Puheenjohtajan avaussanat juhlassa

Puheenjohtajan avaussanat juhlassa TP-Seinäjoen puheenjohtaja Jukka Saarijärvi avasi seuran juhlallisuudet lauantain tilaisuudessa seuraavalla puheella:—–"Arvoisat kutsuvieraat, hyvät TP:läiset. Puoli vuosisataa on kulunut siitä, kun seuramme perustettiin. Emme ole kovin kaukana juuriltamme. Seura perustettiin Martinin talossa n. 300 metriä kaupungille päin paikasta, jossa olemme nyt. Joku voisi tietenkin sanoa, että eipä ole pitkälle päästy. Minä sanoisin, että ei ole haluttukaan. Miksi meidän pitäisi luopua niistä hyvistä periaatteista, jotka olivat jo seuran perustamisen aikoina toiminnan kulmakiviä. Näistä kulmakivistä tärkein on ollut talkootyö. Vuosien varrella sanan merkitys on hieman muuttunut, mutta silti tänäkään päivänä seuramme toiminta ei olisi näin laajaa eikä toimintaa olisi niin paljon tavallisen sarjatoiminnan lisäksi, kuin TP:ssä on ollut jo vuosikymmeniä. Tästä suuri kiitos nykyisten ja entisten junioreiden vanhemmille, jotka ovat ymmärtäneet seuran yhteisten ponnistusten, kuten Provinssirokissa seuran eteen tehtävän työn merkityksen. Vuosien myötä tapahtuma on ymmärretty myös entistä tärkeämmäksi tapahtumaksi oman joukkueen osalta, sillä jo monia vuosia seura on tarjonnut talkoissa mukana oleville perinteisen ruuan ja juoman lisäksi jotakin muutakin, joka edesauttaa tulevan kauden toimintaa.Edustusjoukkueen osalta puoli vuosisataa on tarjonnut seuralle kokemuksia piirin alimmalta tasolta aina maamme korkeimpaan liigaan. Oheistuotteina ovat tulleet tunnettujen englantilaisten ja skottilaisten liigaseurojen harjoitusleirit ja ottelut Seinäjoella, yksittäisten nuorten pelaajiemme ja kokonaisten joukkueiden vierailut ulkomaisten liigaseurojen vieraina. Kansainvälisyys on ollut arkipäivää jo pitkään TP:ssä, eikä se ole huono asia kansainvälistyvässä maailmassa varsinkaan junioreiden kannalta.Seura on kasvanut vuosien varrella huimasti sekä talous- että palloilupuolella. Kasvu on vuosien mittaan vaatinut päätoimisten työntekijöiden palkkaamista sekä jatkuvaa haasteisiin vastaamista urheilupuolella. Valitettavasti molemmilla osa-alueilla jää historiaan joitakin punakynämerkintöjä seurajohdon yltiöpäisyydestä. Niistäkin on selvitty ja niitä asioita on jo helppo muistella. Kuitenkin toivon, että niistä asioista otimme opiksemme emmekä aivan äkkiä unohda, miksi ahdinkoon jouduttiin.Seuratoiminnassa mukana olevat tietävät, että vaikka se on aikaa vievää, niin sen kautta saa sellaisia kokemuksia ja elämyksiä, joita ei välttämättä saa ihan joka harrastuksessa. Henkilökohtaisesti voin sanoa, että koko tunteen skaala on ollut esillä vuosien mittaan isojen ja pienten poikien kanssa touhutessa. Eniten henkilökohtaista katu-uskottavuutta ja miehistä karskiutta kyyneleiden vieriessä ja niitä salaa kuivatessa on vähentänyt esimerkiksi seuraava tapaus: Olimme käyneet eräällä Englannin reissulla Trocaderossa, joka on melkoinen peliareena Lontoon keskustassa. Jokirannan Jykä oli voittanut siellä melkein kokoisensa Tipin. Totesimme, että hieno homma, mutta viimeistään lentokoneeseen mennessä tulee ongelmia jättikokoisen Tipin kanssa. Metrossa istuessamme joku ehdotti Jykälle, että hän antaisi Tipin vaunun perällä äitinsä kanssa istuvalle pikkutytölle. Vaatteista päätellen äiti ja tytär eivät kuuluneet äveriääseen kansanluokkaan vaan päinvastoin. Jykä kävi antamassa Tipin tytölle ja hänen ilmeensä oli sellainen, jota en koskaan unohda. Jykän epäitsekäs teko ja köyhän tytön spontaani ilo kolahtivat heti Top ykköseksi sarjassa elämyksiä futiksen parissa.Toisaalta selkeään moittimiseenkaan ei aina voi närkästyä tai loukkaantua. Olimme eräänä keväänä H-junnujen kanssa heidän uransa ensimmäisessä turnauksessa Lappajärvellä. Molemmissa joukkueissamme oli kolme ketjua ja muutama poika vielä niiden lisäksi. Yksi valmentajista hoiti peluuttamisen, toinen yritti pitää seuraavan ketjun pojat valmiina kentänlaidalla ja seurasi kellosta, että kaikki kentälliset saavat pelata yhtä paljon. Sekoiluahan homma oli meidän puolelta, kun vasta äsken kentälle menneet pelaajat vaihtaa uuteen ketjuun aina kuuden minuutin välein ja tappio oli kohtalomme poikien uran ensimmäisessä ottelussa. Myös toinen joukkueemme hävisi Lappajärvelle ja niinpä poistuessamme kentältä bussiin, oli erään pelaajamme äiti odottamassa Siiri Angerkosken Justiina-tyyppisessä asennossa ja ilmoitti tiukkaan sävyyn, että on vissiin tehty valmennuksessa virheitä, kun Lappajärvellekin hävitään!50 vuotta takana. Miten tästä eteenpäin? Selkeitä uhkakuvia talouden puolella ovat kansallisella tasolla valtiovallan suunnitelmat yhteiskunnallisesti merkittävää työtä tekevien seurojen, jollaiseksi TP:kin luetaan, verolle panemisesta ja paikallisesti Maakunta-aukion tiistaina tuleva ratkaisu. TP:n ”hermokeskus, ” bingo ja toimistotilathan sijaitsevat Maakunta-aukiolla. Molemmat tulevaisuuden uhkat vaikuttavat TP:n tulevaan toimintaan oleellisesti.Toisaalta, ongelmia on ollut ennenkin. Meidän tehtävämme ei ole keksiä selityksiä, miksi jotakin asiaa ei voida tehdä. Meidän tehtävämme on keksiä ratkaisut ongelmiin.Aika usein olemme siinä onnistuneetkin. Aika usein olemme saaneet apua seuraihmisiltä. Meillä ei ole muuta tietä kuin yhteistyö emäseuran ja joukkueiden vanhempien kanssa. Ilman sitä olemme kenraaleja ilman joukkoja."