Pronssinmakuinen juhlahumu

Pronssinmakuinen juhlahumuTP-Seinäjoki – Turun Palloseura 0-0 (0-0)TP-Seinäjoen B-juniorit palasivat mitalikantaan joukkueen pystyttyä venymään maalittomaan tasapeliin Turun Palloseuraa vastaan Wallsport Areenassa tänään. Tasapeli takasi kotijoukkueelle pronssimitalit, eikä hopeakaan jäänyt kuin yhden maalin päähän. Kotijoukkueen voitto olisi kuitenkin ollut ehkä hieman epäoikeuden mukainen tulos, sillä TPS oli ottelussa hallitsevampi osapuoli. Sopiikin ihmetellä, miten noin laadukas joukkue joutui taistelemaan sarjapaikastaan päätöskierrokselle saakka.Molemmilla joukkueilla oli ottelussa tekopaikkansa, mutta pallon hallinta oli vierailla. Ensimmäinen todellinen paikka tuli kuitenkin seitsemännellä peliminuutilla, jolloin erittäin hyvän ottelun pelannut Veli-Pekka Pajulapuski pallon tolppaan. Vai puskiko Pajula pallon maalin sisällä olevaan pyörään? Joka tapauksessa tilanteen tuomitseminen maaliksi olisi ollut melko kova ratkaisu, eikä tuomaristoa käy siitä suomiminen. Pallo pyöri maaliviivalla, josta vieraat sen selvittivät turvallisemmille vesille.Tuon osuman jälkeen isäntien maalipaikat olivat harvemmassa kuin raitapaitojen. Aivan ottelun lopussaJesse Jääskeläinen laukoi kuitenkin vapaapotkun todella hienosti, mutta aivan samalla tavalla vieraiden veskari poimi vedon kiinni.Ottelun sankari isäntien leirissä oli kuitenkin maalivahti Toni Koivusaari. Hän oli selkeästi nyt yksi ylitse muiden. ”Koivari” pelasti monta pahaa paikkaa pitäen maalinsa tiukoillakin hetkillä koskemattomana. Kun oma pää pysyi puhtaana, takasi se vähintään pisteen. Niinpä jännitystä koettiin vain FC Interin ja OLS:n välisen ottelun suhteen. Turussa peli oli saatu nelisen minuuttia ennen Seinäjokea päätökseen ja siellä pisteet jaettiin. Välillä nimittäin näytti jo siltä, että niin OLS, kuin Reipaskin painelevat ohitse. Nyt vain Reipas meni hopealle HJK:n varmistettua mestaruutensa ylivoimaisella 7-0 –voitolla heikosti viimeiset ottelut pelanneesta FC Espoosta.Vaikka päätöskierroksella kakkossija vaihtui pronssiksi, ei siitä kenenkään kannata olla mitenkään erityisesti allapäin. Mitalin nappaamisen SM-tasolla on aina kova juttu. Varsinkin jos viitsitään muistella hieman, millaisessa seurassa TP-Seinäjoki pelaa. Pääkaupunkiseudulla massaa ja materiaalia on yllin kyllin peräti viiteen joukkueeseen. Myös Turun kaksi joukkuetta, OLS, Reipas ja Kuopion Palloseura tulevat kaikki huomattavasti Seinäjokea suuremmilta talousalueilta. Vain Mikkelin Palloilijoiden kanssa ollaan siinä mielessä ”samassa sarjassa”, mutta MP lähtikin sarjasta.Päivän ottelussa Koivusaaren lisäksi onnistuivat topparipari Henri Huilla – Niko Nauholz, sekä keskikentällä pelannut Veli-Pekka Pajula. Suuri osa pelaajista kuitenkin ilmiselvästi jännitti, eikä tällä kertaa päästy samalle tasolle kuin monessa muussa huikean syyskierroksen ottelussa. Se ei kuitenkaan missään nimessä vähennä suorituksen arvoa, eikä sen merkitystä paitsi