Ysineloset palasivat Lontoosta

Ysineloset palasivat LontoostaTP-Seinäjoen ysineloset eli päättyneellä kaudella C-15 ikäluokassa pelanneet pojat palasivat Lontoon matkaltaan maanantain ja tiistain välisenä yönä. Matkassa oli 16 poikaa ja seitsemän aikuista.Matkanjohtajana toimi itseoikeutetusti Lontoon ja Englannin matkojen spesialisti, seuran puheenjohtajaJukka Saarijärvi.Reissu oli kaikin puolin onnistunut ja pojat säilyttivät iloisen ilmeen alusta loppuun asti. Tämän teki mahdolliseksi matkan hyvä etukäteissuunnittelu ja ennakoimattomien tilanteiden sujuva luoviminen. Tähän pojat ovat toki aina joukkueensa reissuilla tottuneet, sillä joukkueenjohtaja Liisa Leppä on vuosienmittaan osoittanut kykynsä järjestää näitä "ryhmämatkoja" tavalla, jossa pienimmätkin tarpeet on huomioitu ja myös taloudelliset asiat on tarkoin harkittu.Liisa ja puheenjohtaja Jukka olivat valmistelleet poikien ja vanhempien toiveita kuunnellen tiiviin ohjelman, jossa ylimääräistä luppoaikaa ei ollut ja toisaalta aikataulut pitivät erinomaisesti.Kymmeniä kertoja Briteissä käynyt Jukka tunsi Lontoon metrot ja kadut kuin omat taskunsa. Kulki kuin Kasperin katuja. Näitä taitoja tarvittiin, kun esim. metron kolme linjaa olivat huoltotöiden takia koko viikonvaihteen suljettuja. Tämä merkitsi normaalia enemmän junanvaihtoja, kävelyä ylös tai alas portaita, liukuportailla jahisseillä ajelua. Tuli myös yllättäviä ruuhkista johtuvia muutoksia reitteihin, kun kesken matkan kuulutettiin junan pääteaseman vaihtuvanniin, että aiottu kohdeasema jäi haaveeksi jne. Lontoon metron ruuhkia lisäsi myös se, että väki taisi olla vielä tavallista enemmän liikkeellä sunnuntaiksi osuneen kaatuneiden muistopäivän takia. Ko. juhlapäivä tuntui olevan Britanniassa enemmän koko kansakuntaa koskettava juhla kuin nyky-Suomessa. Toki sankarivainajia tuleepäivittäin, kun brittiarmeija on tulessa siellä ja täällä kaiken aikaa, mm. Irakissa ja Afganistanissa.Matkaan lähdettiin Seinäjoelta perjantai-illalla klo 18.30. Lento piti olla Pirkkalan kentältä klo 22.55, mutta lento viivästyi tuntemattomaksi jääneestä syystä tunnilla. Niinpä perillä Ashlee HouseHostellissa oltiin vasta aamu viiden pintaan Suomen aikaa. Nukkumiseen oli aikaa viisi ja puoli tuntia, mutta uni ei tainnut kenellekään ihanhelposti tulla. Ainakin aikuisten miesten kämpässä oli eka yö kuuma ennen kuin huomattiin säätää patteria vähän maltillisemmillesäädöille. Majoitus oli odotetun karu, armeijamainen. Pojat nukkuivat kerrossängyissä kymmenen ja kuuden hengen huoneissa. Myös aikuisten majoitus oli samaa tasoa. Suihku ja WC-kapasiteetti oli aika alimitoitettu, mutta sen kanssa kyllä tultiin toimeen. Aamupala olikonstailematon sekin: joka aamu mysliä, muroja, paahtoleipää levitteellä ja juomaksi appelsiinimehua, murukahvia, teetä taikaakaota. Etukäteen oli päätetty, ettei majoitukseen satsata, koska kämpillä ei ollut tarkoitus oleilla kuin pakollisen levon japeseytymismahdollisuuden verran. Sitä saatiin, mitä tilattiin. Kukaan ei nurissut.Lauantai -päivä pyhitettiin ostoksille ja nähtävyyksille. Metrolla ajelu ja Lontoon kadut tulivat tutuiksi. Lontoossahan kaikki muutamaasataa metriä pidempi matkanteko käy jouhevasti metrolla. Näin vaikka tällä kertaa oli edellä kerrotusti normaalia enemmän mutkia matkassa.Kaikkineen lauantaina taidettiin silti talsia alun toistakymmentä kilometriä. Ensimmäinen