Ysineloset nöyryyttivät VIFK:ta

Ysineloset nöyryyttivät VIFK:taTP-Seinäjoen C15-poikien aluesarjajoukkue Oranssi nöyryytti heikollakin pelillä Vaasan IFK:ta Prunttimäen aurinkoisessa tiistai-illassa.
Kolmessa ensimmäisessä ottelussaan vasta kolme pistettä hankkinut Oranssi oli puun ja kuoren välissä. Oli selkeästi tunne, että pinnatiliä on nyt kasvatettava. Paineet näkyivät kentällä heti ensimmäisistä tilanteista lähtien. VIFK painoi pelin pitkillä palloilla TP:n puolustusalueelle ja puolustus oli helisemässä yhden miehen, Victor Östmanin, kanssa. Kulmapotkuja tuli sarjana, mutta onneksi vastustajan viimeistelytaito oli tällä kertaa aivan onnetonta. Toki aivan ratkaiseva osuus oli kentän vakuuttavimmalla pelaajalla, TP:n maalivahdilla Miko Saarelalla, jolla oli hirmuinen vire ja taistelutahto päällä.
Alun ongelmiin tuskin oli syynä joukkueiden edellisen kohtaamisen muistot. Sen jälkeen on tapahtunut jo niin paljon. Niin olisi luullut olevan vaasalaistenkin kohdalla, mutta niin ei tainnut ollakaan. Edellisessä kohtaamisessahan TP nuiji Kai Pahlman Cupin karsintaottelussa kevättalvella IFK:n Wallsport Areenan keinonurmen kumirouheen jatkeeksi, kun peli päättyi oranssipaitaisten voittolukemin 8-1. Lieneekö tuo tappio ollut sinipaidoilla liikaa mielessä, kun peli oli täysin purkupallojen roiskimista tuulennopealle Östmanille. Keskikenttäpeli oli kateissa, kun tähtipaitaiset pelintekijöiden paikalla asetettuina laahustivat edestakaisin ikään kuin etukäteen antautuneina. Jäi tämän kirjoittajalta analysoimatta, oliko se seurausta yksipuolisesta pelitaktiikasta vai syy siihen, että loppujen lopuksi ei ollut muuta mahdollisuutta ohittaa keskialuetta. Kumpi oli ennen muna vai kana …
Jos vierailla maalintekotaito oli ruosteessa, kotijoukkueella se oli hiottuna kirkkaaksi. Heti ensimmäisestä kunnon hyökkäyksestä tuli johto-osuma. Sitä saatiinkin odottaa aina yhdeksännelle peliminuutille asti. Teemu Nimell tarjosi maukkaan läpisyötön väkevälle ja nopealle Pekka Jaskarille, joka helpon näköisesti – tuskin sentään helposti – karkasi VIFK:n puolustukselta ja sijoitti pallon varmasti maaliin. Tämän jälkeen edellisen kohtaamisen luoma ahdistus näytti puskevan pintaan. Ehkä enemmän kentän laidalla kuin itse areenalla.
Mallikkaasti läpi ottelun viheltänyt tuomaristo alkoi saada kiihtyvällä tahdilla osakseen parkua ja valitusta, johon kylmähermoinen kolmikko ei viisaasti puuttunut. Kiihtynyt käyttäytyminen oli yllättävää, sillä siihen ei herrasmiesmäisesti normaalisti käyttäytyvä aktiivinen vaasalaisten taustajoukko ole tavannut syyllistyä. Eikä varmasti helposti hetkeen aikaan niin teekään, sillä kun omien kannustus jäi sivuseikaksi, näytti poikienkin peli menevän niin selvästi entisestään sekaisin.
Ote siirtyi pikku hiljaa kotijoukkueelle, mutta yksinäinen susi, Östman, jaksoi sinnikkäästi pitää vauhtia juoksupallojen perässä. Ne tilanteet, jotka topparikaksikko Antti Viita & Roope Takala joutui jättämään Miko Saarelan huoleksi, hoituivat kerta kerran perään upeasti.
TP:n 2-0 osuma syntyi 22. minuutilla Antti Viidan vapaapotkun jälkiseurauksena, kun Panu Leppä oli kärkkäästi paikalla ja ujutti pallon maalivahdin käsien kautta riemukkaasti verkon perille. TP:n kolmas maali tuli 34. minuutilla, kun Juha Laitila ja kumppanit pelasivat hienosti tilanteen loppuun asti. Maali haiskahti jopa omalta maalilta, mutta ainakin TP:n taustajoukoissa maali kirjattiin Juhalle. Pöytäkirjassa lukee sitten, mitä lukee. Juha sen kuitenkin teki. Juuri ennen puoliaikaa Miko Saarela venytti sormensa väliin aivan yläriman alle suuntautuneeseen vetoon ja pelasti puhtaan pelin. Muutoinkin voi oikeutetusti sanoa, että jos Mikolla olisi ollut vähän heikompi ilta ja vaasalaiset olisivat viimeistelleet oranssipaitaisten teholla, lukemat olisivat olleet aika monta maalia vaasalaisten hyväksi. Onneksi futiksessa on ainakin tähän asti laskettu maaleja eikä tilanteita.
Toisella jaksolla vastustajasta oli jo puhti pois ja TP sai edes jollain lailla normaalin syöttöpelin kulkemaan. VIFK vetäytyi kuoreensa ja toivoi edes yhtä osumaa entisellä pelitaktiikalla. Östman oli kuitenkin ymmärrettävästi monien spurttiensa jälkeen maitohapoilla ja tyytyi pääosin vain hyppimään vastustajan niskaan. Tuomaristo salli tasapuolisesti kovan pelin. Toisenlaisella linjalla vihellettynä kumpikin joukkue olisi saanut yhden rankkarin ja muutaman keltaisen kortin. Mutta kun miehekkään rehti peli sallittiin, ei tuomaristolla ollut mitään ongelmia pelin hallinnassa. Tämän varmasti kaikki tunteiden jäähdyttyä ovat valmiit myöntämään. Toinen jakso jäi maalittomaksi, kun kotijoukkue kärsi muutamasta pikku loukkaantumisestakin ja enin nälkä oli jo tyydytetty.
