Uudestisyntyneet Ysineloset
Uudestisyntyneet Ysineloset
Viime syksynä hirveän väännön jälkeen aluesarjaan noussut TP:n ysinelosten (C-14) ikäluokka on aloittanut sarjapelit hyvin kaksijakoisesti. Ensimmäinen peli tiistaina 20. toukokuuta Törnävän kentällä Vaasan IFK:ta vastaan oli mielet matalaksi vetävää katseltavaa. Mikään ei toiminut. Vastustaja pääsi tekemään nopeasti kaksi maalia TP:n virheiden ja löysän pelailun seurauksena. Siitä vielä jollain lailla noustiin niin, että ensimmäisellä jaksolla oli hyvätkin hetkensä. Maalintekotaito oli kuitenkin jäänyt ilmeisesti Italian lämpimille pelikentille, kun vähät paikat tuhlattiin totaalisesti. Toki loukkaantumiset ja sairastelut olivat hieman harventaneet rivejä, mutta sekään ei kelpaa selitykseksi sekavalle pelille. Loppulukemat olivat vieraille tylysti 0-4. Vain pari päivää välissä – ja yhdet harjoitukset – muutti kaiken. Pietarsaaren Tellus-hallissa nähtiin perjantai-illalla aivan uudesti syntynyt oranssipaitainen joukkue. Ensimmäinen vartti oli täyttä FF Jaron henkistä rääkkäystä. Palloa ei montaa kertaa päästetty omalle kenttäpuoliskolle. Vastustaja saatiin pikku paniikkiin, vaikka palloa ei vielä saatukaan Jaron maalin perukoille. Oloa vapauttava maali saatiin ensimmäisen jakson puolivälin paikkeilla, kun Raitt Peltoja sai pallon haltuunsa rankkarialueen rajoilla, eteni muutaman metrin ja latasi pallon voimalla etuylänurkkaan. Toisella jaksolla Jaro pääsi paremmin peliin mukaan, mutta TP-Seinäjoki käytti ensimmäistä jaksoa tehokkaammin maalipaikkansa hyväksi. Ensin Raitt onnistui jo toisen kerran maalinteossa Panu Lepän erinomaisen tarkasta syötöstä ja pian sen jälkeen Antti Viita maalasi pilkulta kolmannen osuman. Rankkari tuomittiin Jaron puolustajan kaadettua väkivahvasti maalintekoon rynnineen Raittin. Vemmu Pajula pääsi vielä Antin vapauttavasta syötöstä vetämään kärkkärillä lukemiksi 0-4 ennen kuin Jaro pääsi aivan loppuhetkillä tekemään ottelun ainokaisen osumansa. TP:n maalissa Miko Saarela pelasi Pietarsaaressa selvästi rohkeammin ja määrätietoisemmin kuin sarja-avauksessa. Virheetön iltapuhde sai syystäkin nuoren maalivahdin naaman tyytyväisen virneeseen. Puolustuksessa yllättivät kypsällä ja maltillisella pelillään laitapuolustajat Otto Nyyssölä ja Jussi Kituniemi. Kumpikin katkoi monta vaarallista hyökkäyksen alkua ja avasi tarkasti oman joukkueen peliä. Matti Rajala puolustuksen keskellä oli tutulla paikallaan ja peli sujui totutun jämäkästi. Sammy Saarinen on pelannut vähän puolustuksessa, mutta Pietarsaaren ilta topparin tontilla antoi enteitä siitä, että ehkä jatkossakin hänet nähdään useammin alakerrassa kuin kärjessä. Sammylla piisaa ainakin kovuutta. Ottelun lopussa Raitt ja Sammy vaihtoivat pelipaikkoja, mutta ainakin tämän ottelun perusteella Sammy on alakerrassa enemmän kotonaan kuin Raitt.Hannes Salmi kävi vuorollaan tuuraamassa laitapuolustajia ja jatkoi kevään hyviä pelejään. Hanskille on kertynyt