metromatka päättyi aivan Big Benin juurelle,josta oli hyvä jatkaa matkaa ensimmäiseen varsinaiseen kohteeseen, London Eyehin. Se on iso maailmanpyörä, jonka suljetuissa kapseleissamahtui kerrallaan yli kaikkien rakennusten suuren kaupungin ihmeitä pällistelemään kolmisenkymmentä henkeä. Kun Lontoo oli nähtykorkeuksista käsin, ruokailtiin kiinalaisessa pikaruokapaikassa. Hyvin näytti pojille maittavan ruoka, joka ei aivan arkipäiväisen tuttua ollut. Ostoksilla käytiin niin isossa tavaratalossa kuin kadunvarsien pikku liikkeissä. Illan viimeinen ostoskohde oli urheilukauppa, josta löytyi edullista kenkä- ja vaatetavaraa. Poikien matkaan lähti kaiketi yleisimmin huppareita. Useampia per äijä. Myös majoitustilan naulakkopaljasti illalla yhden suositun ostoskohteen. Jos majoittujia ei olisi ollut paikalla, olisi luullut nahkapusakkarivistön perusteella kämpässä punkkaajien olleen erääseen vähemmistöön kuuluvia.Toisena yönä saatiin sitten kunnon pitkät yöunet, joiden jälkeen sunnuntai -päivään oli huomattavasti kevyempi startata. Ensimmäinenkohde oli London Dungeon (= vankityrmä), jossa efektein ja näyttelijävoimin poikien mielentilaa pyrittiin järkyttämään kauhun puolelle. Samalla tuli tutuksi Lontoon historia mm. sairauksien,onnettomuuksien, tulipalojen ja väkivallantekojen esittelyn kautta.Housut pysyivät toki kuivina ja puhtaina, mutta pojat selvästi tykkäsivät puolitoistatuntisesta kokemuksesta. Englannin kielen kuullun ymmärtämistä tuli harjoiteltua tiiviisti, sillä pojilla oli varmasti motivaatiota pyrkiä pysymään nopeasti ja osin murteellisesti puhuneiden näyttelijöiden tarjoamien esitysten juonesta jyvällä.Kahdella ensimmäisellä esitysrastilla kävi niin sopivasti, että Saarijärven Jukka joutui yleisön joukosta vedetyksi näyttämölle. Päästä otettiin poralla paineita pois, kun aivoista saatiin kairattua ylimääräistä pötkylää. Heti perään saatiin verikin roiskumaan, kun kättä amputoitiin. Vai mitä se oli, joka pimeydessä lensi muiden katsojien päälle? Seuraavalla rastilla Jukka katsottiin parhaaksi teljetä suosiolla heti koppiin kaltereiden taakse. Viidan Antti joutui seuraavaksi uhriksi ja sai kokea vähän vanhempiakidutusmenetelmiä kuin pesäpallon katsomista, joka Suomessa on varsin yleinen kantaväestön rääkkäämistapa. Kymmenen minuuttia hehkuvassa tulessa kuumennetuilla pihdeillä väännettiin kieltä kolme kierrosta ympäri ja nypättiin sitten irti. Seuraavaksi puristeltiin pihdeillä sieltä niin justihin. Vielä oli vuorossa koukun käytön esittelyä. Seromoniamestarin mukaan koukulle on monta kiinnityspaikkavaihtoehtoa, mutta hän suosii sitä, että se isketään sinne mihin ei aurinko paista.Ei kuulemma tarkoittanut Suomea!Mieleenpainuvia demonstraatioita oli myös hivenen pitkähkö Viiltäjä-Jackin tekojen ja historian esittely sekä oikeuden istunto.Ahteen Aleksi joutui tällä kertaa syytetyn osaan. Oli kuulemma varkauteen syyllistynyt. Näyttö piti, mutta silti hänet vapautettiin ja jouhevaa oikeudenkäyttöä osoitti se, että silmäänsä ylimääräisen kerran räpytellytAhon Aleksi sai sen sijaan teostakuolemantuomion. Tässä vaiheessa todettakoon perheen pienimmille ja heikkohermoisille aikuisille, että kaikki edellä kerrottu toteutettiinteatraalisen keinoin ja kaikki yhteydet tosielämään ovat kuvitteellisia. Niistä kertominen perustuu julkiseen esitykseen ja pääsylipun tietoisesti sekä vapaaehtoisesti lunastaneiden henkilöiden