Maalivahti Miko Saarela on edellä tullut jo kehuttua, mutta piirin ykkösmaalivahdin asemasta yhä vahvemmin taistelevaa nuorta miestä tekisi mieli vielä ylistää, mutta kun ei tällä erää enää pysty. Siis sanattomaksi vetänyt esitys! Oranssin puolustus aloitti muodossa: Teemu Nimell, Antti Viita, Roope Takala ja Sammy Saarinen. Teemu pelasi viileän vahvasti. Antilla ja Roopella oli vaikeuksia vain edellä kerrotusti, mutta muuten peli hoitui kunnialla. Ja kun vastustajan maalit pelin jälkeen ynnättiin nollaksi, ei topparikaksikkoa voi siis yhtään moittia. Hankalaa pelaajaa vastaan pelattaessa olisi varmasti ollut hyötyä siitä, että yhteistä pelituntumaa olisi ollut hieman tuoreempana plakkarissa. Antti pelasi tämän vuoden ensimmäisen aluesarjapelinsä, kun aika on mennyt B:n SM-karsintasarjajoukkueen treeneissä ja peleissä. Sammylla oli alussa ongelmia, kun pallonriiston jälkeen mieli teki liikaa leipoa ja peippailla. Mutta kun peli eteni, Sammy nousi kotijoukkueen taistelevimman osaston kärkijoukkoihin ja onnistumisprosentti riistoissa ja omille syöttämisessä nousi varmasti komeille lukemille, jos joku olisi vain ehtinyt vedellä ruutupaperille tukkimiehen kirjanpitomerkintöjä. Laitalinkkeinä aloittivat Aleksi Ahde vasemmalla ja Raitt Peltoja oikealla. Raitt sai komennuksen linkiksi, kun Matti Rajala oli joutunut jäämään viime hetkillä sairastuneena pois. Aleksi pelasi vahvasti, kun vain pallon sai. Varsinkin ottelun alussa Allun laitaa ei hyödynnetty tarpeeksi. Raitt oli alussa hieman tuuliajolla, mutta ottelun edetessä kovuus ja taito alkoivat jauhaa tulosta. Aivan lopussa hän palasi viime kesän jälkeen vakiopaikaksi muodostuneelle oikean pakin tontilleen ja Allu tuli vaihtoon pelin loppupuolella varpaaseen sattuneen taklauksen johdosta. Keskikentän kapellimestareiksi asettuivat Veli-Pekka "Vemmu" Pajula ja Panu Leppä. Panu sai kovan tällin, "puujalan", reiteensä pelin alussa, joten syötöistä puuttui syystäkin normaalia kovuutta ja tarkkuuttakin. Vemmulle esiintyminen oli Viidan Antin tapaan ensimmäinen tämän kevään aluesarjapeleissä. Vemmu ja Panu olivat pelintekijöinä astetta kovemmalla pelipäällä kuin vastustajat. Vastustaja osasi toki puolustaa, mutta varsinaista peliä keskikentällä pyöritti vain toinen joukkue em. kaksikon toimiessa mestareina muun porukan antaessa taustatukea. Panun iltaa kaunisti vielä ratkaisevan oloinen ottelun toinen maali. Kärjessä aloitti liukkaan vauhdikkaasti etenevä ja vastustajan kollegoja taidokkaammin viimeistelevä kaksikko Pekka Jaskari & Juha Laitila. Kun nämä miehet pääsevät vauhtiin, tippuu siitä kyydistä aika moni poika. Tänä iltana vaasalaisilla oli heidän kanssaan monta kertaa paniikkinappula pohjaan runtattuna. Maali mieheen oli illan saldo, mikä ei suinkaan ole hullumpaa, jos sama tahti jatkuu lumentuloon asti.
Vaihdosta kentälle tulivat kärkeen asettunut Aleksi Aho, keskikentällä kirmannut Ville-Markus Mikkilä ja sekä puolustuksessa että linkkinä ahkeroimaan ehtinyt Miika Eronen. Koko kolmikko täytti paikkansa mallikkaasti. Vaihtomaalivahdin roolia kantoi Jarkko Orava, jonka seuraava koitos on onneksi lähellä, kun B:n haastajajoukkue saa lainaksi taidokkaan Katajalaakson kobrakäden keskiviikon otteluun Kyrön Voimaa vastaan Tervajoen ikuisen tuulen stadionilla nro 2.
Oranssin seuraava ottelu on perjantaina 5. päivä kesäkuuta, kun Prunttimäessä vastaan asettuu Vaasan Palloseuran juniorit. Siinä ottelussa on kalavelkoja maksettavana, sillä Kai Pahlman Cupin karsintojen ainoa heikko hetki osui juuri Vepsu-otteluun, kun raitapaidat kylvettivät Botniahallin viereisellä keinonurmella pakkassäässä pruukilaisia luvuin 1-0. Siihen otteluun valmennuskaksikko Reijo Leppä & Aatos "Ade" Takala varmasti valmistaa pojat sellaiseen hurmokseen, että em. lipsahdus ei enää toistu. Tiistai-ilta Prunttimäessä tuotti täydet pinnat ja paljon hyvää, mutta paljon sai valmennusjohto huokaillakin, kun peli tehtiin itselle vaikeaksi ja sekava –sana kuvaa muutoinkin kaikesta huolimatta aika hyvin poikien peliesitystä

