Ysiseiskat keskinäisessä taistossa
Ysiseiskat keskinäisessä taistossaTP-Seinäjoen ysiseiskat käynnistivät D-12 poikien syksyn sarjapelit keskinäisellä kamppailulla raviradan viheriöllä tiistai-iltana. Vaasan piirin I divisioonassa pelaavat Oranssi ja Musta kävivät tasaisen ja rehdin väännön, jossa mustapaidat käyttivät maalipaikat paremmin hyväkseen. Loppulukemat olivat 5-1 (2-0).
Oranssin joukkueen ei tarvitse lopputulosta häpeillä, sillä sen peliesitys oli tasapainoinen ja hieman paremmalla onnella lukemat olisivat olleet siistimmät. Molemmille joukkueille voi huoletta lupailla menestystä sarjassa, jos työnteko maittaa jatkossakin samalla lailla kuin pienen kesätauon jälkeen harjoituksissa ja nyt virallisessa koitoksessa pesusta puhtaat pelipaidat yllä.
Musta joukkue siirtyi 1-0 johtoon, kun Ville Viita laittoi laidalta pitkän keskityksen tarkasti maalin edustalla kärkkyneen Antti Palomäen päähän. Hieno pusku verkon perille!
Ennen taukoa Antti syötti Valtteri Leppäselle, joka maalasi lukemiksi 2-0.
Toisella jaksolla Antti Palomäki käynnisti maalikarkelot kärppämäisen nopealla ja millimetrin tarkalla kääntölaukauksella. Lukemat 3-0 eivät siinä vaiheessa tehneet Oranssille oikeutta alkuunkaan, sillä niin hyvin se oli taistellut alusta alkaen. 4-0 lukemat iski liukkaasti liikkunut Joonas Lepistö, joka sai vapauttavan syötön Topias Syrjälältä. Antti Palomäki täydensi iltansa kolmannella maalillaan ja niin luvut olivat jo 5-0. Oli vähintäänkin kohtuullista, että myös Oranssi sai avata maalitilinsä. Läpi ottelun vaarallisesti vastustajia ohitellut Teemu Seppelvirta sai moneen kertaan hienoa peliä väläytelleeltä Tommi Luopajärveltä hyvän syötön, eikä Mustan maalivahti Henri Kallio-Kurssi voinut enää estää kavennusmaalin syntymistä.
Oranssin maalissa Jonne Uitto pelasi tyylikkään varmasti pelastaen monen monituista pahaa tilannetta. Joukkueen puolustus ansaitsee erityiskiitokset tiukasta taistelusta. Vääntöä ja kovuutta löytyi aivan malliksi asti. Janne Keskinen esimerkiksi piti Mustan kärkkään laitalinkin Joonas Lepistön tiukoissa pihdeissään ja Teemu Kukkanen näytti, miten Antti Palomäki laitetaan tarvittaessa aivan yksin ja omin voimin kuriin. Vuotta nuorempaa ikäluokkaa edustava Matias Siukola hoiti laitapakin tehtävänsä hienosti. Keskikentällä Tommi Luopajärvi, Jesse Välimäki, Alex Kivimäki (-98) ja Teemu Seppelvirta vuorottelivat mallikkaasti. Pallo liikkui ja miehet pitivät liikettä. Jesse teki hurjasti töitä molempiin suuntiin ja Alex tuntui myös ehtivän kaikkialle. Tommi ja Teemu osallistuivat laidoilta vahvasti hyökkäyspeliin kärjessä vuorotelleiden Henri Heittolan ja Nico Korkeamäen tukena. Koko joukkue esitti peliä, joka laittaa myös vaasalaiset jatkossa tiukoille.
Mustan maalissa Henri Kallio-Kurssi oli itse varmuus. Huomiota kiinnitti jälleen kerran Henkan hyvä äänenkäyttö ja pelin ohjailu. Puolustuksessa Ville Viita ja Alavuden vauhtikone Joni Vähämaa jakoivat topparin peliajan. Kumpikin pelasi varmaa peruspeliä. Ville pelasi välillä myös laitapakkina, joita tehtäviä suurimman osan peliajasta hoitivat raudanlujasti kaksikko Nicolas Kotamäki ja Miika Huumo. Keskikentällä ajokoiran lailla liikkuivat ja raatoivat Valtteri Leppänen ja Iiro Kiviluoma. Laitalinkkeinä vuorottelivat Joonas Lepistö, Topias Syrjälä ja Mikael Kangas. Kolmikko hoiti oman sarkansa kunniakkaasti. Kärjessä yksinäisenä sutena raatoi Antti Palomäki, joka ei totta tosiaan turhaa työtä tehnyt. Antti jaksaa liikkua ja vääntää, eikä kolme maalia ollut siihen työmäärään suhteutettuna edes mikään järisyttävä ihme. Vaikka Antti kuin yksinäinen susi olikin, ei se kuitenkaan merkinnyt sitä, että hän olisi jäänyt alapuolellaan pelanneiden pelillistä tukea vaille. Laadukkaita avauksia tuli molemmilta laidoilta ja keskeltä tasaiseen tahtiin.
Joukkueen vastuuvalmentaja Jari Kujala vaikutti ottelun jälkeen tyytyväisemmältä kuin pitkään aikaan. Vaativaa valmentajaa tyydytti silmin nähden molempien joukkueiden työnteko niin valmistavissa harjoituksissa kuin itse ottelutapahtumassakin. Kun tämä taso tekemisessä säilyy, jokainen poika kehittyy syksyn mittaan aimo harppauksin eteenpäin. Tämän Jari kaikille lupasi. Sitä jäädään vesikielellä odottamaan. Niin pojat, valmentajat kuin muukin taustajoukko.