asettautumiseen näin julkisen käsittelyn ja tiedottamisen kohteeksi. Kaikki kanteet käsitellään normaalin käytännön mukaan Pohjois-Korean puolustusneuvoston seuraavassa armahtamis- ja teloittamisasiain istunnossa.Reissulla tuli toki nähtyä Buckinghamin palatsi, viralliset vahdinvaihdot, Westminster Abbey jne. Kuningatar Elisabet II oli hänen omassa ylhäisessä persoonassaan ilmeisesti palatsissa paikalla. Ainakin pihassa oli auto, joka näytti hänen käyttämältään ajoneuvolta. Ei kuitenkaan näkynyt tällä kertaa "puristelemassa" mattoja niin kuin oli ollut Jukan hiljattain vetämällä Sisun tyttöjen matkalla. Olisiko ollut niin, että oli tehnyt siivot jo lauantaiehtoolla? Kaikista näistä hienoista kohteista huolimatta sunnuntai oli se päivä, jota oli odotettu. Silloin nimittäin päästiin nauttimaan jalkapallosta! Ei itse pelaten, mutta valioliigamatsia paikan päällä seuraten.Sunnuntaina paikallista aikaa klo 15 TP-Seinäjoen delegaatio täytti heille West Ham Unitedin Upton Parkin kotikentän pääkatsomosta osoitetut paikat. Kotijoukkueella oli vastassa Everton Liverpoolin kaupungista. Paikalla oli 32.400 henkeä, kun stadionin kapasiteetti on35.000. Tunnelma oli korkealla varsinkin, kun kotijoukkue West Ham hallitsi ottelua. Paikkoja oli, mutta palloa ei saatu Evertonin jenkkimaalivahdin Tim Howardin (ex-ManU) selän taakse. Everton sen sijaan maalasi ensimmäisestä mahdollisesta paikastaan. Puoliajalla tilanne oli siis vieraille 0-1. Toisella jaksolla Everton meni jo 0-2 johtoon. West Ham pääsi kaventamaan, mutta ei lopun kovasta vyörytyksestä huolimatta onnistunut tasoittamaan. Kentän näkyvin pelaaja oli Englannin maajoukkueessakin esiintynyt ScottParker, jonka kautta West Hamin vaarallisimmat maalintekopaikat rakentuivat. Innokkaimmat brittifutiksen seuraajat muistanevat Parkerin Charltonin paidasta, jossa hän pelasi samaan aikaan Jonatan Johanssonin kanssa. Siirto Chelseaan ei ollut menestys, vaan hän jäi siellä ulkomaalaispelaajien jaloissa sivurooliin. Tunnelma stadionilla oli toki hieno, mutta ei vetänyt alkuunkaan vertoja edellisvuoden Italian reissulla koettuun San Siron tunnelmaan,jolloin paikalla oli 83.000 katsojaa Interin ja AC Milanin paikallistaistossa. Yleisö käyttäytyi Lontoossa hillitymmin ja asiantuntevammin. Toki TP:n pojat saivat makua yksipuolisestakielenkäytöstä, kun taakse asettui kolmen raavaan miehen seurue, joiden sanavarasto koostui lähes yksinomaan f -kirjaimella alkavansanan ja yhden taikka kahden muun sanan yhdistelmistä. Ainakin tuomari sai osakseen sekalaista huutelua vielä minuuttitolkulla ottelunjälkeen. Eihän se kentälle kuulunut, mutta toi ottelukokemukseen väriä.Turvatoimet stadionilla eivät häikäisseet. Vaasan Palloseuran liigamatseihin on tarkempi syyni. Toki sisälle pääsi vain ahtaasta portista lipun viivakoodin lukulaitteeseen työntämällä. Stadionilla saattoi olla niin hienoa tekniikkaa, jota maalaiskaupungin pojat eivät älynneet huomioida. Tuskinpa sentään. Turvallisuustekijät näkyivät vasta ottelun jälkeen, kun kaduilla partioi ihan kunnioitettava määrä poliiseja. Ratsupoliiseja, jalkapartioita ja autoja. Mitään häiriöitä ei silti bongattu, eikä itse aiheutettu. Poikien hyväuskoinen ja sinnikäs odottelu stadionin ulkopuolella palkittiin parin kotijoukkueen pelaajan nimikirjoituksin. Porschella matkassa olleet pelimiehet joutuivat odottelemaan vilkkaalle kadulle ajoa ja