Umen kengät naulaan

Umen kengät naulaan Kun Tuomo Nuojua saapui Seinäjoelle kevättalvella 1996, eipä arvannut hiljainen oululainen juurtuvansa kaupunkiin niin pysyvästi kuin lopulta kävi. Nyt reilut 11 vuotta myöhemmin on tullut aika lopullisesti ripustaa nappikset naulaan. Valitettavasti peliuran lopettaminen ei johtunut omasta halusta, vaan sitkeästi polvivammasta, joka tuli kauden 2005 keväällä juuri ennen kauden kolmatta sarjaottelua Kaskö IK:ta vastaan.”Umen” polvi vääntyi täysin harmittomassa tilanteessa Linnanpuiston kentällä, eikä kukaan voinut edes kuvitella vamman seurauksia. Nyt se kuitenkin on selvä juttu. Kohtuullisen pitkä peliura jäi sittenkin hieman liian lyhyeksi, katselee asiaa miltä kantilta tahansa. Jokainen, joka on vähänkään seurannut ”Umea”, olisi varmasti halunnut nähdä hänet vielä vuosien ajan TP-Seinäjoen takalinjoilla.- Ei se tosiaan ihan ekana tullut mieleen, että tänne jään. Toisaalta tämä on leppoisa ja mukava paikka. Näköjään tästä tuli pidempi reissu, naurahtaa Seinäjoelle kotiutunut ”Ume” kahvikupin ääressä.Vuosien varrella ”Ume” ehti nousta TP-Seinäjoen kanssa Veikkausliigaan ja suuri osa muistoista liittyykin juuri tuohon kauteen tai silloin tutuiksi tulleisiin pelikavereihin.- Oikeastaan yksittäisistä peleistä aika harvat ovat jääneet mieleen. On niitäkin toki. Yksi on tietenkin se Veikkausliigan viimeisen kierroksen ottelu kun ”Paade” (Pasi Oksanen) pisti rankkarin viimeisellä minuutilla maaliin ja päästiin sitten karsimaan. Sitten tulevat mieleen ne karsintaottelut edellisellä kaudella Hangö IK:ta vastaan. Oli tosi hauska sitten kelata sitä videonauhaa ja kuunnella hankolaisten kommentteja, virnistää ”Ume”.- Se oli niin tosi hyvä joukkue silloin. Meillä oli aivan huikea materiaali kokonaisuutena kaudella 1996. Mark Farthing tuli ”lomailemaan” ja antoi kyllä sellaista esimerkkiä kaikille, että sitä on oikeasti vaikea tajuta. Kun ajattelee, että kärjessä pelasivat Toni Suutari ja Mark Nangle, niin olihan se hurja pari. Keskikentälle oli valtavasti tunkua, jatkaa ”Ume” muisteloitaan.”Ume” pääsi Oulussa pelaamaan sellaistenkin kavereiden kanssa kuin Mika Nurmela, Ville Nylund, Panu Toivonen, Petri Kokko, Antti Niemi, Mike Peltola, Aarno Turpeinen ja Sami Väisänen. Melkoisia pelimiehiä siis. Eikä ihme, että Kastellin Urheilulukio pärjäsi.- Silloin voitettiin aika monta mestaruutta peräkkäin. Ensin valmensi Juha Malinen ja sitten Timo Salmi. Oulussa homma on kuitenkin ollut aina erilaista kuin esimerkiksi Seinäjoella. Siellä on massaa paljon. Esimerkiksi OTP:n junnuissa kaupunginosajoukkueista koottiin sitten sellainen ikäluokan edustusjoukkue. Siinä valossa TP-Seinäjoen B-junioreiden SM-hopea on valtava saavutus. Sen ymmärtää vasta aikojen mittaan, sillä isommissa kaupungeissa materiaalia ja massaa on paljon enemmän, ”Ume” toteaa.Juniorikasvatuksena Oulun Työväen Palloilijoissa saanut ”Ume” pelasi 1995 Oulun Jalkapalloklubissa ennen kuin suuntasi Seinäjoelle yhdessä Vesa Kiljusen kanssa. Kaudella 1996 oranssinutuissa pelasikin varsin vahva oululaisedustus, sillä joukkueessa olivat myös Jarmo Köykkä ja Arto Jalasvaara. Nuorena miehenä ”Umen” tilille tuli 19 maaottelua, joista ensimmäisen hän pelasi Luxemburgia vastaan Saksassa.- Niihin aikoihin ei paljon pelipaitoja vaihdeltu, mutta kun pelasimme EM-karsintaa Skotlantia vastaan, joku vaihtoi ensin ja sitten kaikki muutkin. Se on ainoa paita, joka jäi käteen maaotteluista. Toisaalta, ei kaapista löydy kuin kolme oranssiakaan paitaa. Sen liigavuoden numero kakkosen kyllä haluaisin kovasti. Seuraavalla kaudella niillä taisivat pelata juniorit ja ne menivät sen siliän tien. Jos joku sen kaapistaan löytää, niin kyllä siitä jonkun tarjoilun voisi luvata, haikailee ”Ume” kauden 1997 paitojensa perään.TP-Seinäjoen väriessä ”Ume” ehti yhdeksän kauden aikana pelaamaan 151 ottelua sarjassa ja neljä matsia liigakarsinnoissa. Maaleja syntyi sarjapeleissä neljä ja liigakarsinnoissa yksi. Peliurallaan ”Ume” on ehtinyt nähdä monenlaista ja monen tyylistä valmentajaa. Miesten tasollakin koutseja on ollut varmasti noin 15 kappaletta.