Ysiseiskat keskinäisessä taistossaTP-Seinäjoen ysiseiskat käynnistivät D-12 poikien syksyn sarjapelit keskinäisellä kamppailulla raviradan viheriöllä tiistai-iltana. Vaasan piirin I divisioonassa pelaavat Oranssi ja Musta kävivät tasaisen ja rehdin väännön, jossa mustapaidat käyttivät maalipaikat paremmin hyväkseen. Loppulukemat olivat 5-1 (2-0).
Oranssin joukkueen ei tarvitse lopputulosta häpeillä, sillä sen peliesitys oli tasapainoinen ja hieman paremmalla onnella lukemat olisivat olleet siistimmät. Molemmille joukkueille voi huoletta lupailla menestystä sarjassa, jos työnteko maittaa jatkossakin samalla lailla kuin pienen kesätauon jälkeen harjoituksissa ja nyt virallisessa koitoksessa pesusta puhtaat pelipaidat yllä.
Musta joukkue siirtyi 1-0 johtoon, kun Ville Viita laittoi laidalta pitkän keskityksen tarkasti maalin edustalla kärkkyneen Antti Palomäen päähän. Hieno pusku verkon perille!
Ennen taukoa Antti syötti Valtteri Leppäselle, joka maalasi lukemiksi 2-0.
Toisella jaksolla Antti Palomäki käynnisti maalikarkelot kärppämäisen nopealla ja millimetrin tarkalla kääntölaukauksella. Lukemat 3-0 eivät siinä vaiheessa tehneet Oranssille oikeutta alkuunkaan, sillä niin hyvin se oli taistellut alusta alkaen. 4-0 lukemat iski liukkaasti liikkunut Joonas Lepistö, joka sai vapauttavan syötön Topias Syrjälältä. Antti Palomäki täydensi iltansa kolmannella maalillaan ja niin luvut olivat jo 5-0. Oli vähintäänkin kohtuullista, että myös Oranssi sai avata maalitilinsä. Läpi ottelun vaarallisesti vastustajia ohitellut Teemu Seppelvirta sai moneen kertaan hienoa peliä väläytelleeltä Tommi Luopajärveltä hyvän syötön, eikä Mustan maalivahti Henri Kallio-Kurssi voinut enää estää kavennusmaalin syntymistä.
Oranssin maalissa Jonne Uitto pelasi tyylikkään varmasti pelastaen monen monituista pahaa tilannetta. Joukkueen puolustus ansaitsee erityiskiitokset tiukasta taistelusta. Vääntöä ja kovuutta löytyi aivan malliksi asti. Janne Keskinen esimerkiksi piti Mustan kärkkään laitalinkin Joonas Lepistön tiukoissa pihdeissään ja Teemu Kukkanen näytti, miten Antti Palomäki laitetaan tarvittaessa aivan yksin ja omin voimin kuriin. Vuotta nuorempaa ikäluokkaa edustava Matias Siukola hoiti laitapakin tehtävänsä hienosti. Keskikentällä Tommi Luopajärvi, Jesse Välimäki, Alex Kivimäki (-98) ja Teemu Seppelvirta vuorottelivat mallikkaasti. Pallo liikkui ja miehet pitivät liikettä. Jesse teki hurjasti töitä molempiin suuntiin ja Alex tuntui myös ehtivän kaikkialle. Tommi ja Teemu osallistuivat laidoilta vahvasti hyökkäyspeliin kärjessä vuorotelleiden Henri Heittolan ja Nico Korkeamäen tukena. Koko joukkue esitti peliä, joka laittaa myös vaasalaiset jatkossa tiukoille.
Mustan maalissa Henri Kallio-Kurssi oli itse varmuus. Huomiota kiinnitti jälleen kerran Henkan hyvä äänenkäyttö ja pelin ohjailu. Puolustuksessa Ville Viita ja Alavuden vauhtikone Joni Vähämaa jakoivat topparin peliajan. Kumpikin pelasi varmaa peruspeliä. Ville pelasi välillä myös laitapakkina, joita tehtäviä suurimman osan peliajasta hoitivat raudanlujasti kaksikko Nicolas Kotamäki ja Miika Huumo. Keskikentällä ajokoiran lailla liikkuivat ja raatoivat Valtteri Leppänen ja Iiro Kiviluoma. Laitalinkkeinä vuorottelivat Joonas Lepistö, Topias Syrjälä ja Mikael Kangas. Kolmikko hoiti oman sarkansa kunniakkaasti. Kärjessä yksinäisenä sutena raatoi Antti Palomäki, joka ei totta tosiaan turhaa työtä tehnyt. Antti jaksaa liikkua ja vääntää, eikä kolme maalia ollut siihen työmäärään suhteutettuna edes mikään järisyttävä ihme. Vaikka Antti kuin yksinäinen susi olikin, ei se kuitenkaan merkinnyt sitä, että hän olisi jäänyt alapuolellaan pelanneiden pelillistä tukea vaille. Laadukkaita avauksia tuli molemmilta laidoilta ja keskeltä tasaiseen tahtiin.
Joukkueen vastuuvalmentaja Jari Kujala vaikutti ottelun jälkeen tyytyväisemmältä kuin pitkään aikaan. Vaativaa valmentajaa tyydytti silmin nähden molempien joukkueiden työnteko niin valmistavissa harjoituksissa kuin itse ottelutapahtumassakin. Kun tämä taso tekemisessä säilyy, jokainen poika kehittyy syksyn mittaan aimo harppauksin eteenpäin. Tämän Jari kaikille lupasi. Sitä jäädään vesikielellä odottamaan. Niin pojat, valmentajat kuin muukin taustajoukko.