolustuksessa Teemu Nimell otti päävastuun Kraftin vaarallisimmaksi pelaajaksi merkatun Jesper Prinsenin vaarattomaksi tekemisestä. Teemu hoiti homman sataprosenttisen hienosti ja on selvä vahvistus puolustuspäähän. Muutaman pelin toppareina pelanneet Raitt Peltoja ja Sammy Saarinen tuntuvat viihtyvän ja pärjäävän kerta kerralta aina vain paremmin. Entiset kärkimiehet ovat tainneet jo huomata pelipaikan tärkeyden. Ainakin otteet ovat aika äijämäisiä jo! Myös muut puolustuksessa vuorotellen pelanneet eli Hannes Salmi, Ville Laitila ja Jussi Kituniemi onnistuivat Närpiön aurinkoisessa illassa. Vammojen takia taukoa pitänyt Ville näytti tämän kirjoittajan havaintojen mukaan saaneen lepotauolta vain uusia paukkuja otteisiinsa. Keskikentän keskellä Antti Viita ja Panu Leppä joutuivat ankaraan kilpajuoksuun ja alituiseen kaksinkamppailuissa vääntämiseen isokokoisten närpiöläisten kanssa. Pojat jaksoivat raataa työhevosen lailla ja hankkivat monta tärkeää voittoa välillä painia muistuttaneessa pelissä. Myös syötöt napsahtelivat kohdalleen. Laitalinkkeinä vuorotelleet Samuli Koivusaari, Matti Rajala, Miki Kattelus ja Kustaa Kangas kantoivat pelissä tärkeää vastuuta siitä, että työmäärä pysyi koko ajan riittävällä tasolla. Laadukas tekeminen näkyi siinä, että peliä saatiin levitettyä laitojen kautta syöttelemällä. Mikin kovaa taistelua edellä jo kehuttiin. Samulin ennakkoluulottomat pikkukikat ja kova yritystahto saivat myös osakseen erityishuomiota. Vemmu Pajula jaksoi raataa kärjessä ilman vaihtoja. Kovasti töitä tehnyt Pekka Jaskari kävi välillä huilimassa, jolloin Aleksi Aho sai mahdollisuuden näyttää osaamistaan. Vemmu oli taidokkailla harhautuksillaan monet kerrat isäntien puolustuksen harmina. Kaiken kaikkiaan vahva peli taas kerran! Pekka toi kärkeen kokoa ja näköä! Hieman paremmalla onnella olisi maalitili avautunut heti ekassa oranssipaitojen matsissa. Aleksi pelasi varmasti kauden parhaimman pelinsä. Muutama hyvin oivallettu syöttö avasi peliä näyttävästi. TP-Oranssin saalis aluesarjan kevätkauden peleistä oli kuusi pistettä. Jarosta ja Kraftista otettujen hienojen voittojen lisäksi kärsittiin kolme 2-3 tappiota (Jaro -95 ikäluokka, GBK, IK Myran) ja hävittiin selkein luvuin Vaasan IFK:lle ja Ilmajoen Kisailijoille Maaliero oli 12-21. Aluesarjasta putosivat Kraft ja IK Myran. Nousun huumaa saivat kokea Vaasan Kiisto ja Kokkolan Pallo-Veikot, jotka molemmat voittivat piirinsä ykkösdivarit puhtaalla pelillä (kuudesta pelistä yhtä monta voittoa). Syyskaudella TP-Oranssin voidaan odottaa laittavan muille entistä paremmin kampoihin. Taistelun kautta varmistunut sarjapaikka ja vahvistuneet rivit luovat uskoa myös taustajoukkoihin.