omalle seuralle, myös koko Vaasan Pallopiirille. Junioripuolella ei suuria mainettekoja piirin joukkueiden osalta nähty ja miehissäkin tuloksena oli FC Kiiston putoaminen Ykkösestä. Myös Virkiä, Norrvalla FF ja Närpes Kraft putosivat Kakkosesta. Yksi valonpilkahdus TP-Seinäjoen B-junnujen mitalin lisäksi oli toki FC Korsholman nousu Kakkoseen.Mitali maistui taatusti koko seuraväelle, mutta erityiskiitos on annettava joukkuetta luotsanneille Ismo Koskelalle ja Jukka Metsä-Ketelälle. Keväällä oli joukkueella tavoitteena saada lähtöpisteitä syyskierrokselle, mutta sen sijaan pelattiinkin putoamisesta loukkaantumiskierteen karsittua pelimiehiä aivan liian suuressa mittakaavassa. Kun ajatellaan, että päivän vastustaja, TPS, lähetti käsiohjelmaa varten 40 pelaaja listan, taisteli TP-Seinäjoki huomattavasti kapeammalla materiaalilla itsensä jalometallin syrjään kiinni. Kyse on sitoutumisesta, asenteesta, joukkuehengestä ja siitä, että uskalletaan. Moni pelaaja on kasvanut puoli metriä mittaa kauden aikana. On uskallettu. On haluttu. On tehty niitä asioita mitä osataan. On myös uskallettu sanoa, että me haluamme mitalin. Ei se ole pullistelua, ei se ole muiden aliarvioimista, se on rohkeutta ja tavoitteenasettelua. Aina siinä ei onnistuta, joskus onnistutaan. TP-Seinäjoelle mitali B-junioreiden SM-sarjasta oli toinen laatuaan edellisen kerran voitetun hopean jälkeen. Tuo hopea tuli vuonna 2006. Neljässä vuodessa seura on saanut kaksi mitalia. Se on komea saavutus kaikki lähtökohdat huomioiden. Siitä on syytä olla ylpeitä. Ylpeys hyvin tehdystä työstä ei kuitenkaan ole ylimielisyyttä, eikä se saa tarkoittaa nöyryyden katoamista. Sarjassa oli vielä kaksi meitäkin parempaa joukkuetta.Pienelle seuralle nämä päivät ovat harvinaisia juhlahetkiä, joista on syytä ammentaa voimia talven pimeisiin hetkiin. Nuorten pelaajien on syytä katsoa, mitä vanhemmat pojat ovat saavuttaneet ja asennoitua niin, ettei tämän päivän pronssimitali suinkaan ollut viimeinen jalometallinpalanen, jonka seinäjokelainen joukkue voittaa. Näitä päiviä varten kaikki seuraväki elää. Näistä on nautittava. Ei niitä kuitenkaan niin usein tule. Ei vaikka toivoisi. Tänään on juhlan aika, mutta jo huomenna on taas pukeuduttava haalareihin.Suomen Palloliitto teki ihan ainutlaatuisen ratkaisun. Mitaleita ei jaettu lainkaan, koska niitä olisi pitänyt lähettää kolme settiä neljälle paikkakunnalle. On ilmeisesti niin suuri kustannuserä seuroja surutta rahastavalle kattojärjestölle, että heidän mielestään nuoret pelaajat eivät ansaitse palkintoa palkinnonjaon hetkellä. Tämäkö on sitä futiskulttuuria? Näinkö pullistellaan miten eteenpäin on menty. Melko surullista ja melko hävettävää.TP-Seinäjoki: Toni Koivusaari, Sami Viljanen, Henri Huilla, Niko Nauholz, Kalle Taimi, Veli-Pekka Pajula (68. Akseli Metsä-Ketelä), Jesse Jääskeläinen, Miika Korpela, Teemu Penninkangas, Tommi Kukila (78. Timo Koivu), Erno Ruismäki (59. Jyri Korkea-Aho)

Takaisin uutisiin