Supersuosittu Bajen
Retkipäiväkirjan osa 2Hammarby IF on yleisömäärissä vertailtuna Ruotsin seuratuin joukkue. Tällä kaudella seuran yleisökeskiarvo on jälleen kerran skandinaavisesti huikea 23 679 katsojaa. Sillä ohittaisi, noin ihan kuriositeetin vuoksi muutaman Valioliigaseuran, samoin ohittaisi 13 Serie A:n, Ranskan Ligue 1:n ja Espanjan La Ligan seuraa. Hollannissa tuolla lukemalla edellä ovat vain AFC Ajax, PSV ja SC Feyenoord. Sen sijaan esimerkiksi Tanskan parhaatkin yleisömagneetit jäävät lukemasta yli 10 000 katsojaa.
Bajen, kuten lempinimi kuuluu, pelaa ottelunsa samalla stadionilla Djurgårdens IF:n kanssa. Stadionin sponsoroitu nimi on Tele2 Arena, mutta kansansuussa se on Nya Söderstadion, sillä vanha Söderstadion teki monikäyttöiselle ultramodernille reilut 30 000 vetävälle monsterille tilaa. Kaikkien mielestä se ei ollut erityisen nerokasta, mutta siihen on sopeuduttava.
Bajen on voittanut Ruotsin mestaruuden vain kerran, vuonna 2001. Sen jälkeen on ollut hiljaisempaa, kuten myös ennen sitä. Välillä oli niin hiljaista, että seura pelasi vuosikaudet Superettanissa, Ruotsin toisella sarjatasolla. Silti se taisi olla yleisökeskiarvoissa maan ykkönen tuolloinkin. Aika kummallinen yhtälö. Varsin hyvän huumorin omaavat Bajen fanit kyllä tietävät itsekin, että seuran kannattaminen saattaa pelkkiä urheilullisia ansioita tuijotellessa olla julmaa.
Ei ole mitenkään kummallista, että fanit laskevat pisteitä siihen, millä varmistetaan paikka Allsvenskanissa sen sijaan, että he ynnäisivät, paljonko mestaruuteen tarvitaan.
Ensimmäinen kosketuspinta Bajeniin itselleni tuli jo 1983. OK, tässä nyt mennään hiukan esihistorialliselle ajalle monen mielestä, mutta se suotakoon. Tuolloin nimittäin FC Haka pelasi tukholmalaisia vastaan edesmenneen Eruoopan Cupvoittajien Cupin toisella kierroksella pudotettuaan ensin Sligo Roversin. Vieraissa valkeakoskelaiset hävisivät 2-1 ja kotiottelukin pelattiin olosuhteiden vuoksi Helsingin Olympiastadionilla, jonne sitten matkasi. Ennen peliä päädyin juttusille ruotsalaiskannattajien kanssa joista yksi antoi minulle kaulahuivinsa.
Jo silloin ajattelin, että "nuo eivät voi olla huonoja ihmisiä" ja niin ryhdyin seuraamaan Bajenin tekemisiä. Ajoittain enemmän, pääsääntöisesti vähemmän. Intoa lisäsi yhdessä vaiheessa se, että Antti Pohja pelasi seurassa 2000-luvun alkupuolella.
Mutta asiaan…
Hammarby IF v IK SiriusNya Söderstadion ehti tulla jo viime kaudella tutuksi parista ottelusta, joten tiedossa oli oikein hyvin, minne olin matkalla. Samoin oli tullut tutuksi se, että stadionin alle on rakennettu aivan erinomainen parkkihalli, joka on avoinna ympärivuorokauden ja sinne on todella helppo mennä, jos matsiin on siis menossa. Toisaalta, aivan yhtä helppoa otteluun tälle Tele2 Arenalle on matkustaa myös T-banalla, sillä vieressä on kaksikin pysäkkiä.
Jos on AIK Tukholman pohjoispuolen ja siellä lähinnä Solnan alueen seura, Djurgården puolestaan enemmän kantakaupungin ryhmä, niin Hammarby on selkeästi eteläisen Tukholman ja ns. duunariosaston suosima. Södermalm on selkeää Hammarby IF:n kotiseutua ja sen voi todellakin aistia miltei missä hyvänsä, minne siinä kaupunginosassa poikkeaa.
Kuten todettua, auto kannattaa ajaa stadionin alle, niin tietenkin tein nytkin kameralaukkuani raahatessani, sillä kellarista pääsee suoraan mediasisäänkäynnille näppärästi. Allsvenskanissa on myös todettu se, että mediaa kannattaa pikkuisen passatakin. Siitä on seuralle aina enemmän hyötyä kuin haittaa, mutta luonnollisestikaan sitä ei ihan kaikkialla ole tajuttu. Monessa paikassa tuo asia nähdään niin, että media on vain välttämätön paha, jota on jollakin tavalla siedettävä.
Hammarby IF:n mediakavereista olin ollut etukäteen yhteydessä Axel Pershagenin kanssa, jonka haastatteluun löytyy linkki alta.
Kun kysyin Pershagenilta, että haluaako hän tehdä haastattelun tuonnempana, esimerkiksi arkena kun ei ole ottelupäivän kiireitä, vastasi hän, että juuri nyt on erinomaisen hyvä aika. Siis keskellä kaikkea ottelutapahtumaa ja vajaat kaksi tuntia matsin alkuun. Ei tulisi kuulonkaan Suomessa. Miehellä ei tuntunut olevan mitään kiirettä mihinkään, vaan niin sitä lompsittiin stadionin kenttäalueelle ja tehtiin klippi valmiiksi.