kovuutta ja taitoa talvikauden aikana mukavasti lisää. Keskikentällä läpi ottelun hyvin katkoivat ja peliä levittivät tuttu parivaljakko Antti Viita – Panu Leppä. Pitkään yhdessä pelannut kaksikko osaa jo mukavasti lukea toistensa peliä. Panun peliä haittasi kipeä kantapää, mutta pienellä kylmähoidolla hän pääsi ratkaisuhetkiksi takaisin kentälle. Laitalinkkeinä vuorottelivat Miki Kattelus, Samuli Koivusaari, Kustaa Kangas ja Aleksi Aho. Pojat ovat sangen tasainen nelikko. Vaihtoja voi tehdä aika vapaasti, kun peli sujuu kaikilta. Näin ainakin Jaro-ottelussa. Lopussa Aleksi siirrettiin kärkeen ja hän väläyttelikin muutamalla näppärällä syötöllä lupauksia vielä paremmasta kauden edetessä. Kärkimiehillä Vemmu Pajulalla ja Raitt Peltojalla oli vahva ilta. Toki molemmat hukkasivat monta maalipaikkaa. Tai hukkaaminen on turhan voimakas ilmaisu. Kyse oli paremminkin vain niukasti ohi menneistä laukauksista. Mutta onnistumiset olivat molemmille mannaa. Vaisu VIFK-ottelu oli heillekin enää kaukaista unta. Kaiken kaikkiaan joukkue näytti olevansa yhtenäinen ja hyvähenkinen ryhmä, joka parhaan vireen päälle saadessaan tulee olemaan vielä kevään aluesarjassa paha vastustaja kenelle tahansa. Turhaan ei valmentaja Reijo Lepän olemus ollut jo pelin aikana yhtä hymyä. Tehty työ näkyi harvinaisen selvästi poikien pelissä. Seuraava koitos on jo maanantai-illalla, kun Ilmajoki kohdataan vieraissa. Loppuviikosta on vielä edessä reissu Alaveteliin, jossa vastassa on IK Myran.
Uudestisyntyneet Ysineloset
Viime syksynä hirveän väännön jälkeen aluesarjaan noussut TP:n ysinelosten (C-14) ikäluokka on aloittanut sarjapelit hyvin kaksijakoisesti. Ensimmäinen peli tiistaina 20. toukokuuta Törnävän kentällä Vaasan IFK:ta vastaan oli mielet matalaksi vetävää katseltavaa. Mikään ei toiminut. Vastustaja pääsi tekemään nopeasti kaksi maalia TP:n virheiden ja löysän pelailun seurauksena. Siitä vielä jollain lailla noustiin niin, että ensimmäisellä jaksolla oli hyvätkin hetkensä. Maalintekotaito oli kuitenkin jäänyt ilmeisesti Italian lämpimille pelikentille, kun vähät paikat tuhlattiin totaalisesti. Toki loukkaantumiset ja sairastelut olivat hieman harventaneet rivejä, mutta sekään ei kelpaa selitykseksi sekavalle pelille. Loppulukemat olivat vieraille tylysti 0-4. Vain pari päivää välissä – ja yhdet harjoitukset – muutti kaiken. Pietarsaaren Tellus-hallissa nähtiin perjantai-illalla aivan uudesti syntynyt oranssipaitainen joukkue. Ensimmäinen vartti oli täyttä FF Jaron henkistä rääkkäystä. Palloa ei montaa kertaa päästetty omalle kenttäpuoliskolle. Vastustaja saatiin pikku paniikkiin, vaikka palloa ei vielä saatukaan Jaron maalin perukoille. Oloa vapauttava maali saatiin ensimmäisen jakson puolivälin paikkeilla, kun Raitt Peltoja sai pallon haltuunsa rankkarialueen rajoilla, eteni muutaman metrin ja latasi pallon voimalla etuylänurkkaan. Toisella jaksolla Jaro pääsi paremmin peliin mukaan, mutta TP-Seinäjoki