Kolmessa ensimmäisessä ottelussaan vasta kolme pistettä hankkinut Oranssi oli puun ja kuoren välissä. Oli selkeästi tunne, että pinnatiliä on nyt kasvatettava. Paineet näkyivät kentällä heti ensimmäisistä tilanteista lähtien. VIFK painoi pelin pitkillä palloilla TP:n puolustusalueelle ja puolustus oli helisemässä yhden miehen, Victor Östmanin, kanssa. Kulmapotkuja tuli sarjana, mutta onneksi vastustajan viimeistelytaito oli tällä kertaa aivan onnetonta. Toki aivan ratkaiseva osuus oli kentän vakuuttavimmalla pelaajalla, TP:n maalivahdilla Miko Saarelalla, jolla oli hirmuinen vire ja taistelutahto päällä.

Alun ongelmiin tuskin oli syynä joukkueiden edellisen kohtaamisen muistot. Sen jälkeen on tapahtunut jo niin paljon. Niin olisi luullut olevan vaasalaistenkin kohdalla, mutta niin ei tainnut ollakaan. Edellisessä kohtaamisessahan TP nuiji Kai Pahlman Cupin karsintaottelussa kevättalvella IFK:n Wallsport Areenan keinonurmen kumirouheen jatkeeksi, kun peli päättyi oranssipaitaisten voittolukemin 8-1. Lieneekö tuo tappio ollut sinipaidoilla liikaa mielessä, kun peli oli täysin purkupallojen roiskimista tuulennopealle Östmanille. Keskikenttäpeli oli kateissa, kun tähtipaitaiset pelintekijöiden paikalla asetettuina laahustivat edestakaisin ikään kuin etukäteen antautuneina. Jäi tämän kirjoittajalta analysoimatta, oliko se seurausta yksipuolisesta pelitaktiikasta vai syy siihen, että loppujen lopuksi ei ollut muuta mahdollisuutta ohittaa keskialuetta. Kumpi oli ennen muna vai kana …

Jos vierailla maalintekotaito oli ruosteessa, kotijoukkueella se oli hiottuna kirkkaaksi. Heti ensimmäisestä kunnon hyökkäyksestä tuli johto-osuma. Sitä saatiinkin odottaa aina yhdeksännelle peliminuutille asti. Teemu Nimell tarjosi maukkaan läpisyötön väkevälle ja nopealle Pekka Jaskarille, joka helpon näköisesti – tuskin sentään helposti – karkasi VIFK:n puolustukselta ja sijoitti pallon varmasti maaliin. Tämän jälkeen edellisen kohtaamisen luoma ahdistus näytti puskevan pintaan. Ehkä enemmän kentän laidalla kuin itse areenalla.