Itse matsissa kotijoukkue oli perjantai-illan riemuksi selvästi parempi, vaikka voittonumerot olivatkin vain 2-0. Pelillisesti joukkueiden ero oli suuri. Hammarby IF on valmentaja Stefan Billbornin alaisuudessa kasvanut yhdeksi Allsvenskanin kiehtovinta jalkapalloa pelaavista ryhmistä, jonka otteluissa todellakin sattuu ja tapahtuu. Maaleja tulee kumpaankin päähän ja korttipakka vilahtelee kiivaaseen tahtiin sekä Bajenin pelaajille, että vastustajille.
Ei ole siis mikään ihme, että vihreävalkoiset fanit nauttivat näkemästään ja saavat vastaavasti vastustajat hermoromahduksen partaalle.
Oppia JuventuksestaBajen on noussut yhdeksi johtavista seuroista Ruotsissa määrätietoisella työllä ja oivallisilla rekrytoinneilla. Billborn on yksi osoitus tästä, toinen on urheilutoimenjohtaja Jesper Jansson, jonka oivalliset kommentit hänen seuravierailuistaan italialaisjätti Juventukseen saivat tukholmalaislehdistön pyytämään vertauksia näiden kahden seuran välillä.
– Juventuksessa "winning is the most important thing", vastasi Jansson. No, entäs Hammarbyssä, tuli jatkokysymys.
– No, meillä se on ehkä enemmän, että on paljon yleisöä, juodaan olutta, on hauskaa ja on rakkautta… hauskuutti Jansson.
Totta toinen puoli. Jansson on kuitenkin nasevien kommenttiensa lisäksi osoittanut oivallista silmää myös pelaajamarkkinoilla. Otetaan nyt pari esimerkikkiä. Viime kaudella loistanut tanskalainen Björn Paulsen myytiin saksalaiseen Ingolstadtiin 500 000 € hinnalla. Mies oli ostettu puolella tuosta summasta EfB Esbjergistä ja vaikka hän kulttihahmoksi kasvoikin fanien silmissä on sanottava kaiken totuuden nimissä, että joukkue on parempi nyt. Toinen esimerkki todella huikeasta toiminnasta on vasta 18-vuotiaan Odilon Kossounoun siirtosaaga.
Norsunluurannikkolainen nuorukainen löytyi Göteborgissa pelattavasta Gothia Cup turnauksesta ja hän siirtyi tammikuussa ilmaiseksi Tukholmaan ASEC Mimosas -seurasta. Hän ei ollut ehtinyt pelata vielä otteluakaan Allsvenskanissa kun Hammarby IF gieroi hänestä kaupat belgialaisen Club Bruggen kanssa. Siirtosummaksi tuli noin 43 miljoonaa kruunua… Ei pöllömmin siis.
Eikä siitä ole vuottakaan kun paikallisten fanien kantapaikan, Grekiska Kolgrillet & Barin edessä törmäsin entiseen suomalaiseen maajoukkuemieheen, nykyään SC Feyenoordin kykyjenetsijänä toimivaan Mika Lipposeen. Jotain nähtävää siis Hammarbyn matsissakin taisi olla.
Poliisi ja politiikka Viime viikkoina Ruotsin poliisi on ilmoittanut jyrkästi, että jatkossa kaikki tifot ja soihdutukset tullaan kitkemään Allsvenskanin kamppailuista kovalla kädellä. Suomessahan soihdutukset on jo kitketty, joten se ei meille ole mitään uutta. Se, että myös komeat tifot halutaan pois, sen sijaan on.
Kukaan ei oikein tiedä, missä mennään juuri nyt, sillä niin Djurgårdenin Olle Arnell kuin Hammarbyn Axel Pershagenkin sanoivat, että kommunikointi poliisin ja seurojen tai poliisin ja fanien kesken on täysin nollassa tällä hetkellä ja se pahentaa tilannetta. On tietenkin myönnettävä, että joissakin otteluissa vuosien saatossa soihdut, pommit ja savut ovat saaneet aikaan melko apokalyptisen tunnelman ja otteluita on jouduttu keskeyttämäänkin niiden seurauksena.
Ihan varmaa kuitenkin on, että nykyinen tilanne ei oikein hyvää lupaa. Hammarbyn väki luonnollisesti toivoi, ettei mitään suurimittaista soihdutusta tai savutista tulla näkemään Siriusta vastaan- Ei sitä liioin nähty, vaikka toki pari roomalaista kynttilää tauon jälkeen sytytettiinkin tehostamaan lakanoihin kirjoitettuja viestejä ja voimallisia chantteja, joissa poliisi sai kuulla kunniansa.
Monen suusta kuuli sen väitteen, että kyseessä on nyt poliittinen stuntti. Kukaan ei todellakaan tiedä, mitä tulee jatkossa tapahtumaan ja se vaivaa niin faneja kuin seurojen väkeäkin. – omm
Axel Pershagen videolla
Fanikulttuuria videolla
Kuvagalleria Hammarby IF v IK Sirius
Fanitouhuja Hammarby IF v IK Sirius