käytti ensimmäistä jaksoa tehokkaammin maalipaikkansa hyväksi. Ensin Raitt onnistui jo toisen kerran maalinteossa Panu Lepän erinomaisen tarkasta syötöstä ja pian sen jälkeen Antti Viita maalasi pilkulta kolmannen osuman. Rankkari tuomittiin Jaron puolustajan kaadettua väkivahvasti maalintekoon rynnineen Raittin. Vemmu Pajula pääsi vielä Antin vapauttavasta syötöstä vetämään kärkkärillä lukemiksi 0-4 ennen kuin Jaro pääsi aivan loppuhetkillä tekemään ottelun ainokaisen osumansa. TP:n maalissa Miko Saarela pelasi Pietarsaaressa selvästi rohkeammin ja määrätietoisemmin kuin sarja-avauksessa. Virheetön iltapuhde sai syystäkin nuoren maalivahdin naaman tyytyväisen virneeseen. Puolustuksessa yllättivät kypsällä ja maltillisella pelillään laitapuolustajat Otto Nyyssölä ja Jussi Kituniemi. Kumpikin katkoi monta vaarallista hyökkäyksen alkua ja avasi tarkasti oman joukkueen peliä. Matti Rajala puolustuksen keskellä oli tutulla paikallaan ja peli sujui totutun jämäkästi. Sammy Saarinen on pelannut vähän puolustuksessa, mutta Pietarsaaren ilta topparin tontilla antoi enteitä siitä, että ehkä jatkossakin hänet nähdään useammin alakerrassa kuin kärjessä. Sammylla piisaa ainakin kovuutta. Ottelun lopussa Raitt ja Sammy vaihtoivat pelipaikkoja, mutta ainakin tämän ottelun perusteella Sammy on alakerrassa enemmän kotonaan kuin Raitt.Hannes Salmi kävi vuorollaan tuuraamassa laitapuolustajia ja jatkoi kevään hyviä pelejään. Hanskille on kertynyt kovuutta ja taitoa talvikauden aikana mukavasti lisää. Keskikentällä läpi ottelun hyvin katkoivat ja peliä levittivät tuttu parivaljakko Antti Viita – Panu Leppä. Pitkään yhdessä pelannut kaksikko osaa jo mukavasti lukea toistensa peliä. Panun peliä haittasi kipeä kantapää, mutta pienellä kylmähoidolla hän pääsi ratkaisuhetkiksi takaisin kentälle. Laitalinkkeinä vuorottelivat Miki Kattelus, Samuli Koivusaari, Kustaa Kangas ja Aleksi Aho. Pojat ovat sangen tasainen nelikko. Vaihtoja voi tehdä aika vapaasti, kun peli sujuu kaikilta. Näin ainakin Jaro-ottelussa. Lopussa Aleksi siirrettiin kärkeen ja hän väläyttelikin muutamalla näppärällä syötöllä lupauksia vielä paremmasta kauden edetessä. Kärkimiehillä Vemmu Pajulalla ja Raitt Peltojalla oli vahva ilta. Toki molemmat hukkasivat monta maalipaikkaa. Tai hukkaaminen on turhan voimakas ilmaisu. Kyse oli paremminkin vain niukasti ohi menneistä laukauksista. Mutta onnistumiset olivat molemmille mannaa. Vaisu VIFK-ottelu oli heillekin enää kaukaista unta. Kaiken kaikkiaan joukkue näytti olevansa yhtenäinen ja hyvähenkinen ryhmä, joka parhaan vireen päälle saadessaan tulee olemaan vielä kevään aluesarjassa paha vastustaja kenelle tahansa. Turhaan ei valmentaja Reijo Lepän olemus ollut jo pelin aikana yhtä hymyä. Tehty työ näkyi harvinaisen selvästi poikien pelissä. Seuraava koitos on jo maanantai-illalla, kun Ilmajoki kohdataan vieraissa. Loppuviikosta on vielä edessä reissu Alaveteliin, jossa vastassa on IK Myran.