Mallikkaasti läpi ottelun viheltänyt tuomaristo alkoi saada kiihtyvällä tahdilla osakseen parkua ja valitusta, johon kylmähermoinen kolmikko ei viisaasti puuttunut. Kiihtynyt käyttäytyminen oli yllättävää, sillä siihen ei herrasmiesmäisesti normaalisti käyttäytyvä aktiivinen vaasalaisten taustajoukko ole tavannut syyllistyä. Eikä varmasti helposti hetkeen aikaan niin teekään, sillä kun omien kannustus jäi sivuseikaksi, näytti poikienkin peli menevän niin selvästi entisestään sekaisin.

Ote siirtyi pikku hiljaa kotijoukkueelle, mutta yksinäinen susi, Östman, jaksoi sinnikkäästi pitää vauhtia juoksupallojen perässä. Ne tilanteet, jotka topparikaksikko Antti Viita & Roope Takala joutui jättämään Miko Saarelan huoleksi, hoituivat kerta kerran perään upeasti.

TP:n 2-0 osuma syntyi 22. minuutilla Antti Viidan vapaapotkun jälkiseurauksena, kun Panu Leppä oli kärkkäästi paikalla ja ujutti pallon maalivahdin käsien kautta riemukkaasti verkon perille. TP:n kolmas maali tuli 34. minuutilla, kun Juha Laitila ja kumppanit pelasivat hienosti tilanteen loppuun asti. Maali haiskahti jopa omalta maalilta, mutta ainakin TP:n taustajoukoissa maali kirjattiin Juhalle. Pöytäkirjassa lukee sitten, mitä lukee. Juha sen kuitenkin teki. Juuri ennen puoliaikaa Miko Saarela venytti sormensa väliin aivan yläriman alle suuntautuneeseen vetoon ja pelasti puhtaan pelin. Muutoinkin voi oikeutetusti sanoa, että jos Mikolla olisi ollut vähän heikompi ilta ja vaasalaiset olisivat viimeistelleet oranssipaitaisten teholla, lukemat olisivat olleet aika monta maalia vaasalaisten hyväksi. Onneksi futiksessa on ainakin tähän asti laskettu maaleja eikä tilanteita.

Toisella jaksolla vastustajasta oli jo puhti pois ja TP sai edes jollain lailla normaalin syöttöpelin kulkemaan. VIFK vetäytyi kuoreensa ja toivoi edes yhtä osumaa entisellä pelitaktiikalla. Östman oli kuitenkin ymmärrettävästi monien spurttiensa jälkeen maitohapoilla ja tyytyi pääosin vain hyppimään vastustajan niskaan. Tuomaristo salli tasapuolisesti kovan pelin. Toisenlaisella linjalla vihellettynä kumpikin joukkue olisi saanut yhden rankkarin ja muutaman keltaisen kortin. Mutta kun miehekkään rehti peli sallittiin, ei tuomaristolla ollut mitään ongelmia pelin hallinnassa. Tämän varmasti kaikki tunteiden jäähdyttyä ovat valmiit myöntämään. Toinen jakso jäi maalittomaksi, kun kotijoukkue kärsi muutamasta pikku loukkaantumisestakin ja enin nälkä oli jo tyydytetty.