- Kaikissa on omat puolensa. Jos niistä jokaisesta ottaisi pelkät hyvät jutut, niin se olisi sellainen valmentaja, ettei niin hyvää oikeasti voi ollakaan, ”Ume” käy läpi valmentajiaan.Listalta löytyvät TP-Seinäjoessa Keith Armstrong, Markku Wacklin, Hannu Rajaniemi, Asko Ristimäki, Jari Kujala ja Veli-Matti Latosaari. Vieraillessaan TPV:n Veikkausliigajoukkueessa kauden 1999 ehti ”Umppa” nähdä yhden kauden aikana peräti kolme eri valmentajaa.- Ensin oli hollantilainen Jan Mak. Hän vaikutti erilaiselta ja treenaaminen oli eri tyyppistä. Sitten tuli Ian Crawford, josta nyt ei kannata paljon puhua ja lopuksi Pekka Kemppainen. ”Tankki” Kemppainen ehti olla sen verran vähän aikaa, ettei hänestä voi tehdä johtopäätelmiä. Se oli muutenkin erikoinen kausi, muistelee ”Ume” visiittiään legendaarisen Miika Juntusen puulaakiin.Samainen Juntunen säätää nyt OPS:n taustalla oltuaan vielä viime kaudella Veikkausliigaan nousseen AC Oulun kuvioissa.- En oikein tiedä, mitä Oulun tilanteesta pitäisi miettiä. Toivon kyllä, että pärjäisivät, vaikka en minä sieltä enää oikein ketään tunnekaan. Aika paljon on ulkomaalaisia, hymähtää ”Ume”.Tietenkin ”Umea” on jo houkuteltu mukaan valmennustoimintaan, sillä hänellä on oikeasti virkistäviä ajatuksia sen suhteen. – Aina välillä se polttelee ja aina sitä asioita miettii. On niin kauhean helppo arvostella sitä miten joku toinen tekee asioita, mutta olisiko se sitten niin helppoa jos sitä itse tekisi? Tuskin olisi, pohtii ”Ume” jättäen oven raolleen tulevaisuutta ajatellen.- Kai sitä haluaa ottaa nyt hieman etäisyyttä. Ei ole ollut ainakaan heti halua sitoutua mihinkään jatkuvasti.Mitään radikaalia ”Ume” ei kauheasti kadu uraltaan.- Tietenkin sitä joitakin asioita varmaan tekisi toisin, mutta niitä on kyllä aivan turha miettiä ja murehtia, koska ei kelloa voi kääntää taaksepäin. Paljon on jäänyt hyviä muistoja ja paljon on ollut hyviä kavereita. En pystyisi kokoamaan joukkuetta niistä kavereista, joiden kanssa olen pelannut, sillä aina joku todella hyvä jäisi pois. Vaihtoehtoja on aivan liikaa. Ylivoimaisesti paras pelikaveri on kuitenkin ollut Mika ”Kale” Kallio. ”Kalen” kanssa oli niin helppo pelata. Me pelasimme noin viisi kautta yhdessä ja siinä sai oikeastaan nakata aivot narikkaan kun meni ”Kalen” viereen toppariksi. Kaikki oli niin selvää ja yksinkertaista ja helppoa, kehuu ”Ume” pitkään TP-Seinäjoen väreissä pelannutta kaveriaan.- Kaksi kaveria on sitten kuitenkin sellaisia, joita ilman ei vain olisi tultu toimeen, eli Markku Mäki ja Pekka Lehtinen. Siinä on sellainen kaksikko huoltajina, joita ei tajuta tarpeeksi kiittää siitä, mitä he ovat tehneet ja tekevät. Kaikki hommat järjestyivät aina kun vain tajusi kysyä ja pyytää apua. ”Make” hoiti kerran renkaidenvaihdonkin ihan tuosta vaan. He ovat ihan ylivoimaisia hommassaan ja me juttelimmekin muutaman entisen pelikaverin kanssa asiasta juuri. Heille kummallekin kuuluu aivan helkkarin iso kiitos, lisää Täyspotissa leipäänsä ansaitseva ”Ume”.Ilman kuittailua ei tätäkään juttua saada päätökseen.- Olen päättänyt lopettaa täysin jääkiekon seuraamisen. Kärpät on niin ylivoimainen. Jonkin verran olen pistänyt aiheesta viestiä "Mikille" (Mikael Muurimäki) ja "Puuhalle" (Petri Niemi), latelee "Ume" vuosimallin 1985 Kärppien pipo päässään. Niinpä niin.Vaikka pelit on nyt pelattu viheriöillä, ”Ume” nähdään pomminvarmasti kentänlaidalla seuraamassa uuden sukupolven otteita. TP-Seinäjoen seuraväki kiittää ”Umea” nöyrimmästi hienoista vuosista. Olisipa niitä saanut olla vielä muutama lisää.

Takaisin uutisiin