auliistijakoivat pojille nimmareita auton sivuikkunoista käsin.Viimeinen yö jäi hieman lyhyeksi, kun pojat innostuivat valvomaan vähän pidempään. Se oli toki ymmärrettävää, sillä B-junioreiksi kasvaneet miehet eivät enää toiste ole samalla kokoonpanolla matkassa. Maanantaina ehdittiin vielä tehdä pikavierailu British Museumiin,jossa Jukan asiantuntevasta vinkistä tuli tsekattua ainakin Egyptin osasto. Patsaat, muumiot ja erilaiset esineet olivat tokimielenkiintoisia, mutta enempi vierailu jäi pikaisen tutustumisen puolelle. Paikkaan on ilmainen sisäänpääsy, joten hinta ei ainakaanestä seuraavaa vierailua, johon kannattaa varata ainakin puoli päivää aikaa, jotta edes jotain ehtii kunnolla nähdä. Asiantunteva suomenkielinen opastus olisi jo luksusta. Tutustumisen arvoinen paikka joka tapauksessa kaikille Lontoon kävijöille!Kotimatkalle lähdettiin paikallista aikaa klo 13.30 ja lento Suomeen lähti aikataulun mukaan Stansteadin kentältä klo 16.35. Pirkkalanlentokentän pintaan saatiin ensimmäinen kosketus n. klo 21.10 Suomen aikaa. Nälkäiset matkalaiset ruokittiin pikaisesti lähistölläsijaitsevalla liikenneasemalla ja matka kohti Seinäjokea saattoi alkaa. Perillä oltiin klo 0.30, jolloin matkasta väsyneet pojat pääsivät kotiin huilimaan ja kuuleman mukaan osa kävi tiistaina jopa muutaman tunnin koulussa. Jokunen poika oli jopa illalla B-junioreiden harkoissa mukana. Mistä sitä virtaa näissä pojissa oikein riittää?Paluumatkalla muistettiin pienellä lahjalla Jukkaa, joka kärsivällisesti jaksoi koko viikonlopun ajan toimia muiden parhaaksi voimiaan säästämättä. Pientä haikeuttakin oli aistittavissa, kun yhdessä voitiin todeta merkittävän periodin poikien elämässä ja jalkapallouralla olevan nyt takana. Joukkue sekoittuu muiden B-junioreiden joukkoon, eikä ysinelosia enää joukkueena ole olemassa siinä muodossa kuin tähän asti on ollut. Joukkuetta kunnioitettavat yhdeksän vuotta valmentanut Reijo Leppä lopettaa hommat näiden poikien kanssa tältä erää tähän matkaan, mutta kenties tiet kohtaavatjo piankin, kun Reijo jatkaa valmentamista entistä haasteellisemmassa roolissa ja pojathan tästä pian varttuvat miehen mittoihin kaikillamittareilla. Reijon pitkä työ seinäjokelaisen jalkapalloilun hyväksi jatkuu ja toisaalta toivottavasti jokainen matkalla mukana ollutpelimies sai reissusta lisää virtaa tekemiseensä niin, että peliura jatkuu nousujohteisella uralla vastedeskin.Kiitokset on myös syytä osoittaa joukkueenjohtajana kaikki työntäyteisimmät vuodet olleelle Liisa Lepälle, jonka ote onollut aina äidillisen huolehtiva ja ohjaava. Samoin on syytä lausua kiitokset pitkään joukkuetta rahastonhoitajana itsestään ääntä pitämättä palvelleelle Päivikki Kankaalle, jonka ammattitaito ja yhteistyökyky on taannut asioiden sataprosenttisen pelaamisen läpivuosien. Samat kiitokset ansaitsevat myös poikia vuosien mittaan Reijon rinnalla valmentaneet ja joukkuetta huoltaneet henkilöt.TP:n ysineloset säilyttivät tyylinsä loppuun asti. Joukkue on aina esiintynyt pelireissuilla ja muilla matkoilla fiksusti, eikä mitään ihmeellisiä kurinpito-ongelmia ole ikinä ollut. Lontoon reissukin menihienosti. Kotijoukot voivat siis olla huolettomalla mielellä: pojat käyttäytyivät matkalla hienosti ja puberteetti-iän ohitettuansa heistä kasvaa aivan varmasti vastuuntuntoisia äijiä. Tällaisen porukan kanssa on aikuisten ollut hieno ja helppo toimia.