Maalivahti Miko Saarela on edellä tullut jo kehuttua, mutta piirin ykkösmaalivahdin asemasta yhä vahvemmin taistelevaa nuorta miestä tekisi mieli vielä ylistää, mutta kun ei tällä erää enää pysty. Siis sanattomaksi vetänyt esitys! Oranssin puolustus aloitti muodossa: Teemu Nimell, Antti Viita, Roope Takala ja Sammy Saarinen. Teemu pelasi viileän vahvasti. Antilla ja Roopella oli vaikeuksia vain edellä kerrotusti, mutta muuten peli hoitui kunnialla. Ja kun vastustajan maalit pelin jälkeen ynnättiin nollaksi, ei topparikaksikkoa voi siis yhtään moittia. Hankalaa pelaajaa vastaan pelattaessa olisi varmasti ollut hyötyä siitä, että yhteistä pelituntumaa olisi ollut hieman tuoreempana plakkarissa. Antti pelasi tämän vuoden ensimmäisen aluesarjapelinsä, kun aika on mennyt B:n SM-karsintasarjajoukkueen treeneissä ja peleissä. Sammylla oli alussa ongelmia, kun pallonriiston jälkeen mieli teki liikaa leipoa ja peippailla. Mutta kun peli eteni, Sammy nousi kotijoukkueen taistelevimman osaston kärkijoukkoihin ja onnistumisprosentti riistoissa ja omille syöttämisessä nousi varmasti komeille lukemille, jos joku olisi vain ehtinyt vedellä ruutupaperille tukkimiehen kirjanpitomerkintöjä. Laitalinkkeinä aloittivat Aleksi Ahde vasemmalla ja Raitt Peltoja oikealla. Raitt sai komennuksen linkiksi, kun Matti Rajala oli joutunut jäämään viime hetkillä sairastuneena pois. Aleksi pelasi vahvasti, kun vain pallon sai. Varsinkin ottelun alussa Allun laitaa ei hyödynnetty tarpeeksi. Raitt oli alussa hieman tuuliajolla, mutta ottelun edetessä kovuus ja taito alkoivat jauhaa tulosta. Aivan lopussa hän palasi viime kesän jälkeen vakiopaikaksi muodostuneelle oikean pakin tontilleen ja Allu tuli vaihtoon pelin loppupuolella varpaaseen sattuneen taklauksen johdosta. Keskikentän kapellimestareiksi asettuivat Veli-Pekka "Vemmu" Pajula ja Panu Leppä. Panu sai kovan tällin, "puujalan", reiteensä pelin alussa, joten syötöistä puuttui syystäkin normaalia kovuutta ja tarkkuuttakin. Vemmulle esiintyminen oli Viidan Antin tapaan ensimmäinen tämän kevään aluesarjapeleissä. Vemmu ja Panu olivat pelintekijöinä astetta kovemmalla pelipäällä kuin vastustajat. Vastustaja osasi toki puolustaa, mutta varsinaista peliä keskikentällä pyöritti vain toinen joukkue em. kaksikon toimiessa mestareina muun porukan antaessa taustatukea. Panun iltaa kaunisti vielä ratkaisevan oloinen ottelun toinen maali. Kärjessä aloitti liukkaan vauhdikkaasti etenevä ja vastustajan kollegoja taidokkaammin viimeistelevä kaksikko Pekka Jaskari & Juha Laitila. Kun nämä miehet pääsevät vauhtiin, tippuu siitä kyydistä aika moni poika. Tänä iltana vaasalaisilla oli heidän kanssaan monta kertaa paniikkinappula pohjaan runtattuna. Maali mieheen oli illan saldo, mikä ei suinkaan ole hullumpaa, jos sama tahti jatkuu lumentuloon asti.

Vaihdosta kentälle tulivat kärkeen asettunut Aleksi Aho, keskikentällä kirmannut Ville-Markus Mikkilä ja sekä puolustuksessa että linkkinä ahkeroimaan ehtinyt Miika Eronen. Koko kolmikko täytti paikkansa mallikkaasti. Vaihtomaalivahdin roolia kantoi Jarkko Orava, jonka seuraava koitos on onneksi lähellä, kun B:n haastajajoukkue saa lainaksi taidokkaan Katajalaakson kobrakäden keskiviikon otteluun Kyrön Voimaa vastaan Tervajoen ikuisen tuulen stadionilla nro 2.

Oranssin seuraava ottelu on perjantaina 5. päivä kesäkuuta, kun Prunttimäessä vastaan asettuu Vaasan Palloseuran juniorit. Siinä ottelussa on kalavelkoja maksettavana, sillä Kai Pahlman Cupin karsintojen ainoa heikko hetki osui juuri Vepsu-otteluun, kun raitapaidat kylvettivät Botniahallin viereisellä keinonurmella pakkassäässä pruukilaisia luvuin 1-0. Siihen otteluun valmennuskaksikko Reijo Leppä & Aatos "Ade" Takala varmasti valmistaa pojat sellaiseen hurmokseen, että em. lipsahdus ei enää toistu. Tiistai-ilta Prunttimäessä tuotti täydet pinnat ja paljon hyvää, mutta paljon sai valmennusjohto huokaillakin, kun peli tehtiin itselle vaikeaksi ja sekava –sana kuvaa muutoinkin kaikesta huolimatta aika hyvin poikien peliesitystä