Oi niitä aikoja

Elettiin 90-luvun alkuvuosia kun Törnävän Pallo -55:n juniorit reissasivat joka pääsiäinen Englantiin pelaamaan nykyisin Valioliigassa pelaavan Norwich Cityn järjestämässä kovatasoisessa Canary Cup -turnauksessa.

Turnauksen otteluita pelattiin laajalla säteellä Norfolkin kreivikunnassa ja pääsääntöisesti osallistujajoukkueet majoittuivat Great Yarmouthin rantakaupungissa, joka oli tuolloin melkoinen kesänviettopaikka briteille.

Canary Cup -kuvio tuli ajankohtaiseksi 1980-luvun lopulla TP-55:n väreissä kahden kauden ajan pelanneen ja valmentaneen entisen Ipswich Townin Les Tibbottin kautta. Tibbottin kontakteihin kuului valmentajavelho Kit Carson, jonka kautta sittemmin on nähty monenmoista liikehdintää akselilla Englanti – TP-55.

TP-55:n puheenjohtajana nykyisinkin toimiva Jukka Saarijärvi on tunnetusti innostunut matkustamisesta sen lisäksi, että naperoiden kanssa pyöriminen Pallokoulun tiimoilla on täyttänyt vapaa-ajan mustan aukon jo vuosikausia. Ei olut mikään ihme, että Jukka tarttui mahdollisuuteen kuin hauki Rapalaan.

Pääsiäinen on aina ollut aivan erinomainen aika vierailla Englannissa jalkapallon tiimoilla. Yleensä silloin pelattiin kaksi ottelukierrosta ja näin myös TP-55:n juniorit pääsivät seuraamaan liigaotteluita paitsi Norwich Cityn Carrow Roadilla, myös mm. Arsenalin Highburylla, Tottenhamin White Hart Lanella, Charlton Athleticin The Valleylla, Sheffield Wednesdayn Hillsborough’lla, West Hamin Upton Parkilla, Crystal Palacen Selhurst Parkilla, Fulhamin Craven Cottagella, Chelsean Stamford Bridgellä, Ipswich Townin Portman Roadilla ja monella muullakin tarunhohtoisella kentällä.

Usein turnauksen pelillinen anti oli lähinnä kokemusta kartuttavaa, sillä vastustajien kaudet olivat tulossa päätöksiinsä. Suomalaisjoukkueiden kausi oli puolestaan vasta alussa, eikä ruohokenttiä oltu nähty yli puoleen vuoteen kuin väritelkkarissa. Tulokset pakkasivat olemaan myös sen mukaisia.

"Me ei pärjättäis tällä pelillä edes kuplahallin vapaapotkumuurille", murehti kerran yksi juniori joukkueensa pelillistä antia tappiollisen koitoksen jälkeen. Ehkä se peli nyt ei ihan niin hyvin mennyt ja oli siinä reissunjohtaja Saarijärvelläkin täysi työ pitää naamansa peruslukemilla etenkin kun vastustajajoukkueen poikien vanhemmat tulivat yhdenkin ottelun jälkeen hymyssä suin kättelemään Jukkaa.

"Did you enjoy the game?", ystävällinen herrasmies kyseli Jukalta niukan 10-0 -tappion jälkeen. Totisesti Jukka oli muiden matkassa olleiden vanhempien kanssa nauttinut ottelusta, mutta lopputulos jäi historiaan rahtusen vähemmän nautinnollisena kokemuksena.

Yleensä näillä pääsiäisen turnausmatkoilla pakollinen välietappi oli aina Lontoo. Kun sinne oli leiri saatu pystyyn, varsin usein hotelliin Russel Squarelle tai ihan Piccadilly Circuksen viereiseen retkeilymajaan, nähtävyyksien listalla olivat vuodesta toiseen Big Ben, The Tower, Madame Tussaudin vahakabinetti, useammankin moiset museot ja Oxford Streetin puodit. Niin ja paljon muuta. Trocaderon pelihelvettiin moni poika ehti tuhlaamaan matkakassansa rippeet, sillä pelejä löytyi jokaiseen makuun.

Juuri päättynyt pääsiäinen taisi olla miesmuistiin ihan ensimmäinen kun Englannissa ei Valioliigaa pelattu. UEFA/FIFA kun ovat merkinneet omaan vuosikalenteriinsa tämän viikonlopun kansainvälisten maaotteluiden pelipäiväksi. Niin ne kaikki kauniit traditiot ja jalkapalloromantikkojen hehkuttamat hetket vähitellen siirtyvät historiaan.

Historiaan ovat siirtyneet myös TP-55:n/SJK-junioreiden Englannin reissut. Tilalle ovat tulleet harjoitusleirit Espanjassa, Italiassa ja ties missä. Ajat muuttuvat, näin se menee.